Minä kaipaan ja himoan vapautta vaikken tiedä mitä se on Sitä ettei ole ketään josta pitää huolta vai sitä että nimenomaan on? Sitä että menee yöksi aina samaan paikkaan vai että on juureton?
Haen sitä fiilistä ruoasta, miehistä, aamuyöstä ja tupakasta Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta
Lentää tammikuussa tropiikkiin vai jäädä kotiin ja soittaa? Lämmin peitto vai dieselin tuoksu viski vai kamomilla? Olla teflonin päällystämä vai aina mustelmilla?
Toisinaan päivän ehdottomasti paras hetki voi olla se, kun löytää pakasteesta unohduksiin jääneen paketillisen vaniljajäätelöä ja vessan kaapista virkistävän, kookoksisen kasvonaamion.
Eilen oli juuri sellainen päivä, kun yllämainitun kaltaiset asiat tuntuivat pelastavan kaiken - sunnuntaiset personalfestit venähtivät nimittäin hieman alkuperäistä pidemmiksi ja palasin jälleen kerran kotiin vasta maanantaiaamuna kellon lähestyessä kahdeksaa ja vastaantulevien ihmisten suunnatessa töihin. Miten tässä aina käykään näin... :D Olin sunnuntaina aamuvuorossa ja edellisyön unien jäätyä melko vähäisiksi naapurin 18-vuotispippaloista kantautuneen musiikinjytkeen ja naurunremakan vuoksi olin vielä iltapäivällä varma siitä, että löytäisin itseni kotoa nukkumasta viimeistään puolenyön jälkeen. No, eihän se nyt sitten mennytkään aivan niin... Henkilökunnan pippalot starttailtiin käyntiin heti työvuoron päätyttyä ja iltaan mahtui monenlaista aktiviteettia aina alkudrinksuista ja pienestä naposteltavasta Pommern-vierailuun, minigolfiin, herkullisiin pihviannoksiin, livebändiin, jalkapallomatsin katsomiseen torilla, kreisibailaamiseen Arkenissa ja jatkoihin. Niin, ja tietenkin ilmaisiin juomiin - taisin maksaa koko illan aikana itse ainoastaan yhden caipiroskan! Huh, onneksi näitä ilmaisen viinan bileitä ei oo kovin usein... :D
Uskoisin voivani puhua kuitenkin myös kaikkien muiden puolesta sanoessani, että ilta oli kokonaisuudessaan aivan mielettömän hauska ja että eilisen kevyt (krhm) dagen efterikään ei tuntunut ollenkaan niin pahalta, kun takana oli loistavia hetkiä mahtavien ihmisten seurassa. Tiesin kyllä meidän työporukan olevan uskomaton, mutta että niin uskomaton... Ei voi muuta sanoa, kuin että oon aivan käsittämättömän onnellinen siitä, että saan työskennellä ja viettää aikaa tuollaisten ihmisten seurassa :)
Kevyt kenttälounas Ångbåtsbryggenillä... ;)
Jos ei osaa päättää, mitä ottaisi, on varmaan parasta ottaa kaikki?
Minä ja uusi ystäväni Spanish Coffee :)
Tänä kesänä mulla on ollut hyvin vahvasti sellainen live now, think later-fiilis - en oo alkukesän jälkeen jaksanut ollenkaan murehtia siitä, että ravintolakäyntien ja kaiken maailman kesäpippaloiden määrä on kasvanut ja liikunnan määrä vastaavasti vähentynyt kevääseen ja talveen verrattuna. Viimeisen kahden kuukauden aikana oon esimerkiksi syönyt ulkona useammin kuin koko kuluneen vuoden aikana yhteensä ja bilettämistäkin on tullut harrastettua melko lailla normaalia enemmän (ja pidempään...), mutta just nyt en jaksa välittää tällaisista pikkuseikoista ollenkaan. Aivan liian nopeasti lähestyvä syksy tuo joka tapauksessa tullessaan tavallisen arkielämän ja huomattavasti säännönmukaisemman elämän, joten paluu kuntosalille ja terveellisten elämäntapojen pariin tulee tapahtumaan viimeistään siinä vaiheessa, kun joudun pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni sekä muuttamaan takaisin Jyväskylään. Töistä huolimatta mulla on koko ajan päällä tietynlainen lomamoodi ja haluankin nyt nauttia täydestä sydämestäni Maarianhaminan tapahtumatarjonnasta, eteen tulevista juhlista, aurinkoisina kesäpäivinä rannalla syödyistä jätskitötteröistä sekä muista samankaltaisista jutuista ilman huonoa omaatuntoa salikortin puuttumisesta tai aamulenkkien väliinjättämisestä. Toki pääsääntöisesti syön yhä edelleen mahdollisimman terveellisesti ja tavallisesti eikä se liikuntakaan ole tippunut kokonaan pois ohjelmistosta - aivan yhtä lailla mun kesästä nautiskeluun kuuluvat pitkät ex temporena toteutetut pyörälenkit, uiminen ja kevyet salaatitkin! Tärkeintä tällä hetkellä onkin se, että voin elää fiiliksen mukaan ja elää hetkessä ilman paineita niin turhista asioista kuin viikottaisista liikuntamääristä tai ajoittain hieman epäsäännöllisemmästä ateriarytmistä. Mulle elämästä nauttiminen on rasvaprosenttia ja peilikuvaa tärkeämpää enkä halua pakottaa itseäni puntille viidesti viikossa, jos musta ei tunnu siltä - järkikin sanoo, ettei pakkopullatreenaamisesta ole motivaation puuttuessa edes mitään hyötyä. Elän melko vahvasti kausittain ja tällä hetkellä mennään nyt näin - syksyllä tilanne voi olla taas se, että vannon maitorahkan ja kanafileiden nimeen ja juoksen salilla ja ryhmäliikuntatunneilla päivittäin. Sen näkee sitten :)
Millaisia ajatuksia teillä on tästä asiasta ja löytyykö sieltä joku muukin, joka kokee olevansa kausiluonteisesti elävä, hieman päästä päähän seilaava ihminen? :)
Seuraavat kaksi viikkoa tulevatkin sitten olemaan täynnä kaikenlaista mukavaa aktiviteettia: huomenna starttailee Ålands Sjödagar sekä Åland Pride ja perjantaina kaupungin valtaa Rockoff, jonne kävinkin eilen ostamassa lipun koko viikoksi. Oon ottanut kaikki Rockoff-artistit tehokuunteluun Spotifyssa enkä malttais millään odottaa, että pääsen näkemään kaikki huikeat esiintyjät livenä! :D Loppuviikon oon tosin yövuorossa, kuten aiemmin taisinkin jo kertoa, ja afterpartyt jäävät siis ainakin tän viikon osalta väliin - ainakin ehdin näkemään esiintyjät ennen töihin suuntaamista ja sehän nyt kuitenkin on ainakin mulle se kaikista tärkein juttu. Perjantaina tiedossa olisi ruotsalaista discopopia sekä raskaampaa heviä Alcazarin sekä Mustaschin merkeissä, lauantai kuluu taas kunnon popittelumeiningeissä Linda Bengtzingin sekä E-Typen noustessa lavalle. Sunnuntainakin ajattelin käydä kurkkaamassa ainakin ihanan Lalehin, mutta toisaalta myös räpäyttävä Albin voisi olla melko kiinnostava! :)
Rockoffin ja muiden tapahtumien lisäksi oon tällä viikolla menossa Nordjobb-ryhmän mukana kokeilemaan melomista ensimmäistä kertaa elämässäni ja oon tästäkin kieltämättä hurjan innoissani - vaikkakin samanaikaisesti oon varma siitä, että löydän itseni jossain vaiheessa merestä vettä pärskien ja kanootti kyljellään :D Ensi viikolla samainen ryhmä järjestää myös mahdollisuuden kokeilla purjehtimista ja myös niiltä osin oon kyllä ehdottomasti mukana! Kaikenlaista menoa ja meininkiä olis siis tuleville päiville ja viikoille tiedossa ja kun asiaa alkaa miettiä hieman tarkemmin, mulla ei oo hajuakaan, missä vaiheessa oon aatellut esimerkiksi nukkua..?
Mitä sille puolen ruutua kuuluu ja miten teidän heinäkuunne on sujunut tähän mennessä? :)
Kuulin viime viikolla Anttilassa käydessäni radiosta Indican Vettä vasten-biisin ja nostalgiatulva vyörähti samalla sekunnilla päälle massiivisena aaltona. Muistin välittömästi ne keväiset illat, kun vielä perheen luona asuessani kuuntelin niitä paria omistamaani Indican levyä pohdiskellen samalla tulevaisuutta ja elämää noin ylipäänsä - kevyitä aiheita, I know... ;) Vielä kotiin päästyäni biisi kummitteli mielessä niissä määrin, että jouduin kaivamaan sen uudelleen esiin Spotifyn syövereistä ja kuuntelemaan kertaalleen kunnon fiilistelyjen kera. No, tietäähän sen, mitä sen jälkeen tapahtui: tuli seuraava biisi, josta mieleen pulpahti toinen unohduksiin painunut bändi, jonka eräs kappale herätti muistoja kolmannesta... :D Innostuin sitten kokoamaan teidänkin nähtäväksi biisejä, jotka ovat kuuluneet kiinteästi mun teini-ikään - tarkemmin sanottuna n. 10-14-vuotiaan Lauran elämään. Kun nyt kerran vuosien takaisten asioiden muistelu aloitettiin valokuvien kautta, on varmaan sama jatkaa vähän pidemmälle ja lisätä mukaan myös soundtrack, eikö totta? ;)
Gimmel - Harmaata lunta
Gimmel oli mulle kuin uskonto niiden muutaman vuoden ajan, mitkä bändi oli toiminnassa. Olin aivan mielettömän kova Gimmel-fani ja multa löytyy vielä tänäkin päivänä kaikkien levyjen ja sinkkujen lisäksi paksun kansiollisen verran haastatteluja ja lehtijuttuja, nimmarikortteja, kirjeitä ja kaikkea muuta mahdollista sälää, mitä tosifani nyt vain voi tarvita! :D Bändin keikka Kuivaniemellä oli mun elämäni ensimmäinen konsertti ja onnekkaana pääsin näkemään tytöt myöhemmin myös Torniossa ikärajattomalla keikalla sekä Helsingissä nimmareidenjaossa. Siinä missä monet muut muistavat esimerkiksi sen, missä olivat kuullessaan WTC:n romahtamisesta, mulle on painunut mieleen se hetki, kun kuulin ekaa kertaa Gimmelin lopettamisuutisen - kertonee ehkä jotain siitä, miten järjettömän suuri merkitys bändillä oli tuolloin mun elämään? :D Kai joku muukin voi tunnustaa fanittaneensa jotain bändiä sairaalloisella intohimolla nuoruusvuosiensa aikana..?
Biisistä vielä sen verran, että tän kyseisen kappaleen lisäksi mm. Roviolla, Jokotai, Rakkauden hurrikaani ja Kipinä olivat mun ehdottomia suosikkeja!
Nylon Beat - Jonain päivänä
Nylon Beat - Prinssi
Naikkarit ovat tainneet pyöriä jokaisen 90-luvun alussa syntyneen tytön levylautasella ainakin jossain vaiheessa :D Bändiltä löytyi muitakin todellisessa tehosoitossa olleita biisejä, mutta nää kaksi toimivat ainakin mulla äärettömän hyvin pidemmän aikaa. Ei, ei mulla varmaan ollut mitään hajua siitä, mistä biisit kertoivat tai millaisia aiheita ne käsittelivät, mutta se ei onneksi estänyt mukana popittelua missään vaiheessa!
Tiktak - Rannaton
Ei kahta ilman kolmatta: mitä olisi nuoruus ilman Tiktakia? Ei yhtään mitään! :D Tiktakin Jotain muuta taisi olla ensimmäisiä omistamiani cd-levyjä ja sitä tulikin sitten kuunneltua todella ahkerasti! Hieman uudempaa tuotantoa ollut Rannaton oli kuitenkin mun ehdoton suosikki ja suoraan sanottuna tää iskee kyllä edelleen melko hyvin... ;)
Katri Ylander - Onko vielä aikaa
Voi, tästä tulee niin selkeästi mieleen kesä 2006, kun ajatukset pyörivät 14-vuotiaan tytön mielessä kuin hyrrä ja pienetkin asiat tuntuivat kauhean suurilta ja merkityksellisiltä. Oi niitä aikoja... :D
Hilary Duff - Come Clean
Hilary Duff - Someone's Watching Over Me
Ihanan teini-idoli Hilaryn takuuvarmat herkistelybiisit, joiden sanat osattiin (niiden muiden ohella) ulkoa tilanteessa kuin tilanteessa ja joita laulettiin syvällä antaumuksella ja suurella tunteella iltaisin levyn mukana... ;)
Britney Spears - I'm Not A Girl, Not Yet A Woman
Britneyn samaan sarjaan menevä biisi, johon rakastuin aivan täydellisesti nähtyäni ekan kerran Crossroadsin. Kyseinen leffa pyöri muuten suosikkielokuvien listassa useamman vuoden ajan! :D
Lindsay Lohan - Nobody 'Til You
Lindsay Lohan - Edge Of Seventeen
Hah, muistan vieläkin, miten olin äidin kanssa käymässä Turussa ja sain luvan valita yhden cd-levyn, jonka äiti mulle ostaisi. Pohdin, mietin ja analysoin Hilary Duffin ja Lindsay Lohanin levyjen välillä aivan luvattoman pitkään, kunnes lopulta päädyin Lindsayn ihanaan, pinkkikantiseen levyyn :D Mulla oli muuten yhdessä välissä vihko, johon olin tulostanut netistä kymmeniä kuvia Lindsaysta ja kirjoittanut joka väliin loistavilla 12-vuotiaan englannintaidoillani, miksi kyseinen neiti oli suurinpiirtein paras maan päällä ja mitä kaikkea hyvää, upeaa ja kaunista hänessä olikaan. Eipä olis pieni, naiivi Laura uskonut, jos olisi tuolloin tiennyt, missä jamassa Lohanin tyttönen on tänä päivänä... :D
Vanilla Ninja - Tough Enough
Vanilla Ninja - Kingdom Burning Down
Mulla ei oo oikeastaan mitään tietoa siitä, miten ja missä vaiheessa Vanilla Ninja on päätynyt mulle tehosoittoon - yhtäkkiä huomasin vaan haalivani bändin levyjä kasaan hullun lailla ja kuuntelevani niitä lähes tauotta :D Tää edusti mulle hieman "raskaampaa" musiikkia ja tuli kuvioihin mukaan oikeastaan vasta pahimpien Gimmel-fanitusten mentyä ohitse.
Jane - Valvon
...se siitä "raskaammasta" musiikista sitten, let's go back to basics! Kun kerran Gimmeliäkin oli fanitettu niin antaumuksella, katsoin jonkinlaiseksi velvollisuudekseni jumaloida myös seuraavaa Popstars-bändiä vähintäänkin samalla tavalla ja myös Janen kohdalla haalin itselleni kaiken bändiin liittyvän, mitä käsiini koskaan sain. Kirjoittelin tytöille kirjeitä, toimin hetken aikaa street teamissa (kävin jopa kerran jakamassa Oulun kaduilla Janen flyereita... :D) ja kävinpäs joskus moikkaamassa yhtä bändin tytöistä Oulun SpiritStoressakin. :D
Shakira - Objection
Shakira - Ciega, Sordomuda
Alunperin Shakiran innoittamana ihastuin espanjan kieleen ja osasin esimerkiksi jälkimmäisen biisin sanat alusta loppuun asti ulkoa tietämättä, mistä koko kappaleessa oikeastaan lauletaan... Perus :D Eka biisi taitaa kuitenkin olla kaikista suurin suosikki Shakiran tuotannosta koskaan - luultavasti lähinnä siksi, koska siihen liittyy niin kamalan paljon erilaisia muistoja.
Thalía - Tú Y Yo
Yks mun pitkäaikaisimmista kirjekavereista, meksikolais-amerikkalainen Melody, tutustutti mut useaan lattarisuosikkiinsa ja Thalía oli yksi niistä. Tätä biisiä tuli kuunneltua etenkin yhtenä keväänä todella ahkerasti!
Paulina Rubio - Baila Casanova
...kuten myös tätä...
Belinda - Vivir
...ja tätä! :D
Evanescence - Hello
Evanescence toimi hieman angstisempien aikojen pelastajana etenkin tällä biisillään!
Aly and AJ - Rush
Vielä yks amerikkalaisteinibändi, jee! :D Alyn ja AJ:n lauluäänet olivat mun mielestä etenkin yhdessä välissä maailman kauneimmat ja ihannoin niitä aivan älyttömästi...
Haha, tällaisia noloja teinivuosien paljastuksia! :D Olin nuorena melkoinen tyttöbändien fanittaja enkä oikeastaan koskaan innostunut hirveästi esim. Bäkkäreiden tai muiden poikabändien musiikista sen kummemmin. Myöskään räppi ei ollut mun mielestä musiikkia ollenkaan! Tämän päivän soittolistoja tsekkaillessa voisikin onneksi sanoa, että musiikkimaku on laajentunut melko huimasti noista ajoista ;)
No niin, kaikki te siellä ruudun toisella puolella! Haastan teidät tekemään saman - mitkä biisit teidän cd-soittimessanne soivat nuoruusvuosina? Onko musiikkimaussa tapahtunut tähän päivään verrattuna suuria muutoksia? :)
Selailin tuossa viimeisen viikon aikana otettuja kuvia tietokoneelta ja huomasin, että yllättävän moni niistä tuntui liittyvän ruokaan - milloin kuvassa oli puurolautanen, milloin taas kakkupala, suklaata tai salaattia. Syöminenhän on tunnetusti mukavaa... :D Viime aikoina on kieltämättä tullut testailtua taas kaikennäköistä pientä keittiön puolella ja oonkin todennut sen oikein loistavaksi keinoksi purkaa tätä koulun aiheuttamaa stressiä sekä piristää hieman arkirutiineja. Tuossa pitkän viikonlopun aikana pyöräytin jääkaappiin muun muassa melko tuhdin glögijuustokakun sekä hieman kevyemmän Snickers-piirakan ja nautiskelin niistä kouluhommien lomassa naama virneessä. Myös osa viime viikolla ostamistani pelmeneistä päätyi kattilaan sunnuntaina ja vaikka kirsikkatäyte vehnätaikinakuoren sisällä tuntuikin aluksi melko omituiselta, olivat ne mun mielestä loppujen lopuksi oikein hyviä. Ensi kerralla täytynee varmaan ostaa maisteltavaksi myös niitä ns. oikeita, suolaisella täytteellä olevia pelmeneitä ;)
Viikonloppu kului kokonaisuudessaan melko rauhallisissa merkeissä ylläolevia herkkuja väsäten, joulukortteja askarrellen, bodycombatissa piipahtaen, kaupungilla nopeasti shoppaillen, venäjänesseiden kanssa stressaten (tästä tosin oli rauhallisuus kaukana...) sekä tietenkin etenkin perjantaina telkkaria tuijottaen! ;) Mulla ei ole pienintäkään hajua siitä, milloin olisin viimeksi katsonut telkkaria yhtä paljon kuin itsenäisyyspäivänä, vaikkakin katsoin ainoastaan itsenäisyyspäivän vastaanoton skipaten kokonaan Tuntemattoman sotilaan ja Suomi-Ruotsi-pelin :D "Linnan" juhlista tykkäsin tänä vuonna kyllä melkoisesti ja onkin tietyllä tapaa hieman karua myöntää, että Tampere-talo toimi mun mielestä juhlatilana lähes presidentinlinnaa paremmin! Ohjelmakin oli tavallista mielenkiintoisempi ja tykkäsin aivan älyttömästi illan juhlakonsertista - suomalaisuus ja suomalaisen taiteen eri muodot oli saatu nidottua yhteen loistavasti näppäräksi tunnin paketiksi. Finlandiaa kuunnellessa mua alkoi itkettämään paitsi kappaleen itsensä, myös sen vuoksi, että mulle tuli kamala ikävä musiikkiopistossa vietettyjä vuosia, kaupunginorkesterin takapenkissä istumista sekä sitä mahtavaa tunnetta, mikä koko kropan valtaa aina siinä vaiheessa, kun koko orkesteri nousee keikan jälkeen seisomaan yleisön taputtaessa. Voi. Pahinta tässä on ehkä se, ettei mulla ole hajuakaan, tuunko esimerkiksi soittamaan Finlandiaa tai mitään muutakaan missään, koskaan, milloinkaan. Sopivia orkestereita löytyisi kyllä Jyväskylästä useampikin kappale, mutta en oo ihan varma siitä, onko mulla sitten kuitenkaan riittävästi mielenkiintoa ja motivaatiota tällä hetkellä harrastukseen sitoutumiseen. Tuntuisiko se sitä paitsi enää samalta kuin nuorempana? Joskus tulee kieltämättä mietittyä sitä, missä olisin nyt, jos olisinkin päättänyt tehdä musiikista uran itselleni - olisinko nyt monien muiden musariaikaisten kavereideni tavoin Sibiksessä? Huh, tuskin. Hassua oikeastaan edes ajatella tällaisia, sillä oon kyllä täysin tyytyväinen omaan elämääni ja opiskeluihini tällä hetkellä! Joskus sitä vaan ajatukset harhailee ja alkaa miettimään että mitä jos... No, tämä pieni ikävänpuuska aiheutti hieman myöhemmin kuitenkin sen, että päädyin kuuntelemaan Spotifysta ja Youtubesta kaikkia tuttuja, paljon soitettuja biisejä ja saatoin jopa vuodattaa muutaman kyyneleen kappaleista kliseisimmän, Muistoja Pohjolasta, kohdalla :D Nämä tosin taitavat olla niitä juttuja, joita ei kannattaisi paljastaa ääneen...
No, se siitä. Lauantaina tuli piipahdettua myös yöelämän puolella - meinasin ensin kirjoittaa tuohon lauseen perään "pitkästä aikaa", mutta ehkä se pari viikkoa ei nyt oo mikään varsinaisen pitkä tauko kuitenkaan..? :D Olin kyllä aluksi sitä mieltä, että ei mulla oo aikaa lähteä mihinkään baariin tehtävälistan kaatuessa niskaan, mutta lopulta päädyin kuitenkin tanssimaan Freetimeen lonkerolasi kädessä. :D Onneksi kuitenkin lähdin, toimi nimittäin melkoisena stressinpoistajana eikä yksikään typerä velvollisuus juolahtanut kertaakaan mieleen koko illan aikana! Oli aika virkistävää käydä pitkästä aikaa Timessä, vaikkakaan se ei oo ihan just mun baari - lähinnä kai sen vuoksi, että siellä soi monesti vähän vanhemmat biisit ja mua aina hävettää hirveästi, kun en tunne suurinta osaa niistä :D Hauskaa kuitenkin oli ja tanssilattialla tuli viihdyttyä ihan tappiin asti! Ruuhkaisesta pikkujouluviikonlopusta huolimatta Hesessä (...jep, vetäisin kertaheitolla mutkat suoriksi ja söin yöllä kerrosaterian..) ja taksitolpalla ei ollut ihan älytöntä jonoa, vaikkakin meidät kaupunkiin ajanut ihana taksitäti vähän varoittelikin kovista ihmismassoista yöllä. Käskipä muuten samalla olemaan ihmisiksi illan aikana - kyllä äiti! :D
Jep, sellainen viikonloppu tällä suunnalla. Work hard, play hard-linjalla jatketaan, mutta onneksi enää vähän aikaa! Yksi ylimääräinen vapaapäivä vaikutti kuitenkin selkeästi viikonlopun pituuteen ja kouluhommien ja juhlimisen ohella ehdin myös nukkua melkoisesti: yöunet tuli pääsääntöisesti vedeltyä 12 tunnin putkina. Hassua kyllä, virkeystasossa ei tuntunut näkyvän missään vaiheessa ja syytänkin tästä osittain paitsi jo kasaantuneita univelkoja, myös jatkuvasti päälle painavaa stressiä. No, jospa sitä jouluna sitten ehtisi nukkumaan kaikessa rauhassa! :)
my lovely girls, joiden naamat oli muka liian kamalat julkaistavaksi / iiihan vähäsen herkkuja / etkomusafiilistelyjä
Kuten viime postauksesta kävikin ilmi, oli keskiviikkoillan ohjelmassa baareilua Cheekin keikan merkeissä. Musta tuntui, että olin vasta samana aamuna toipunut kunnolla sunnuntaisesta risteilystä ja ajatuskin baariin lähtemisestä tuntui... no, aika raskaalta :D Laskin tuossa, että toi keikka oli kahden viikon sisään mun neljäs baarireissu ja tavanomaiseen tahtiin verrattuna ei siis mikään ihmekään, että biletyksen määrä alkoi jo hieman huimaamaan pientä pääkoppaa :D
Alunperin mulla oli tarkoituksena a) olla koko illan vesilinjalla ja b) suunnata heti keikan jälkeen kotiin. Koulu- ja työpäivän jälkeen nukutuilla päikkäreillä oli kuitenkin melko piristävä vaikutus ja heti silmät auki saatuani olinkin kunnon party hard-fiiliksissä - ja siihenhän se sitten menikin :D Aloiteltiin ihanien tyttösteni kanssa muutaman tunnin ajan ennen keskustaan suuntaamista ja ehdittiin Escapeen melko lailla sopivasti about tuntia ennen keikan alkua. Voitte varmaan uskoa, että paikalla oli melko naisvoittoinen yleisö ja lavan edusta oli jo tuossa vaiheessa pakkautunut aivan täyteen? ;)
Nää mun kameran hämäräkuvausominaisuudet ei kyllä päätä huimaa :D
Entäs se keikka sitten? Huikea, mahtava, mukaansatempaava. En muista, milloin olisin viimeksi ollut niin fiiliksissä mistään ja taisin näyttää täydeltä idiootilta tanssiessani ja laulaessani jokaisen biisin mukana aivan täysillä :D En kuitenkaan ollut ainoa, sillä koko baariin pakkautunut yleisö oli kyllä älyttömän hyvin menossa mukana ja yleinen tunnelma oli kyllä kattoakin korkeammalla! Noin tunnin kestänyt keikka hujahti ohitse aivan liian nopeasti ja viimeisenä esitetyn Timantit on ikuisia-biisin aikana tajusin, miten mun silmät oli täynnä onnenkyyneliä (mitäs muutakaan, kun Cheekistä puhutaan, heheh) yksinkertaisesti siitä syystä, että mulla oli niin kokonaisvaltaisen hyvä ja onnellinen olo enkä olis juuri sillä hetkellä halunnut olla missään muualla kuin siellä, mulle tärkeiden ihmisten ympäröimänä loistavalla keikalla. Tiedättehän Muumipapan sanonnan "Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi"? Just siltä mustakin sillä hetkellä tuntui. Vapaalta, iloiselta, huolettomalta ja, niin, onnelliselta. Painoin tuon hetken silloin tarkasti mieleeni, jotta voin palata siihen myöhemmin elämän tuntuessa ahdistavalta ja ikävältä tai muuten vaan kurjalta.
Keikan loputtua puoli kahden maissa ei tullut enää mieleenkään suunnata suoraan kotiin nukkumaan, enkä tosiasiassa olis kyllä saanut untakaan vielä muutamaan tuntiin adrenaliiniryöppyjen humistessa edelleen läpi vartalon. Ilta jatkuikin siis tanssimisen ja lonkeroiden (ja yhen sambukan, kiitti kaimaseni...) kumoamisen merkeissä aina puoli neljään saakka, jolloin olikin sitten pakon edessä lähdettävä jo kohti kotia. :D
Ilta oli kokonaisuudessaan loistava, oikeastaan paras aikoihin, ja viimeisenä asiana ennen nukahtamistani tunsin huulien vetäytyvän onnellisena korviin asti. Pilkkuun asti vedetyn illan takia torstaiaamun kahdeksalta alkanut luento marata-alan lakipykälistä ei sitten yllättäen oikein napannut... Oon tän syksyn aikana ollut kuitenkin niin monta kertaa koulussa juurikin noilla aamutunneilla pitkäksi venähtäneistä pippaloista huolimatta suurimman osan porukasta vedellessä yhä hirsiä kotona, että annoin tän nyt itselleni tän kerran anteeksi :D En ota kuitenkaan tavaksi, lupaan!
Cheek on artisti, jota oon kuunnellut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 2008 lähtien ja kuullut alusta alkaen hieman vinoja ja huvittuneita kommentteja musiikkimaustani. Muulle suomiräpille oon lämmennyt vasta viime aikoina, mutta jokin Cheekissä on viehättänyt mua muita enemmän ja se onkin keikkunut soittolistoillani kaiken purkkapopin keskellä jo useamman vuoden. Livenä en oo päässyt kyseistä herraa kuitenkaan varsinaisesti näkemään ennen viime kesää, jolloin kävimme Ninnin kanssa tsekkailemassa keikan Sataman Yössä. Vahvat epäilykseni loistavasta keikkaesiintyjästä osoittautuvatkin tuolloin todeksi, sillä jos jotain, niin menoa ja meininkiä keikoilta löytyy! ;)
Kyseessähän on artisti, joka aiheuttaa ihmisissä todella vahvoja mielipiteitä joko puolesta tai vastaan. Kun musiikkimarkkinoille putkahtaa yhtäkkiä tyyppi, joka tietää mitä haluaa ja tekeekin sen, vieläpä erittäin näkyvästi ja jopa hieman suuruudenhullusti, ei kritiikiltä voi välttyä. Itsevarmuus ja sen julkituominen tuntuu olevan Suomessa edelleen verrattavissa suuremmankin luokan rikokseen ja monelle on käsittämätöntä, miten joku kehtaakaan räpätä häpeilemättä itsestään ja omista saavutuksistaan, ajella luksus-Bentleyllä ympäri Helsinkiä ja järjestää erillisen tiedotustilaisuuden siitä, miten luulee täyttävänsä koko Olympiastadionin seuraavana kesänä. Ennenkuulumatonta! Suomalaisten suuresti arvostama vaatimattomuus on asia, josta Cheek ei ole tainnut koskaan kuullakaan - ja hyvä niin. Mun mielestä on mahtavaa, että ihminen tietää täsmälleen, mitä haluaa ja uskoo itseensä niin vahvasti, ettei anna kritiikin ja paskapuheiden hidastaa vauhtiaan vaan päinvastoin tuntuu imevän kaikista negatiivisista kommenteista yhä enemmän energiaa itseensä. Ei, ei kaikkien tarvitse pitää Cheekin musiikista eikä tykätä itsensä julki tuomisesta, mutta mun mielestä artistista huokuva yritteliäisyys ja päämäärätietoisuus ovat ehdottomasti hatun nostamisen arvoisia asioita. Cheek on myös oman musiikkigenrensä kiistaton kuningas, that's the fact. Ottakaa tai jättäkää, minä otan :)
Me happy! Harmillisesti mun silmät jäi tässä kuvassa todella kännisen näköisesti puoliksi kiinni, joten blurraus ihan vain tästä syystä... :D
...että en kai ole ainoa, jonka mielestä Britneyn uuden Work B*tch-biisin sanoituksista voi bongailla muutaman suomenkielisen sanan? :D Oon nimittäin vahvasti sitä mieltä, että heti ekat pari lausetta kuuluu you wanna hoppari, you wanna punkkari eikä suinkaan "you wanna hot body, you wanna bugatti", kuten netistä löytyneet sanoitukset kovasti väittävät... Haha, tässähän on ainesta uudeksi takavuosien All About Us (aka Olen paras)-hitiksi - kuunnelkaa vaikka itse! ;)
ps. Tässä on muuten ainesta uudeksi lenkkeilyhitiksi!
On päiviä, jolloin musiikkia ei tule kuunneltua paria hassua biisiä enempää. On myös päiviä, jolloin samat biisit rullailevat soittolistojen kärjessä repeatilla jatkuvalla syötöllä eikä kappaleista meinaa saada millään tarpeekseen. No, kuluneet päivät ovat olleet juuri viimeiseksi mainitun kaltaisia eikä Spotify-parka ole meinannut saada hetken rauhaa kotona ollessani - jos nyt vielä yhden kerran kuuntelisin tän biisin. Tai ehkä vielä toisenkin kerran?
Mitäs sitä sitten on tullutkaan kuunneltua?
Jep, tätä ei oikeastaan voi laskea enää viime vuoden tuotantona kovinkaan uudeksi kappaleeksi, mutta tuttuun tapaani tuun kaikissa jutuissa hieman jäljessä ja oonkin löytänyt tän biisin kunnolla vasta viikko sitten... :D
Takuuvarmaa, aina yhtä ihanaa Suvi Teräsniskaa enkä malttaisi millään odottaa albumin ilmestymistä!
Tää menee oikeastaan samaan luokkaan kuin tuo Lana Del Raykin: viimevuotinen biisi, jonka löysin vasta pari yötä sitten. Alkoi muuten oikein naurattamaan, kun mietin, miten lukemani kirjat ovat pääsääntöisesti Himoshoppaaja-tyyppistä laatukirjallisuutta, yksi lempisarjoistani on Gossip Girl ja nyt jammailen tällaisen biisin tahdissa ympäri kotia ja kaupunkia... Mihin tässä oikein ollaankaan päätymässä? :D
Kaikki ovat varmaankin tässä vaiheessa kuulleet jo kyseisen yhtyeen The Fox-biisin? :D Mikäli ette ole, hus siitä kuuntelemaan! Ylläoleva norjalaisduon kappale on kuitenkin vähintään yhtä loistava ja itse ainakin jaksan nauraa kappaleelle ja videolle jokaisella katselukerralla yhä edelleenkin. Yksinkertaisesti loistava!
Tää kappale on jotenkin vain niin syksyinen ja... no, ihana! :)
No onhan tää vaan ihan paras! :D Itse oon kyllä henkilökohtaisesti pitänyt Robinista ihan alusta alkaen, mutta täähän menee vaan koko ajan parempaan suuntaan! Pikkuhiljaa vois alkaa harkitsemaan keikalle suuntaamista...
Joo. Tämä nyt on vähän tällainen... Keskiviikkoisten avajaispiknik-bileiden jälkeen kyseinen biisi on soinut päässä lähes taukoamatta ja oon todennut, että ainakaan tässä tapauksessa sillä se lähtee, millä on tullutkin-metodi ei ole oikein kantanut hedelmää... :D
Tällaista täällä! Mitä teidän soittolistoillanne soi?
Pariisin Kevät on yksi ehdottomista suosikkibändeistäni ja muistan vieläkin elävästi sen päivän, kun kuulin Meteoriitin ensimmäisen kerran ysiluokan keväällä. Se oli muuten rakkautta ensisilmäyksellä - vai pitäisikö ennemminkin sanoa ensikuulemalta... ;) Sittemmin olen tykästynyt jokaiseen ilmestyneeseen albumiin entistä enemmän sekä mm. jonottanut huikeassa pakkasessa lippuja bändin keikalle siskolleni ja itselleni sekä istunut Ninnin kanssa Arto Tuunelan seurassa Oulun 45 Specialin tupakkakopissa. Useat biisit tuovat mieleeni erilaisia hetkiä, ajatuksia ja tunteita eri elämänvaiheista ja mielestäni yksi kappaleiden hienouksista piileekin niiden tulkinnanvaraisuudessa: sanoituksista on mahdollista löytää yhtymäkohtia erilaisiin, jopa täysin toisistaan poikkeaviin asioihin, ja silti ne kuulostavat yhtä oikeilta ja aidoilta.
Tämän jälkeen ei varmaan olekaan ihme, että kuunnellessani tänä iltana Pariisin Kevään vastailmestynyttä albumia (joka muuten vaikuttaa jo näin ensikuuntelun perusteella loistavalta!) korviini takertui lauseita, jotka tuntuivat tulevan suoraan tämänviikkoisista tapahtumista ja niiden aiheuttamista tunteista ja ajatuksista. Viikko ei ole ollut taas vaihteeksi helpoimmasta päästä ja vastaan on tullut tilanteita, joita en haluaisi kenenkään joutua kokemaan. Mistä ne siis tiesivät julkaista tällaiset biisit juuri nyt?
takerrut kuvaan kuin takertuu höyhen pyörteeseen
kuva hajoaisi jos sukeltaisit lähteeseen
- Lähde
kukaan ei tiedä mitä tapahtuu
jokainen yrittää
näyttää siltä ettei
tarvii selittää
- Peittävää kohinaa
on kartta piirrettynä
aivokuoren poimuihin
mieli vierii nopeasti
menneisiin toilailuihin
- Jalokiviä
tapahtumat
vyöryvät ylitseni
niin kuin maantie
sydän löytyy
patjojen välistä
ja joku sen taas vie
- Seisminen järistys
Suosittelen muuten lämpimästi kuuntelemaan kyseistä albumia, joka löytyy ainakin Spotifysta - melko loistavaa materiaalia tiedossa! :)
Lauantaina vietimme iltaa matalassa majassamme parin kemiläisvahvistuksen voimin. Pääsin pitkästä aikaa pelaamaan juomapeliä ja pakko kyllä myöntää, että muutaman vuoden takaiset hetkettulivat kyllä melko vahvasti mieleen korttia lätkiessä. :D Mielikuvissani erilaisia juomapelejä tuli pelailtua varsinkin lukioaikana melko tiuhaan tahtiin ja tokihan näitä hienoja muistoja piti taas verestää! Tällä kertaa shotit olivat kuitenkin vaihtuneet lonkeroon ja siideriin eikä pakkaakaan saatu pelattua loppuun saakka. Viimeksi mainitun syy oli tosin pelaajien hyytymisen sijaan korttipakan uiminen oluessa... :D
Mulla oli pitkästä aikaa myös kiharat, joista tässä kuvassa tosin näkyykin paljon... :D
Loppuyön vietimme tanssahdellen keskustan Freetimessa. Muistan käyneeni baarissa ainoastaan kerran, silloinkin appron aikaan, ja mielenkiinnolla lähdin kurkkimaan nyt hieman paremmalla ajalla, millainen meno paikassa olisi. Porukkaa oli kuin pipoa, mutta jostakin syystä musiikki ei kuitenkaan napannut ollenkaan. Pakko kai sitä sitten on myöntää olevansa sellainen tyypillinen massabaarikävijä, joka haluaa kuulla illan aikana ainoastaan huono dance-versioita kuluneista ja korviin koskevista radiohiteistä... :D
Sunnuntain master plan oli raahautua iltapäivällä Lounaispuistoon kuuntelemaan vuosittaista MILjazz-tapahtumaa. Kyseinen Puolustusvoimien järjestämä puistokonserttikiertue pysähtyy tänä kesänä kahdessatoista eri kaupungissa aina Helsingistä Ouluun ja tarjoaa eri soittokunnista muodostettujen big bandien loistavia esityksiä piknikihmisille ja muille kuuntelijoille - mikä parasta, täysin ilmaiseksi! Esiintyvät soittokunnat vaihtuvat paikkakunnan mukaan Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan show bandia lukuun ottamatta, joka siis kiertää mukana jokaisessa konsertissa. Siinä sitten onkin sellainen jokaisen must see-bändi, sillä PvVMSK:n meininki on joka kerta yksinkertaisesti huikeaa! Voin paljastaa, että sunnuntaina kuultiin mm. Gangnam Style sekä Mikä boogie, molemmat melko mahtavina big band-versioina... :) Nyt siis puhallinmusiikista ja soittokunnista mahdollisesti syntyneet ennakkoluulot romukoppaan ja tsekkailemaan tulevia keikkoja - lupaan, ettei esitys jätä ketään kylmäksi! ;)
Pieni reload tuli lauantai-illan jälkeen tarpeeseen...
Mukana menossa oli trumpetisti Esko Heikkinen, joka on muutama vuosi sitten ollut johtamassa orkesterimme järjestämää kevätpuhallusta, sekä torniolaislähtöinen Nina Mya!
Kun tällaisessa tapahtumassa kerran oltiin, tunsin tietynlaiseksi velvollisuudeksi käydä ostamassa legendaariset sotkun munkkikahvit. Maistui yhtä hyvältä kuin aina ennenkin!
Ikään kuin kirsikkana kakun päällä toimineen show bandin lisäksi lähes nelituntisessa puistokonsertissa esiintyi myös Jyväskylän oma Ilmavoimien soittokunta sekä Savon sotilassoittokunta. Paikalla oli Puolustusvoimille ominaiseen tyyliin myös sotilaskodin teltat, joista oli mahdollisuus ostaa edulliseen hintaan herkulliset munkkikahvit, sekä jonkinlaista armeijakalustoa esittelyineen. :)
Kannattaa käydä kurkkimassa Youtubesta videoita hakusanoilla MILjazz, PvVMSK sekä Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan show band. Sieltä löytyy kaikkea kivaa!
Tämän viikon olenkin sitten viettänyt melko tiiviisti töissä. Aloitan juhannuksen jälkeen loppukesän kestävän harjoittelun ja olin suunnitellut viettäväni viimeisen lomaviikon rentoillen ja nukkuen - WRONG! Sain sunnuntai-iltana kymmeneltä viestin työkaverini sairaslomasta ja tuuraamismahdollisuudesta ja no, milloin sitä köyhä rahasta kieltäyisi... Sairasloma venyi keuhkoputkentulehduksen takia päivä päivältä pidemmäksi ja tällä hetkellä takana onkin kolme täyttä työpäivää, edessä vielä huominen muutaman tunnin työvuoro. Työvuorojen alkaessa aamukuudelta on väsymys ollut päivän sana viimeisten vuorokausien aikana, sillä tältä erää en onnistunut unirytmin kääntämisessä riittävästi ja yöunet ovatkin jääneet 2-4 tuntiin. Pirteyttä hehkuvan työpäivän jälkeen olen tullut suoraan kotiin päikkäreille, jotka tänäänkin venähtivät lähes neljän tunnin mittaisiksi. Hupsista... :D
Se siitä lomaviikosta sitten! :D Toisaalta kyllä hieman harmittaa, sillä arvailen jo etukäteen harjoittelun alun tuntuvan melko rankalta kolmivuorotyön ja täysin uuden työnkuvan takia - viikon lepäily ennen koulun alkuun asti jatkuvaa puristusta olisi voinut tulla tarpeeseen. Tosiasia kuitenkin on se, että töistä kieltäytymällä "menetän" melkoisen summan käytännössä ylimääräistä rahaa.
Hyvä puoli kuitenkin on, että olen päässyt päivittäin kurkkailemaan Hesarin ja Keskisuomalaisen sarjakuvat, jotka jaksavat piristää kesken koomaisenkin päivän!
Torstaina sain Ninniltä puoli kahden maissa viestin, joka kuului näin: "mitä teet tännää? lähetäänkö sataman yöhö kattoo cheekkii? :D"
Ai että lähdetäänkö?
Tunnin kuluttua tekstarin saapumisesta olin klikkaillut netistä ennakkolipun tapahtumaan ja virittänyt itseni odottavan innostuneeseen fiilikseen:
Kohta mennään!
Jyväskylän upeassa satamassa tapahtuu tänä viikonloppuna, kun jo vuodesta 1995 asti järjestetty Sataman Yö pyörähti käyntiin torstaina. Olin googletellut kyseistä tapahtumaa ja sen esiintyjiä jo aikaisemmin, mutta jostain syystä ajatus lähtemisestä jäi kuitenkin puolitiehen. Tai no, lähinnä olin viikolla niin sekaisin päivämääristä ja viikonpäivistä, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, että oli jo torstai! :D Viestin saavuttua päätös lähtemisestä syntyi kuitenkin hyvin nopeasti - pitäähän sitä päästä edes kerran kesässä haistelemaan vähän festaritunnelmia! Tämänhetkinen taloustilanteeni ei tue millään tavalla suuremmille festareille, kuten Ruissiin tai Provinssiin (jossa olisi esiintynyt mm. Mew, nyyh!) lähtemistä, mutta tällainen pieni, muutaman kilometrin päässä järjestetty tapahtuma mahtui onneksi budjettiin ongelmitta. ;) Pienen festareista teki lähinnä tapahtumapaikka, sillä sataman kauneudesta huolimatta alue on melko pikkuruinen, samoin kuin koko moottoritien ja järven väliin jäävä Lutakko kaupunginosana. Sehän ei onneksi vaikuttanut tunnelmaan millään tavalla negatiivisesti - päinvastoin!
Torstain lipusta maksoin 25e ja koska matkoihin tai muuhunkaan sellaiseen ei kulunut rahaa, selvisin illasta melko edullisesti. Okei, muutaman lonkeron olisin mielelläni maistellut esiintyjien välissä, mutta hurjat hinnat nähtyäni tyydyin 2,50e maksavaan vesipulloon. Ei, paikalla ei ollut Hans Välimäen ravintolaa! ;)
No mitenkäs ne torstain esiintyjät sitten? Vallan loistavat, jos minulta kysytään! :D Isac Elliot vakuutti heti ensimmäisen biisin ilmestyessä radiosoittoon ja minun on vieläkin vaikeaa ymmärtää, miten 12-vuotias suomalainen poika voikaan ääntää englantia niin hyvin. Nuoresta iästään huolimatta Isac on todella lahjakas laulaja ja esiintyjän elkeet olivatkin hyvin hallussa! Ei sinänsä mikään ihme, sillä herra on ehtinyt mm. laulaa Suomen menestyksekkäimmässä poikakuorossa, Cantores Minoresissa, sekä esiintyä kahdessa Svenska Teaternin näytelmässä. Huh!
Cheek ja Antti Tuisku ovatkin sitten pyörineet "must see"-listallani jo useamman vuoden ajan. Lähes kaikki muut ikätoverini ovat tainneet nähdä Antti Tuiskun jo kymmenisen vuotta sitten, minä tulen hitaasti mutta varmasti perässä ja suuntaan ensikeikalleni kypsässä 21 vuoden iässä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... ;) Harmi vain, etten ole missään vaiheessa tutustunut kunnolla Antin uudempaan tuotantoon ja tämän sainkin huomata keikan aikana, kun suurin osa esitetyistä biiseistä ei soittanut minkäänlaisia kelloja pään sisällä :D Missäs ne vanhat kunnon Sä fuulaat, Yritä ymmärtää ja Tyhjä huone olivat? Tuntemattomista biiseistä huolimatta keikka oli hieno kokemus ja Antti vaikutti melko symppikseltä tyypiltä! :)
...ja sitten se Cheek. Tunnelma teltassa oli huumaava koko keikan ajan ja yleisön mielettömän fiiliksen ja innostuksen pystyi melkein maistamaan. Antti Tuiskun jälkeensä jättämä pieni harmistus biisien tuntemattomuudesta kumoutui täysin, sillä tunnin aikana kuultiin Cheekin tuotantoa aina vuoden 2008 Liekeissä-hitistä muutaman viikon takaiseen Jossuun, unohtamatta tietenkään Vain elämää-sarjassa esitettyjä biisejä. Huh. Tulen kyllä suuntaamaan Cheekin keikalle vastaisuudessakin ja itse asiassa tsekkailinkin netistä, että kyseinen herra saapuu marraskuussa esiintymään Jyväskylän Paviljonkiin... ;)
Reissu oli todellakin 25 euron arvoinen, vaikka emme lähteneetkään jatkamaan iltaa minnekään festareiden päätyttyä. Keikkakärpäsen puraisemana aloin myös haaveilemaan heinäkuussa järjestettävistä Suomipop-festareista, joiden esiintyjäkaarti miellyttää ainakin itseäni melkoisesti: löytyy PMMP:tä, Laura Närheä, Kaija Koota, Tuure Kilpeläistä, Haloo Helsinkiä ja monia muita! Tämä täytyy laittaa vakavaan harkintaan... :)
Seuraavaksi alankin valmistautumaan tätä iltaa varten, sillä suunnitelmissa olisi pienimuotoista irroittelua yöelämän merkeissä! Hurjan suuret onnittelut myös tätä kautta ripille päässeelle siskolleni, jota en valitettavasti päässyt onnittelemaan kasvotusten tänä viikonloppuna. Nähdään juhannuksena, muru! :)
.jpg)
