Itsenäisyyspäivän viikonloppua

Selailin tuossa viimeisen viikon aikana otettuja kuvia tietokoneelta ja huomasin, että yllättävän moni niistä tuntui liittyvän ruokaan - milloin kuvassa oli puurolautanen, milloin taas kakkupala, suklaata tai salaattia. Syöminenhän on tunnetusti mukavaa... :D Viime aikoina on kieltämättä tullut testailtua taas kaikennäköistä pientä keittiön puolella ja oonkin todennut sen oikein loistavaksi keinoksi purkaa tätä koulun aiheuttamaa stressiä sekä piristää hieman arkirutiineja. Tuossa pitkän viikonlopun aikana pyöräytin jääkaappiin muun muassa melko tuhdin glögijuustokakun sekä hieman kevyemmän Snickers-piirakan ja nautiskelin niistä kouluhommien lomassa naama virneessä. Myös osa viime viikolla ostamistani pelmeneistä päätyi kattilaan sunnuntaina ja vaikka kirsikkatäyte vehnätaikinakuoren sisällä tuntuikin aluksi melko omituiselta, olivat ne mun mielestä loppujen lopuksi oikein hyviä. Ensi kerralla täytynee varmaan ostaa maisteltavaksi myös niitä ns. oikeita, suolaisella täytteellä olevia pelmeneitä ;)

Viikonloppu kului kokonaisuudessaan melko rauhallisissa merkeissä ylläolevia herkkuja väsäten, joulukortteja askarrellen, bodycombatissa piipahtaen, kaupungilla nopeasti shoppaillen, venäjänesseiden kanssa stressaten (tästä tosin oli rauhallisuus kaukana...) sekä tietenkin etenkin perjantaina telkkaria tuijottaen! ;) Mulla ei ole pienintäkään hajua siitä, milloin olisin viimeksi katsonut telkkaria yhtä paljon kuin itsenäisyyspäivänä, vaikkakin katsoin ainoastaan itsenäisyyspäivän vastaanoton skipaten kokonaan Tuntemattoman sotilaan ja Suomi-Ruotsi-pelin :D "Linnan" juhlista tykkäsin tänä vuonna kyllä melkoisesti ja onkin tietyllä tapaa hieman karua myöntää, että Tampere-talo toimi mun mielestä juhlatilana lähes presidentinlinnaa paremmin! Ohjelmakin oli tavallista mielenkiintoisempi ja tykkäsin aivan älyttömästi illan juhlakonsertista - suomalaisuus ja suomalaisen taiteen eri muodot oli saatu nidottua yhteen loistavasti näppäräksi tunnin paketiksi. Finlandiaa kuunnellessa mua alkoi itkettämään paitsi kappaleen itsensä, myös sen vuoksi, että mulle tuli kamala ikävä musiikkiopistossa vietettyjä vuosia, kaupunginorkesterin takapenkissä istumista sekä sitä mahtavaa tunnetta, mikä koko kropan valtaa aina siinä vaiheessa, kun koko orkesteri nousee keikan jälkeen seisomaan yleisön taputtaessa. Voi. Pahinta tässä on ehkä se, ettei mulla ole hajuakaan, tuunko esimerkiksi soittamaan Finlandiaa tai mitään muutakaan missään, koskaan, milloinkaan. Sopivia orkestereita löytyisi kyllä Jyväskylästä useampikin kappale, mutta en oo ihan varma siitä, onko mulla sitten kuitenkaan riittävästi mielenkiintoa ja motivaatiota tällä hetkellä harrastukseen sitoutumiseen. Tuntuisiko se sitä paitsi enää samalta kuin nuorempana? Joskus tulee kieltämättä mietittyä sitä, missä olisin nyt, jos olisinkin päättänyt tehdä musiikista uran itselleni - olisinko nyt monien muiden musariaikaisten kavereideni tavoin Sibiksessä? Huh, tuskin. Hassua oikeastaan edes ajatella tällaisia, sillä oon kyllä täysin tyytyväinen omaan elämääni ja opiskeluihini tällä hetkellä! Joskus sitä vaan ajatukset harhailee ja alkaa miettimään että mitä jos... No, tämä pieni ikävänpuuska aiheutti hieman myöhemmin kuitenkin sen, että päädyin kuuntelemaan Spotifysta ja Youtubesta kaikkia tuttuja, paljon soitettuja biisejä ja saatoin jopa vuodattaa muutaman kyyneleen kappaleista kliseisimmän, Muistoja Pohjolasta, kohdalla :D Nämä tosin taitavat olla niitä juttuja, joita ei kannattaisi paljastaa ääneen...

No, se siitä. Lauantaina tuli piipahdettua myös yöelämän puolella - meinasin ensin kirjoittaa tuohon lauseen perään "pitkästä aikaa", mutta ehkä se pari viikkoa ei nyt oo mikään varsinaisen pitkä tauko kuitenkaan..? :D Olin kyllä aluksi sitä mieltä, että ei mulla oo aikaa lähteä mihinkään baariin tehtävälistan kaatuessa niskaan, mutta lopulta päädyin kuitenkin tanssimaan Freetimeen lonkerolasi kädessä. :D Onneksi kuitenkin lähdin, toimi nimittäin melkoisena stressinpoistajana eikä yksikään typerä velvollisuus juolahtanut kertaakaan mieleen koko illan aikana! Oli aika virkistävää käydä pitkästä aikaa Timessä, vaikkakaan se ei oo ihan just mun baari - lähinnä kai sen vuoksi, että siellä soi monesti vähän vanhemmat biisit ja mua aina hävettää hirveästi, kun en tunne suurinta osaa niistä :D Hauskaa kuitenkin oli ja tanssilattialla tuli viihdyttyä ihan tappiin asti! Ruuhkaisesta pikkujouluviikonlopusta huolimatta Hesessä (...jep, vetäisin kertaheitolla mutkat suoriksi ja söin yöllä kerrosaterian..) ja taksitolpalla ei ollut ihan älytöntä jonoa, vaikkakin meidät kaupunkiin ajanut ihana taksitäti vähän varoittelikin kovista ihmismassoista yöllä. Käskipä muuten samalla olemaan ihmisiksi illan aikana - kyllä äiti! :D

Jep, sellainen viikonloppu tällä suunnalla. Work hard, play hard-linjalla jatketaan, mutta onneksi enää vähän aikaa! Yksi ylimääräinen vapaapäivä vaikutti kuitenkin selkeästi viikonlopun pituuteen ja kouluhommien ja juhlimisen ohella ehdin myös nukkua melkoisesti: yöunet tuli pääsääntöisesti vedeltyä 12 tunnin putkina. Hassua kyllä, virkeystasossa ei tuntunut näkyvän missään vaiheessa ja syytänkin tästä osittain paitsi jo kasaantuneita univelkoja, myös jatkuvasti päälle painavaa stressiä. No, jospa sitä jouluna sitten ehtisi nukkumaan kaikessa rauhassa! :)