tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kuluneen viikon kuulumisia!

Lämpötilan jäätyä kaikesta päätellen keikkumaan pysyvästi kahdenkymmenenviiden plusasteen yläpuolelle, ilmankosteuden huidellessa pilvissä ja vaatekerrosten vähentyessä päivä päivältä on helppoa huomata kesän lähestymisen. Mua on peloteltu kovasti loppukevään sekä kesän tukalankuumista ja ahdistavan kosteista päivistä ja ainakin tähänastisten kokemusten perusteella oon iloinen siitä, ettei mulla oo aikomustakaan viettää kesää kaupungissa - vielä tässä vaiheessa ilmasto on mukava, mutta kovinkaan paljon tän pidemmälle ei mun puolesta oo väliä mennäkään ;) Suomen kesää parempaa asiaa on sitä paitsi vaikeaa keksiä ja paluu takaisin pohjoiseen juuri parhaan vuodenajan kynnyksellä on ajoitukseltaan täydellinen!

Rakas kotimaa on pyörinyt edellisellä viikolla mielen perukoilla hieman tavallista enemmän. Vaikka en nyt varsinaisesta koti-ikävästä puhuisikaan, ovat muutamat kotosalla täysin arkipäiväisiltä tuntuvat jutut muuttuneet viime aikoina asioiksi, joiden pariin pääsyä odotankin yhtäkkiä innolla: keittiössä häärääminen ja ruoan laittaminen, lautasen täyttäminen raikkaalla ja tuoreella salaatilla, kuntosalin jumppatunneilla huhkiminen, metsässä käydyt pitkät juoksulenkit, hyvään kirjaan uppoutuminen sekä puurokattilan porina aamun varhaisina tunteina. Hektisten ja elämäntäyteisten kuukausien jälkeen jo pelkkä kotona oleskelu ja kiireettömyyden tunne tuntuu takuulla melko mukavalta, täällä kun huoneeseen jääminen tai esimerkiksi leffan katsominen tuntuu jollain tapaa todella väärältä. Eihän tänne asti oo tultu sen vuoksi, että jäisin makoilemaan päiväksi sängyn pohjalle tai uppoutuisin telkkarisarjojen maailmaan! ;) Nautin kyllä täysin sydämin tekemisentäyteisestä elämästä, mutta paikalleen rauhoittuminen täällä tuntuu vaikealta. 

Osasyy kaipuun syttymiseen on luultavasti takaisin Ahvenanmaalle postitetussa työsopparissa sekä viikko sitten ostetuissa lentolipuissa - sain siis lopultakin päätettyä Suomeen paluun ajankohtani ilman suhteettoman suuria takaiskuja pankkitilin suhteen! Lentolippujen hintojen noustessa päivä päivältä mulle meinasi välillä iskeä jopa pieni paniikki ja pelkäsin joutuvani pulittamaan lähes 600€ edullisimmista, edes kaukaisesti järkevistä lipuista. Pienen googlettelun ja Momondon ahkeran päivittämisen jälkeen lopputuloksena sähköpostiin kilahti kuitenkin erilliset, Hong Kongista Moskovaan ja sieltä edelleen Helsinkiin ostetut lentoliput ja näin ollen tää tyttö laskee jalkansa takaisin Suomen kamaralle toukokuun 22. päivä! ;) Pienimuotoinen kikkailu lippujen suhteen aiheutti toki sen, että lentoreitti on kaukana suorasta ja kotimatka tullaankin toteuttamaan yhteensä viiden eri lentokentän, kolmen lentoyhtiön sekä kolmen välilaskun (joista viimeisin on niinkin kaukana kuin Riikassa...) kautta, mutta mitäs moisista pikkuseikoista... :D  
Alkuviikolla juhlittiin taas synttäreitä kakun merkeissä - tästähän alkaa tulla varsin mukava tapa! ;)
Erään aamun aamupalaa - kaupasta halvalla löytyneitä mansikoita all the way from USA, banaania sekä pähkinöitä!
Kotimaa oli esillä myös viime torstaina, kun pidimme ystävämme English Clubin viikottaisessa iltatapahtumassa esitelmän Suomesta Tainan sekä Annan kanssa. Perinteisen powerpointin lisäksi mä kävin tekemässä edellisenä päivänä täsmäiskun Sverigeshoppeniin ja kotiuduin takaisin hallseille näkkkäripaketin, Fazerin Sinisen, turkinpippureiden sekä korvapuustiainesten kanssa - täytyyhän ihmisille tuoda nyt jonkinlainen käsitys siitä, miltä suomalaiset herkut maistuvat ;) Ruisleipää ei tähän hätään valitettavasti löytynyt ja aito, oikea salmiakkikin jäi puuttumaan, mutta näilläkin aineksilla paikallisten suut saatiin mutrulle ja ajatukset rullalle! Pullat sekä suklaa upposivat kyllä nopeasti parempiin suihin, mutta turkinpippuri aiheutti ennalta odotetusti vastakkaisia reaktioita - mua jäi harmittamaan, ettei meillä ollut tarjota lähestyvän pääsiäisen kunniaksi mämmiä :D Myös videoklipit esimerkiksi eukonkannosta ja suojalkapallosta sekä tarinat revontulista, yöttömästä yöstä ja viime joulun pakkaslukemista aiheuttivat yleisön seassa kohinaa. Näin meillä! ;)

Pikainen shoppailu Sverigeshoppenissa tuotti tulokseksi mm. suklaata, turkinpippureita, näkkkäriä, kardemummaa ja kanelia!
Esitys meneillään...
Tää ei ehkä oo se kaikista houkuttelevin kuva tarjolla olleista herkuista, mut syytän tästä teknisistä ongelmista johtunutta kiirettä :D
Elämä nykyisen kämppiksen kanssa vaihtelee päivästä riippuen siedettävän ja sietämättömän välillä - parhaina päivinä tyttöstä ei näy asuntolalla pariin päivään, toisinaan huonosti nukuttuja öitä neitokaisen puuhaillessa omiaan aamuyön tunteina mahtuu viikkoon useampi putkeen. Huoneenvaihto on kaikesta päätellen pistetty vireille, mutta vapaita huoneita ei oo vielä tähän päivään mennessä ilmaantunut ja yhteiselo jatkuu tämänkaltaisena vielä ainakin toistaiseksi. Onneks oon ylihuomenna suuntaamassa nenäni manner-Kiinan puolelle seuraavaksi viikoksi, joten pientä hajurakoa tiiviiseen kämppiselämään on siis tiedossa ihan piakkoin! ;)

Erään päivän taiwanilainen afternoon tea set :)
Perjantai-iltana olin Tainan ja Annan kanssa seuraamassa International A Cappella Extravaganzaa...
...jossa esiintyi parin hongkongilaisen ryhmän lisäksi yhtyeitä myös mm. USAsta, Saksasta sekä Koreasta. Etenkin amerikkalaispoikien mieskomeus sekä korealaisten valloittava esiintyminen saivat lähinnä nuorista naisista koostuneen yleisön kunnon kiljumisen partaalle... :D
Loppuviikon kohokohtia olivat sitten muun muassa lauantainen päiväreissu valloittavalle Lamman saarelle (tästä tuun postailemaan melko muhkean kuvasaldon vuoksi erikseen), illan iloksi ostettu 3,5 euroa kustantanut punaviinipullo sekä sisällön kirvoittamat pitkät keskustelut, uudet, herkulliset ruokatuttavuudet aina red bean pastella täytetyistä paahtoleivistä kookoksen sekä cookies'n'creamin makuiseen soijamaitoon, upea auringonpaiste, tuoreet mansikat aamupuuron päällä sekä ensimmäinen hermovaurion ilmaantumisen jälkeen juostu tunnin lenkki aina yhtä ihanaa satamabulevardia pitkin. 

Mokasiideriä ;)
Tässä tää elämäni kallein viinipullo! :D
Sunnuntaiaamun loistosuunnitelma: päivän aloittaminen aamupalatoasteilla!

Jep, kyllä tää elämä on elämisen arvoista.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Mikä Hong Kongissa nyt sitten ottaa päähän?

Kuten kaikille on varmaankin tullut jo selväksi, oon pääpiirteissään mielettömän tyytyväinen elämääni Hong Kongissa ja rakkaussuhde kaupunkiin on syventynyt päivä päivältä. Ylistyslauluista ja loputtomista kehuista huolimatta tässä, kuten missä tahansa muussakin paikassa, on olemassa myös ne ärsyttävämmät puolensa. Elämä näinkään huikean suurkaupungin sykkeessä ei oo pelkkää lintujen laulua ja pilvenpiirtäjien valoshown ihastelua - ei, vaikka kaikkia mukavia juttuja toki blogissa nostankin esiin. ;) Positiivisuutta pulppuavien postausten rinnalle aattelin kirjoittaa myös niistä asioista, jotka täällä ollessa meinaavat joinain päivinä saada verenpaineen enemmän tai vähemmän koholle!

- Hitaasti kävelevät ihmiset. Kaupungin koon sekä jatkuvasti ympärillä sykkivän elämänrytmin huomioon ottaen paikalliset kävelevät todella hitaasti ja toisinaan tuskastuttavaa tahtia matelevien ihmisten takana eteenpäin pyrkiminen on lähes mahdotonta. Eräs taiwanilainen opettajani meni joskus alkuvuodesta sanomaan hongkongilaisten kävelyvauhdin olevan hänen mielestään nopea - tän kommentin perusteella mua todella kiinnostais tietää, miten "nopeasti" taiwanilaiset sitten tapaavat kävellä... :D
Samaan lokeroon hitaan kävelyvauhdin kanssa voisi niputtaa myös kävelytavan, se kun voi olla kaikkea suoraan eteenpäin kulkemisesta kiemurtelevaan, odottamattomia käännöksiä sisältävään koukkailuun. Edellä kävelevää ihmistä ohittaessa et voi koskaan tietää, päättääkö kyseinen henkilö juuri sillä hetkellä ottaa askeleen suoraan omalle kulkureitillesi tai käännähtää ympäri - kaikki on mahdollista!

- Jatkuva puhelimen/tabletin näytön tuijottaminen on myös osasyy siihen, miksi kävelyvauhti on verrattavissa tervaan juuttuneeseen hyönteiseen ja kulkureitti saattaa lähteä vetämään vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Valehtelematta joka toisen jalankulkijan nenä on liimautunut puhelimen tai tabletin näyttöön ja vaikka tätä tapahtuu toki myös Suomessa ja muualla maailmassa, on Hong Kongissa symbioosielämä älylaitteiden kanssa noussut aivan uusiin sfääreihin. Viestien tai Facebookin selailun lisäksi kävelyn aikana on täysin tavallista pelata erilaisia pelejä tai katsoa leffoja - toisin sanoen siis keskittyä kaikkeen muuhun kuin ympäristöön ja muuhun liikenteeseen :D Hong Kongin lentokentän liukuportaista taitaa muistaakseni löytyä jopa varoituskyltti siitä, miten liiallinen puhelimen tuijottaminen voi aiheuttaa vaaratilanteita!

- Lähes säännnönmukainen myöhästely. Myönnetään, että mulla itselläkin on todella huono tapa olla muutaman minuutin myöhässä lähes joka paikasta, mutta täällä ihmiset saapuvat surutta luennoille, seminaareihin ja muihin tilaisuuksiin puoli tuntia tai jopa tunnin myöhässä. Opettajat hyväksyvät tämän täysin mukisematta ja näin ollen 50 minuutin mittaiseen seminaariinkin valuu porukkaa parhaimmillaan vielä varttia ennen tunnnin loppumistakin! Lähtökohtaisestihan tää on toki pois ennen kaikkea opiskelijalta itseltään, mutta kyllä mua ainakin hieman häiritsee se, miten luokassa käy jatkuva ihmisvirta opetuksen aikana...

- Toinen luentoihin ja muihin tunteihin liittyvä ärsytystekijä on luokissa käyvä jatkuva puheensorina, jonka takia jopa opettajan puheen kuuleminen on toisinaan vaikeaa! Tää oli ainakin mulle melkoinen yllätys Hong Kongiin saapuessani, sillä olin stereotyyppisesti ajatellut paikallisten olevan hiljaisen tunnollisia opiskelijoita myös tuntien aikana - pyh ja pah :D Koulumenestyksen suuresta merkityksestä huolimatta juoruilu on kaikesta päätellen täysin fine eikä opettajan tai esim. toisten opiskelijoiden ryhmäesityksiä viitsitä kunnioittaa edes sen verran, että suu maltettaisiin pitää kiinni tunnin aikana. Mua itseäni tää ärsyttää melko paljon, sillä vaikka asia ei itseä kiinnostaisikaan, on väärin viedä kuuntelun mahdollisuus myös muilta ympärillä olevilta.

- Pienten, yksityiskohtaisten nippelifaktojen sekä ulkoa opettelemisen suosiminen. Kuten jo mid-term exameista puhuessani mainitsinkin, painottaa täkäläinen opiskelukulttuuri melko pitkälti pikkuasioiden muistamista sekä ulkoa opettelemisen jaloa taitoa - siis sitä, mistä on peruskoulun jälkeen yritetty kaikin mahdollisin tavoin opetella ulos. :D PowerPoint-esitykset vedetään sana sanalta niin kuin ne on etukäteen opeteltu ja esimerkiksi tilanteen poiketessa kirjassa esitetystä ovat monet opiskelijat täysin pulassa käytännön soveltamiskyvyn puuttuessa. Mulle täkäläinen opiskelutaktiikka tuntuu näistä syistä ajoittain aika vaikealta, sillä oma bravuurini on nimenomaan pitkien, jaarittelevien esseiden kirjoittaminen sekä tilanteen vaatiessa tiedon puuttumisen piilottaminen sanojen taakse... ;)

- Ikään verrattuna ihmiset käyttäytyvät lähtökohtaisesti todella lapsellisesti. Yli parikymppisille ihmisille asuntolan käytävillä juoksentelu, kiljuminen sekä pienille, verrattain typerille asioille kikattaminen on täysin tavallista käytöstä. Tiettyinä päivinä tää meinaa saada veren kiehahtamaan - etenkin silloin, kun tavoitteena olisi saada ryhmätyöt hoidettua kasaan nopeasti ja tehokkaasti sekä keskusteltua asioista kunnolla, on muiden ryhmän jäsenten hihittäminen piirretyille kissakuville tai nauruun tikahtuminen toisia kylkeen tökkiessä melko rassaavaa... :D

- Elämän keskittyminen yöaikaan. Tää kulttuuripiirre on asia, johon täytyisi vain kyetä sopeutumaan - täkäläiset kun heräävät elämään kellon lähestyessä iltayhdeksää ja asuntolalla esimerkiksi common roomeissa käy todellinen kuhina puolenyön paikkeilla! Aamuisin esimerkiksi pyykinpesu sekä salilla käyminen on vielä helppoa, mutta iltaisin mukaan mahduttautuminen on jo huomattavasti vaikeampaa ja joskus hiljaisen sopen löytäminen puhelinsoittoa varten voi tuntua mission impossiblelta. Niin, ja sinne kuntosalille menosta ei tosiaan kannata edes haaveilla iltakymmenen jälkeen - ei sinne mahdu kuitenkaan! :D Aamuvirkussa ja aikaisia herätyksiä arvostavassa kulttuurissa kasvaneelle öinen rauhattomuus tuntuu joskus häiritsevältä ja etenkin nykyisen, läpi yöt valvovan kämppikseni kanssa eläessä vuorokausirytmien täysi vastakohtaisuus tuntuu vaikealta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tilanne ole helppo myöskään toisin päin: pari päivää sitten kuuntelin erään paikallisen kaverini valitusta siitä, miten hänen eurooppalainen kämppiksensä ei halua toisten käyvän suihkussa yöaikaan. Itse hän kuitenkin käy suihkussa aamuseitsemältä, mikä taas on paikallisten mittakaavan mukaan ajankohtana aivan käsittämätön!

- Kaupungin yllä lähes jatkuvasti leijaileva savusumu sekä ilmansaasteiden suuri määrä ovat seikkoja, jotka todella laittavat arvostamaan Suomen puhdasta luontoa sekä raikasta ilmaa! Pääsääntöisesti Hong Kongin ilmanlaatu on kohtuullinen eikä ilmassa leijailevaa saasteiden määrää juurikaan tule ajatelleeksi päivittäisessä elämässä. Mittareiden paukkuessa punaisella pakokaasujen ja muiden möhnien imeytymisen keuhkoihin pystyy kuitenkin tuntemaan todella selkeästi ja tällaisina päivinä myös olo on monesti todella väsynyt ja jokseenkin voimaton.Väsymystä on tosin ollut havaittavissa muutenkin paljon Suomessa vietettyä elämää enemmän ja uskaltaisin kyllä kipata osan syistä myös ilmansaasteiden piikkiin!

- Ruokakauppojen kallis hintataso on asia, jota oon tainnut sivuta jo muutaman kerran tän kevään aikana. Ulkona syöminen on helppoa ja edullista ja ravintoloita löytyy jokaisen kulman takaa laidasta laitaan, mutta ruokakaupassa hintataso voi etenkin tiettyjen tuotteiden kohdalla huidella pilvissä. Esimerkiksi monet salaatit ja vihannekset, hedelmät, marjat sekä maitotuotteet ovat todella kalliita ja esimerkiksi hyvän lounassalaatin löytäminen ei oo todellakaan niin helppo juttu kuin miltä kuulostaa :D Pidän kyllä kiinalaisesta ruoasta todella paljon ja suurimman osan ajasta riisi- ja nuudelipohjaisten ruokien syöminen on mulle täysin ok - variaatioita kun löytyy aivan uskomattomia määriä! Joskus kevyemmän ja vähemmän hiilaripitoisen ruoan löytämisen haasteellisuus saa kuitenkin kaipaamaan kotimaan puhtaita ja raikkaita makuja, myönnettäköön... :D


maanantai 23. maaliskuuta 2015

A week with me - it's all about eating, "studying" and friends!

Viikko alkoi tuttuun tapaan melko opiskeluntäyteisissä merkeissä: maanantait ovat mun viikkojeni työntäyteisimpiä päiviä ja kampuksella tulee oleskeltua lähestulkoon aamusta iltaan. Tällä viikolla päivä starttasi tosin poikkeuksellisesti neurologikäynnillä, jonka tarkoituksena oli selvittää vasemman jalan hermo-ongelman tänhetkistä tilannetta. Lääkärireissun lopputuloksena mulle näytettiin kaikeksi onneksi vihreää valoa edistymisen suhteen, mutta kaiken varalta sain ajat niin magneettikuvaukseen kuin hermoratatutkimukseenkin asian perinpohjaista tarkistamista varten. Tutkimusten hinnat kuullessani olin muuten jälleen kerran hyvin onnellinen matkavakuutuksen voimassaolosta - lähestulkoon tonnin suuruinen setti ei ilahduttaisi omaa lompakkoa kovinkaan paljon... :D
Kuten sanottu, päivä kului suurilta osin koululla ensin hotellisuunnittelukurssin ja myöhemmin urbaania matkailua käsittelevän opintojakson parissa. Tuntien välissä mulla oli onneksi aikaa viettää lyhyt lounastauko Sannan kanssa ja yllättävän herkulliseksi paljastuneen beef & vegetable bowlin äärellä saimme vaihdettua näppärästi myös kuluneen viikonlopun kuulumiset. Tauon virkistämänä jaksoikin sitten taas paahtaa illan kolmen tunnin luennon sekä ryhmäesityksen läpi kunnialla ja seitsemän hujakoilla palailin takaisin asuntolalle muutaman muunkin kotimatkalaisen kanssa - pahin ruuhka-aika kun sattuu ajoittumaan sopivasti just kuuden ja seitsemän välille... Pikaisen välipalan jälkeen loppuilta hujahti asuntolan alakerroksessa järjestetyssä kuorokonsertissa, jonne päädyin hetkellisen päähänpiston seurauksena Tainan, Saaran sekä Georginan kanssa. :) Illan konsertti osoittautui kokonaisuudessaan melko hyväksi, vaikkakin 2,5-tuntisen kulttuurielämys oli ehkä aavistuksen liian pitkä ja silmät alkoivatkin loppuvaiheilla lupsahtelemaan jo melko tiuhaan tahtiin... :D  

Herkullinen lounas herkullisessa seurassa! Läheisen ostarin yläkerran japanilaisesta ravintolasta saa afternoon tean aikaan 20 dollarilla tällaisen näppärän setin, joka monesta muusta ruoasta poiketen on virkistävää vaihtelua lähinnä ns. "puhtautensa" vuoksi - kerrankin lihaa ja vihanneksia ei oo upotettu sekalaisiin kastikkeisiin ja annoksesta pystyy todella erottelemaan jokaisen ainesosan! :D
Puoli seitsemän iltaruuhkaa.
Maanantai-illan kuorokonsertti!
Tiistai kului melko väsähtäneissä tunnelmissa huonoksi jääneiden yöunien takia, sillä kämppiksen läpi yön valvominen ja kouluhommien hakkaaminen läppärillä saivat pidettyä myös mut hereillä lähes aamuun asti. Tässä vaiheessa mulle kävi siis ilmi, että sunnuntai-iltana huoneeseen muuttanut uusi asuinkaverini on lievästi sanottuna yöeläjä eikä pikkutunneilla kouluhommien hakkaaminen tuota selkeästikään ongelmia... Katen kipitettyä aamulla kouluun mä päätin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen iskeä herätyskellon kiinni ja jatkaa unia vielä muutaman tunnin pidempään selvitäkseni tulevasta päivästä edes jotenkuten hengissä. Yhdentoista hujakoilla avasin silmäni uudelleen ja pienen kämppiksen kanssa pidetyn juttutuokion (jouduin siis pyytämään neitokaista ystävällisesti tekemään kouluhommansa yöaikaan vastedes jossain muualla kuin huoneessa) jälkeen kipitin kampukselle pakertamaan koulujuttuja pariksi tunnin ajaksi.
Ennen iltapäivän tunteja söin lounaan Gabrielin, Annan ja Saaran kanssa puheenaiheiden pyöriessä mm. Gabrielin twerkkaavan kämppiksen ympärillä ja näillä eväillä jaksoikin hyvin seminaarien sekä puolentoista tunnin kirjastossa vietetyn opiskelusession yli. Takaisin asuntolalle kahdeksan jälkeen palattuani päätin käydä vielä tekemässä reilun tunnin salitreenin ja loppuilta kuluikin äidin kanssa puhelimessa kuulumisia vaihdellen – niin, siis sen jälkeen kun olin ensin kiivennyt 12 kerrosta löytääkseni common roomin, jossa oli riittävän hiljaista soittamista varten. Mitäs mä näistä paikallisista yöeläjistä sanoinkaan... ;) Pitkäksi venähtäneen puhelun vuoksi alkuperäiset peli-ilta- suunnitelmat jäivät väliin, mutta ennen nukkumaanmenoa kävin kuitenkin moikkaamassa DixItin sekä Unon parissa iltaa viettäneitä tyttösiä muutamaa kerrosta alempana.
Motivoitunut opiskelija... or not.
Alkuillan ahkeraa opiskelua!
Keskiviikkoisin mulla on viikon ainoa ”aikainen” aamu – tunnit siis alkavat niinkin hurjaan aikaan kuin puoli yhdeksältä! :D Kahden tunnin mittaisen luennon sekä tunnin seminaarin (josta muuten voitettiin mun ryhmän kanssa pussillinen minisuklaapatukoita tuntiaktiivisuudesta… Turha varmaan sanoakaan, että mulla ei ollut kyllä osaa eikä arpaa tän palkinnon saavuttamiseen, haha :D) jälkeen raahauduin pariksi tunniksi kirjastolle tekemään koulujuttuja. Motivaatio meinas kuitenkin olla enemmän tai vähemmän hukassa ja lounas Annan kanssa sattuikin just sopivaan saumaan - loppujen lopuksi pikainen ruokatauko venähti kahden ja puolen tunnin mittaiseksi lusmuiluksi food courtissa sekä Starbucksissa… :D Iltapäivällä Annan oli kuitenkin pakko lähteä ryhmätapaamiseen ja mä palasin asuntolalle vain keksiäkseni uuden tavan pakoilla kouluhommia: kuntosali! Puolentoista tunnin juoksumatolla hikoilun sekä jalkatreenin jälkeen vuorossa olikin jo dinner-treffit New York City-girl Zaidan kanssa ja loppuilta kuluikin mukavasti uuden ravintolalöydön antimista nautiskellen, kaupasta elämän välttämättömyyksiä eli pikakahvia sekä puurohiutaleita shoppaillen ja – no, ihan vähän niitä koulujuttujakin tehden. Ennen nukkumaanmenoa sain vielä viestin mulle varatuista lipuista ens viikkoiseen International A Cappella Extravaganza-konserttiin, jonka seurauksena jäin mietiskelemään lippujen hommaamista myöskin huhtikuiselle Rajattoman keikalle. Jep - tulin koko matkan tänne asti vain päästäkseni kuuntelemaan a cappella-festareilla esiintyvää Rajatonta! :D
Ihanat pinkit ja vaaleanpunaiset kukkaset kukkivat kampusalueella jo täyttä päätä!
Meidän ah-niin-aktiivinen ryhmä opettajan ja palkintoherkkupussin kanssa! Tottahan toki tästäkin hienosta hetkestä piti aasialaisittain ottaa myöskin yhteiskuva opettajan kanssa... ;)
Posti oli kiikuttanut mulle postikortin talvilomansa Kuopiossa viettäneeltä perheeltä sekä Maarianhaminasta tänne matkanneen työsopimuksen - nyt on siis varmaa, että Ahvenanmaa kutsuu tätä tyttöä luokseen kesäkuun alusta lähtien! :)
Zaida ja iltapöperöt :)
Torstain ohjelmassa oli kampuselämän lisäksi myös pienten käytännön asioiden hoitamista sekä ystävien seurasta nauttimista. Suuntasin koululle puoli yhdeksitoista parin tunnin Environmental Management-luentoa varten, jonka jälkeen piipahdin tekemässä viisumihakemuksen parin viikon päässä häämöttävää manner-Kiinan reissua varten. Torstaisin mulla on muutaman tunnin mittainen tauko luentojen välissä ja tällä viikolla tää väliaika kului ryhmätapaamiseen aamuisen kurssin opettajan kanssa, asuntolalla jääkaapin jämäruoista tekaistun luksusaterian syömiseen (eikös green tea-nuudelit, kirsikkatomaatit, keräkaali, kananmunat sekä purkkisardiinit muka kuulostakin kunnon gourmet-ruoalta?) sekä päivän lehden nopeaan vilkaisuun.
Iltaluennon jälkeen tapasin kampuksella Paulinan kanssa ja menimme yhdessä Georginan englanninryhmän järjestämään iltaohjelmaan. Oon lupautunut pitämään Annan ja Tainan kanssa seuraavalla viikolla eräänlaisen Suomi-illan tietovisojen, pelien sekä maistiaisten merkeissä ja tällä viikolla vuorossa ollut irkkuteemainen kulttuuri-ilta antoi melko hyvää osviittaa siitä, mitä meiltä mahdollisesti tulevalla viikolla odotetaan. Bingon (josta voitetuista Irish Potato Candyista tuli mun uusia suosikkeja!) sekä pienen askarteluhetken jälkeen jouduin tosin karkaamaan paikalta juuri pizzatarjoilun alkaessa, sillä olin aiemmin päivällä sopinut treffaavani Sannan illallisen merkeissä. Tänä iltana vuorossa oli jo aiemmin testattu ja hyväksi todettu, asuntolan viereen kuun alussa avattu italialainen ravintola baked chickenin & spinachin merkeissä ja uni tulikin herkullisen ruoan jälkeen erittäin hyvin! :)
Kiinan viisumihakemuksen täyttelyä.
Irlanti-bingoa!
Perjantaisin mulla on yleensä vapaapäivä, mutta tällä viikolla päivän ohjelmassa oli poikkeuksellisesti pari hotellivierailua niinkin vaatimattoman budjetin kohteissa kuin W sekä The Peninsula. Ei siis valittamista... ;) Molemmat hotellit ovat siis tasoltaan viiden tähden luksushotelleja, mutta poikkesivat toisistaan täysin niin tyyliltään kuin teemaltaankin. Aamupäivän ensimmäinen vierailukohde, W, osoittautui lähes 400 huonetta käsittäväksi, modernin tyylikkääksi kokonaisuudeksi ja esimerkiksi vieraiden käyttöön tarjottavat älypuhelimet sovelluksineen ja karttoineen, herkullisilla nimillä (vai mitäs sanotte esim. Spectacular Roomista sekä Marvelous ja WOW Suitesta? :D) varustetut huipputason huoneet sekä huikea, ainutlaatuinen palvelukonsepti saivat ainakin mut sanattomaksi!
Maailman kalleimpana hotellina tunnettu The Peninsula hurmasi puolestaan klassisuudellaan ja arvokkuudellaan. Tiesittekös, että The Peninsulan huonehinnat lähtevät kipuamaan viidestäsadasta eurosta ylöspäin suurimman sviitin ollessa lähes 400 neliömetrin kokoinen koppero? Tai että hotellilla on yhteensä viisi autenttista, luonnollisesti huipputasoa edustavaa ravintolaa huippukokkeineen sekä oma leipomo ja suklaahuone? Entäs sitä, että jokaisesta huoneesta löytyy mm. kynsien kuivauslaite, erillinen vessa vieraiden vieraille sekä kolme ipadia, joiden avulla on mahdollista säädellä kaikkia huoneen toimintoja aina verhoista lämpötilaan? ;) Hotellin omistuksesta löytyy myös 14 hotellin omalla, rekisteröidyllä vihreän sävyllä maalattua Rolls Roycea ja vielä ainakin tällä hetkellä tilaus on maailman suurin! Turha siis varmaankaan edes mainita, miten paljon nää molemmat hotellit vakuutti mut ja pää oli kieltämättä melkoisen pyörällä iltapäivällä takaisin palatessa :D
Ilma oli tänään mielettömän lämmin ja siitä innostuneena päätin lähteä alkuillasta pikaiselle kävelylenkille. Jo alkumatkasta innostuin kokeilemaan, josko hölkkääminen onnistuisi pitkästä aikaa ja loppujen lopuksi kävely vaihtuikin kolmen vartin kevyeen juoksulenkkiin - ette ees usko, miten uskomattoman onnellinen olin, kun pystyin juoksemaan pienen lenkin ekaa kertaa kahteen kuukauteen! :D Suihkun ja iltapalan jälkeen lähdin vielä hengailemaan rantapromenadille lähes kymmenen hengen porukan kanssa ja päämäärättömän harhailun sekä niistä näistä juttelun jälkeen päädyimme istumaan asuntolan vieressä sijaitsevaan jälkkäriravintolaan kellon huidellessa lähempänä yhtä yöllä. Nää jälkkäribaarit ovat kyllä mun ehdottomia suosikkeja Hong Kongissa - puljut pitävät ovensa auki myöhään yöhön ja tarjoavat kaikenlaisia herkkuja aina jäätelöstä hyytelöihin ja hassuihin keittoihin saakka. Tällä kertaa mä päädyin valitsemaan hieman kyseenalaisen näköisen mutta älyttömän herkullisen ananas-jää-hässäkän, joka siis kaikessa yksinkertaisuudessaan koostui lähinnä ananaksesta ja jäämurskasta. Niin helppoa ja niin herkullista! :D

Mites tää rooftop-allasalue, joka sattuu olemaan yks maailman korkeimmista (76. kerros) ja jossa järjestetään mm. maailmankuuluja allasbileitä? Kuva.
W:n vaatimaton beauty center - pieni manikyyri olis kyllä kelvannut... Nuo taustalla näkyvät, telineeseen asetellut putkilot ovat siis kynsilakkoja! :D
The Peninsulan erääseen huoneeseen katettu afternoon tea set melko makeilla näköaloilla!

Joo, tiedän kyllä mikä tästä tulee mieleen... krhm :D Hyvää se nyt kuitenkin oli!
Viikonloppu starttaili lauantaina aamusalin sekä herkullisen aamupuuron merkeissä – oon edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että aamupala maistuu kymmenen kertaa paremmalta pienen reippailun jälkeen ja tälläkin kertaa sängystä ylös raahautuminen hieman vaadittua aikaisemmin osoittautui hyväksi ideaksi. ;) Yhdeltätoista treffasin alakerrassa Paulinan, Saaran, Nikkin, Zaidan sekä Zaidan kaksi mulle ennestään tuntematonta kaveria, joiden kanssa otimme suunnan kohti Kowloon Reservoiressa sijaitsevaa Monkey Hillia. Kyseessä ei ollut varsinaisesti kunnon vaellus, sillä reitti oli ainoastaan viitisen kilometriä pitkä ja kulki suurimman osan matkasta kapealla, pienellä autotiellä, mutta reissun pääpointti eli alueella elävät villit apinat tuli kuitenkin nähtyä lähietäisyydeltä. ;) Kesän lähestymisestä vihjailevien kukkivien puiden tuoksu, raikas ilma, upeanväriset perhoset sekä ympärillä levittäytyvät vihreät huiput tulivat myös todella tarpeeseen kaupungin vilinässä vietettyjen päivien jälkeen! Iltapäivällä seikkailimme itsemme takaisin ihmisten ilmoille ja muiden jäätyä päivälliselle Tsuen Waniin mä jouduin hyppäämään metroon ja palaamaan takaisin asuntolalle ryhmätapaamisen vuoksi. Loppuilta kului rattoisasti Leon kanssa maanantaista Power Point-esitystä vääntäessä ja uni tuli illalla makoisasti pikaisen myöhäisillallisen jälkeen!

Hong Kong voi näyttää myös tältä!
Muutama karvakaveri!



Floor planin tiivistä suunnittelua...
Lazy Sunday! Nukuin aamulla niin pitkään kuin unta riitti ja kämppiksen loistaessa poissaolollaan käytin kerrankin tilanteen hyödyksi ja lusmusin heräämisen jälkeen huoneessa kaikessa rauhassa blogeja lueskellen, kuvia koneelle siirtäen ja hetkellisestä epäsosiaalisuudesta kaikin puolin nauttien. :D Iltapäivällä piipahdin Zaidan kanssa lounaalla kampuksella, jonka jälkeen palasin takaisin asuntolalle vain jatkamaan sataprosenttista "ei-minkään" tekemistä - Eat, Pray, Loven lukeminen, musiikin kuunteleminen ja puhelimen äänettömälle iskeminen tuntui pitkästä aikaa ihanalta ja just siltä, mitä aktiviteetteja täynnä olevan viikon jälkeen tarvitsin! Illan tullen yksinolo sai kuitenkin taas riittää ja suuntasin illalliselle sekä vaihtamaan pitkästä aikaa kuulumisia 

Päivän kahden euron lounassetti - milk tea, haineväkeitto (jonka aitoutta tosin hieman epäilen), kanankoipi sekä muutama currylla maustettu kalapallo :)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kun koulutusjärjestelmä ajaa ihmiset itsemurhaan.

Pari viikkoa sitten opiskelija-asuntoloilta kantautui suru-uutisia, kun paikalliset sanomalehdet uutisoivat paikallisen PolyU:n opiskelijan hypänneen alas yli 20-kerroksisen rakennuksen katolta suoraan kuolemaan. Pian kävi ilmi, että kyseessä ei todellakaan ollut vahinko tai sattuma vaan täysin tarkoituksellinen itsemurha.
Vaikka en kyseistä ihmistä ollut koskaan tavannutkaan, vaikutti tapahtunut muhun jostain syystä todella vahvasti ja asian ajattelu sai kylmän rinkulan kiertymään sydämen ympärille useamman päivän ajan. En tiedä, miksi reaktio oli niin voimakas – itsemurhauutisia kun joutuu valitettavasti lukemaan harva se päivä eikä nuorten yleistyvä huono olo ole kenellekään uusi asia. Hong Kongin kohdalla karu tosiasia on, että kyseessä ei ole varsinaisesti mikään kovin harvinainen ilmiö ja suoraan sanottuna itsemurhat ovat täällä nuorten yleisin kuolinsyy. Jopa kolmasosalla opiskelijoista on tutkimusten mukaan todettu olevan itsetuhoisia ajatuksia jossain vaiheessa elämäänsä ja tyytymättömyys omaan itseensä on surullisen tavallista. Taustalla on lähtökohtaisesti paikallinen koulutusjärjestelmä sekä lapsiin ja nuoriin kohdistetut valtavat paineet niin koulun, työpaikan kuin elämän yleensäkin kannalta – vanhemmat odottavat lastensa olevan ahkeria ja tunnollisia sekä saavan hyviä arvosanoja ja hyvän, kunnollisen työpaikan koulun jälkeen. Kiitoksia ei kaikesta päätellen turhaan jaella ja ihmisiä  arvostellaan suoraan heidän akateemisen menestyksensä perusteella. Sillä, millainen persoona olet tai millaiset ihmissuhdetaidot omaat, ei ole siis juurikaan merkitystä niin kauan, kun paperisi näyttävät hyviltä ja arvosanat ovat erinomaisia! Kamalaa, eikö totta?
Voi kun tämän elämänasenteen sais iskostettua kaikkien ihmisten pääkoppaan... Kuva.
Lasten opiskelu-ura täällä alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä muksuja aletaan prepata tulevaa opiskelu- ja työuraa varten jo 18 kuukauden ikäisenä erilaisten kerhojen ja kurssien merkeissä. Ala-asteikäisistä noin 80 prosenttia viettää lähes säännöstään iltansa koulupäivien jälkeen ylimääräisillä kursseilla opiskellen esimerkiksi englantia ja päivät venähtävät iltakoulujen takia todella pitkiksi. Paikalliset ihmiset tottuvat siis jo pienestä pitäen siihen, ettei vapaa-ajalla juurikaan juhlta! Kaupunki on täynnä lapsille suunnattuja iltapäiväkerhoja, jotka tarjoavat kaikenlaisia kurssivaihtoehtoja maan ja taivaan väliltä.
Tämänkaltaisia mainoksia löytyy joka puolelta kaupunkia.
Yksi syy itsemurhapäätösten syntymiseen on myös ihmisten tottumattomuus vaikeuksien kohtaamiseen – vanhemmilla kun on tapana rakentaa lapsille mahdollisimman valmis pohja elämälle ja tyydyttää muksujen materialistiset tarpeet niin pitkälti kuin mahdollista. Ajatuksenahan tämä on toki vallan mukava, mutta kuten järkikin sanoo, tottuvat lapset näin saamaan kaiken haluamansa. Myöhemmässä vaiheessa nenän eteen tupsahtavat pienetkin ongelmat ja vaikeudet tuntuvat helposti läiskähtävän päin naamaa musertavalla voimalla ja uusina tulevat avuttomuuden ja toivottomuuden tunteet saattavat tuntua sietämättömän voimakkailta. Suorituspaineiden ollessa kovat ja kontrollin karatessa tuntuu oman elämänsä päättäminen helposti ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Opiskelijoiden koulupaineet näkyvät melko selkeästi arkipäiväisessä elämässäkin. Teen suurimman osan ryhmätöistäni paikallisten opiskelijoiden kanssa ja tähän mennessä oon jo huomannut sen, miten paljon pienimmistäkin koulutehtävistä tunnutaan ottavan stressiä. Mid-term examit, joiden osuus kokonaisarvosanasta on kurssista riippuen pyörinyt 10-20% paikkeilla, eivät mun mielestäni olleet mitenkään kovin suuria stressinaiheita ja vaikka valmistauduinkin tentteihin etukäteen, ei mun preppaamiseni ollut yhtään mitään verrattuna täkäläisiin opiskelijoihin. Tulostettuja, miljoonilla muistiinpanoilla koristeltuja Powerpoint-slideja luettiin luokan ovien ulkopuolella uskomattomalla kiihkolla ja koko tenttitilanne tunnuttiin ottavan todella vakavasti. Muita kouluhommia tehtäessä panostus on ollut samaa luokkaa ja kuten aiemmin kerroinkin, ollaan esimerkiksi raporttien ulkoasusta ja käytetyistä sanamuodoista uskomattoman tarkkoja. 
Ryhmiä varten tehdyt Whatsapp-keskustelut sekä Facebook-ryhmät alkavat tulvia parannusehdotuksia sekä aina uudelleen korjailtuja raportteja yleensä etenkin iltaisin ja viikonloppuisin – eli silloin, kun mä oon omasta mielestäni viettämässä ansaittua vapaa-aikaa. 

Opiskelu (ja elämänrytmi yleensäkin) ajoittuu pääsääntöisesti ilta- ja yöaikaan, mikä näkyy taas päivällä tunneilla sekä kirjastoissa nuokkuvina ja torkahtelevina ihmisinä. Etenkin kirjastossa hiljainen tila sekä pehmeät nojatuolit ovat päivisin hyötykäytössä ja toisinaan mun on ollut toden teolla vaikeaa löytää itselleni mukava paikka opiskelua varten – kaikki parhaimmat paikat kun ovat täynnä nukkuvia opiskelijoita. Oon saanut seurata vierestä myöskin sitä, miten pari hyvää ystävääni vetävät kuusipäiväisiä opiskeluviikkoja viettäen päivänsä koulussa tai muuten opiskelujen parissa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja uusi, sunnuntaina samaan huoneeseen muuttanut kämppikseni ei oo nukkunut viimeiseen neljään yöhön sekuntiakaan kouluhommien takia! Eräs manner-Kiinasta kotoisin oleva ystäväni on myös myöntänyt suoraan, ettei oikeastaan edes pidä omasta opiskelualastaan, muttei myöskään voi vaihtaa alaa, jottei aiheuttaisi koulutukseen paljon rahaa uhranneille vanhemmilleen pettymystä.
This is how they do it...
Filippiineillä rannalla risaisissa vaatteissaan leikkiviä lapsia katsellessani mietin, miten suuri ero paikallisilla muksuilla onkaan suomalaisiin lapsiin - lapsukaiset telmivät vesirajassa onnelliset hymyt kasvoillaan tietämättä, tulevatko koskaan käymään koulua tai oppimaan lukutaitoa. Suomessa leikit ovat toki hyvin samanlaisia ja elämä on lähtökohtaisesti täysin huoletonta ja onnellista aikaa ilman turhia suruja ja murheita. Samaan aikaan tulevaisuutemme on kuitenkin kirjoitettu valmiiksi ainakin joiltain osin, sillä jokainen suomalainen lapsi tulee käymään vähintäänkin peruskoulun sekä oppimaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan perheen tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta.
Hong Kongissa tässä asiassa tunnutaan menevän jo täysin toisessa ääripäässä - aivan liian monessa tapauksessa lapset eivät saa nauttia elämästään lapsina tulevaisuuden jo pienestä pitäen eteen kasattujen tulevaisuuden paineiden ja odotusten vuoksi.

Onko täkäläinen koulutusjärjestelmä teille tuttu? Millaisia ajatuksia tää herättää? Kuulisin asiasta mielellään muidenkin kommentteja tai kokemuksia! :)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Läksiäiskeilailua ja katutaidetta

Viikonlopun ohjelmassa oli Hong Kongin taakseen jättävän Topin läksiäisten viettoa viimeistä kertaa samalla porukalla. Lauantai-illan aktiviteeteiksi muodostui pienten pohdiskelujen jälkeen herkullinen illallinen, keilaradan valloitus sekä läheisessä puistossa istuskelu niitä näitä jutellen, vedessä uiskentelevaa kilpikonnaperhettä katsellen sekä ilmassa lehahtelevien lepakoiden siipien viuhahduksia kuunnellen. Ilta muuttui yöksi eikä kukaan olisi halunnut lähteä juttujen polveillessa aina huonoista vitseistä syvällisempiinkin aiheisiin.
Tää oli muuten mun eka keilailukokemus koskaan! :D

Voittamaton keilatiimimme!
Hyvästien sanominen yhdelle niistä ihmisistä, joista on muodostunut mulle lyhyessä ajassa niin tärkeitä, tuntui todella kurjalle ja lentokenttäbussin takavalojen hävittyä sunnuntaiaamuna risteyksen taa palaili koko jäljelle jäänyt porukka takaisin asuntolalle pala kurkussa. Toisen lähteminen sai tiedostamaan kipeästi sen tosiasian, että aika tiimalasissa valuu koko ajan eikä se viimeinen bussimatka lentokentälle oo loppujen lopuksi niin kaukana omallakaan kohdalla. Mulle iski tän ajatuksen seurauksena jopa pienimuotoinen paniikki siitä, mitä kaikkea täällä asumisen aikana täytyykään vielä ehtiä tekemään - tässäkään museossa, tuossakaan puistossa ja noissakaan temppeleissä en oo vielä kerennyt käymään! :D Jotenkin tää jatkuva opiskelija-arjen sekä pienimuotoisen turisti-asennoitumisen välillä tasapainottelu tuntuu ajoittain kauhean vaikealta ja kultaisen keskitien löytäminen elämän rutinoitumisen ja joka puolella Duracell-pupuna palloilun keskeltä on haastavampaa kuin luulisi. Tiedättehän: toisaalta haluaa ottaa kaiken irti täällä vietetystä ajasta ilman, että ajaa itseään piippuun säntäilemällä paikasta toiseen? :D 

Ajatuksia täynnä oleva pääkoppa tarvitsi pientä tuuletusta sekä omaa rauhaa ja päätin karata asuntoloilta viettämään laatuaikaa itseni kanssa Islandin puolelle. Viime yönä pyykkiä pestessäni (älkää jättäkö ainoiden lakanoiden pesua odottamaan siihen asti, että tuutte takaisin huoneeseen kuolemanväsyneenä ja tajuatte, että edessä on vielä pieni pyykkäystuokio ennen nukkumaan pääsemistä...) sain ex tempore-kutsun eräältä turkkilaiselta vaihtarilta sunnuntai-iltapäivänä järjestetyn HKwalls- tapahtuman avajaisiin. En ollut aiemmin kuullutkaan koko häppeningistä, mutta kyseessä oli tosiaan Hong Kong Islandin puolella järjestetty katutaidetapahtuma, jonka puitteissa oli mahdollista päästä seuraamaan ympäri maailmaa kotoisin olevien katutaiteilijoiden työntekoa sekä upeiden graffitien syntymistä. Mä en edes yritä esittää ymmärtäväni graffiteista, taiteesta tai muustakaan vastaavasta yhtään mitään, mutta näin maalaistollon silmiinkin nää taideteokset olivat kaukana teinien alikulkutunneleihin tuhertelemista sutuista - vai mitäs sanotte? ;)
Ilma oli kuumankostea ja todella sumuinen - kesä on selvästi lähestymässä...





Paikan päällä tarjoiltiin myös ilmaista olutta, mikä oli yllättäen houkutellut paikalle melkoisen määrän etenkin keskieurooppalaisia... :D





Vaikka viihdynkin mainiosti Hong Kongin "kiinalaisemmalla" puolella Kowloonissa, on silloin tällöin ihanan virkistävää käydä vaeltelemassa HK Islandin puolella hengittelemässä keuhkoihinsa hieman länsimaisempia tuulahduksia. Eurooppalaistyyppiset kahvilat, korviin kantautuvat lausahdukset aina ranskasta espanjaan sekä boheemi ilmapiiri tuovat tuttuihin kadunkulmiin mukavaa vaihtelua, mutta kyllä mä aina palaan mielelläni takaisin "mantereen" puolelle ja näille kiinalaisten valloittamille kulmille ;) Tätä mä Hong Kongissa rakastankin - kaupunki tarjoaa kaikkea mahdollista superkalliista luksusostareista katumarketteihin, kansainvälisyyttä tulvivista kahviloista ja ravintoloista pienenpieniin kiinalaisiin ruokakojuihin, pilvenpiirtäjistä lähes koskemattomaan luontoon ja pitkiin hiekkarantoihin.

Tämä kaupunki näyttää upealta jopa silloin, kun siitä ei oikeastaan näe juurikaan mitään - tässä hieman kotimatkan maisemia Kowloonin puolelta! :)