tiistai 28. toukokuuta 2013

Levikset repee!


Kotimatka Jäämeren rannalta takaisin Jyväskylään sujui hyvin ja vaikka etukäteen ajattelinkin ajomatkan kestävän ikuisuuksia, hujahti pari päivää kuitenkin silmissä ohitse ja yhtäkkiä istuinkin tutun keittiönpöydän ääressä kotona. Totuus kuitenkin on, että kilometrejä tuli paukuteltua mittariin melkoinen määrä ja kokonaismatka-aikakin taisi lähennellä yhdeksäätoista tuntia! :D


Lauantaina ohjelmassa oli matkan ensimmäinen osa - äidin auton ajaminen Norjasta läpi Lapin kotikotiin. Kuvittelin osaavani reitin vaikka unissani ja mikäli näin ei olisikaan ollut, oli navigaattori päällä heti alusta alkaen opastaen reittiä Kuivaniemelle. Siitäkin huolimatta onnistuin eksymään heti ensimmäisten 70 kilometrin jälkeen, kun en löytänytkään Suomen rajaa mistään! :D Mulla ei ole vieläkään hajua siitä, miten onnistuin hukkaamaan kotimaani niin totaalisesti, mutta näinhän siinä sitten pääsi käymään ja yhtäkkiä huomasinkin olevani Tenojoen väärällä puolella. Äiti, olis ehkä pitänyt kerrata reitti Suomeen ennen lähtöä... Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Utsjoen kohdalla pääsin ylittämään joen ja päädyin lopultakin oikean valtion puolelle. ;) Eksyily ei tosin jäänyt vielä tähänkään, sillä pikaisen kauppareissun jälkeen käännyin Utsjoen huikaisevan isossa ja liikennettä vilisevässä keskustassa väärään suuntaan ja löysin itseni ajelemasta jälleen kerran Tenon vartta pitkin, tällä kertaa toiseen suuntaan. Pisteet siitä, että olin sentään Suomen puolella, mutta kun tarkoitus olisi ollut ottaa lopultakin suunta kohti etelää... :D No, tämän pienen ylimääräisen mutkan jälkeen loppumatka sujui onneksi niin kuin pitikin eikä hassuja ajatuskatkoja enää pahemmin sattunut. Pysähdyin Inarissa kummitätini luona kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia ja ajoin loppumatkan melko lailla putkeen tankkaustaukoa lukuunottamatta. Välillä meinasi kieltämättä väsymys iskeä, mutta menomatkalta säästämäni energiajuoma sekä loistava musiikkivalikoima (joka sisälsi mm. Äidin pikku poikia, Charlie Brownia sekä muuta mukavaa suomihumppaa!) nostivat kummasti virkeystasoa :) Haasteeksi muodostui ainoastaan porojen välistä pujottelu, noita karvaturreja kun tuntui loikkivan tien reunoilla sadan metrin välein.
Lähdin ajamaan Norjasta puoli kahdeltatoista Suomen aikaa ja olisin ollut perillä puoli yhdentoista aikaan ilman viimeisillä kilometreillä iskenyttä nälkää, joka aiheutti pysähdyksen Kemin Jatalla. Sieltä saa muuten maailman parasta grilliruokaa, jos en oo muistanut mainita asiasta aiemmin!

Nukuin yön yli ja jatkoin matkaa sunnuntaina pikaisen auringonottamisen ja auton pesun jälkeen. Sain Norjasta mukaani kokoontaitettavan aurinkotuolin, jota piti testata heti, kun siihen tarjoutui tilaisuus! Tuoli vakuutti ja sai luvan muuttaa meille asumaan ;) Auton pesu puolestaan liittyi siihen, että jätin äidin auton isän hoiviin ja nappasin itselleni matkaan oman, rakkaan Meseni. Yleensä mutaa muistuttava väritys häivyttää pienet tahrat ja sotkut näpsäkästi, mutta tällä kertaa autosta piti saada hieman kaupunkikelpoisempi ennen matkaan lähtöä... :D Hassua muuten, miten lähes 20-vuotias (mutta silti moitteettomasti toimiva!) laatikkomersu voikin olla niin rakas - kaikista uudemmista ajamistani autoista huolimatta Mese on silti ikuinen lempparini! :D Osasyynä voi toki olla hyvät muistot ja kyseisellä autolla taitetut sadat kilometrit hyvässä seurassa. Niitä kilometrejä jatkettiinkin sitten tällä kertaa, sillä kävin hakemassa Johannan ja kisut matkaseuraksi Kemistä ja päivä kului iloisissa tunnelmissa auringon paistaessa ja musiikin soidessa. Koska Nelostie on vaan armottoman tylsä ja liian suora reitti kotiin, navigoimme itsemme jälleen kerran Keski-Suomeen hieman eri reittiä erilaisia pikkuteitä pitkin. Suosittelen muuten muillekin, mikäli aikaa löytyy, sillä vastaan voi tulla vaikka mitä uutta ja yllättävää! Mun mielestä tällaiset kiireettömät, kesäiset fiilistelymatkat ovat juurikin niitä parhaita reissuja ja pienikin poikkeaminen tutulta rutiinireitiltä piristää kummasti :)

Määränpäänä koti ja apuvälineenä sinne pääsyyn ihan perinteinen kartta!
Tällä reissulla autossa soivat erityisen ahkerasti seuraavat:



Alkuviikko onkin sitten kulunut Jyväskylän vehreyttä ihmetellessä, koulussa käydessä sekä yleisesti rentoillessa. Mulla alkoi eilen kolmen opintopisteen Destination Branding-kurssi, jonka myönnän napanneeni opiskelusuunnitelmaan ainoastaan kesäkuisen opintotuen saamisen takia. Kurssi vaikuttaa kuitenkin oikeasti mielenkiintoiselta eikä koulussa käyminen näin "lomalla" tunnu ollenkaan ikävältä, kun asia on sellaista, mikä todella kiinnostaa. Okei, tähän saattaa vaikuttaa myös se, että kolmen tunnin mittaisia luentoja on ainoastaan maanantaisin ja tiistaisin... ;) Kurssin opettajana toimiva Kari Halonen toimii ToolBox Travelilla, joka on siis palvelu- ja matkailyritysten sekä matkailualueiden toimintaedellytysten parantamisen parissa toimiva yritys. Melko lailla ammattimaista opetusta siis, voisin sanoa!


Tänään päivä kului leppoisasti rannalla lojuessa ja aurinkoa ottaessa. Suuntasimme heti luentoni päätyttyä puoliltapäivin kaupan kautta Säynätsaloon uimarannalle ja voi miten täydelliseltä päivä tuntuikaan! Rentoa loikoilua aurinkoisella rannalla suurimpana ongelmana se, kääntäisikö kylkeä nyt vai kohta. Heitin myös talviturkkini enkä oikeastaan edes muista, milloin olisin tehnyt sen jo näin toukokuun puolella. Lapsenahan sitä kyllä oli menossa vedessä oikeastaan heti jään hävittyä, mutta nyt oon vissiin alkanut vähän vilukissaksi :D


Rantaevästä! Huomatkaa oikeassa reunassa oleva "lusikkani", joka tietenkin hajosi jo ennen kuin ehdin aloittaa syömistä... :D
Täydellisen kesäpäivän kruunaisi tietenkin huominen vapaapäivä, mutta työt kutsuvat tekijäänsä heti aamukahdeksalta. Ehkä selviän neljän tunnin työvuorosta nipin napin... ;) Voisin muuten tottua tällaiseen elämään, missä koulu- ja työpäivät kestävät maksimissaan 4 tuntia ja koko päivä jäisi muuten vapaaksi esimerkiksi auringonoton kaltaisia aktiviteetteja varten. Ilmoittakaa, jos bongaatte jostain tällaisen työpaikan! :D


maanantai 27. toukokuuta 2013

Lempiblogini - osa III

Lempiblogit ovat jääneet hetkeksi unholaan kiireiden ja reissuilun myötä, mutta nyt yritän saada ajastettua teille seuraavan satsin luettavaksi! En ole edes tajunnut, miten monta eri blogia olenkaan nimennyt mielessäni lempparikseni, sillä näitä suosikkipostauksia tuntuu kertyvän parin-kolmen sijaan vähintäänkin viisi... Huh :D Toivottavasti jaksatte pysyä mukana!

Tätä seuraavaa ryhmittymää en osannut nimetä oikein miksikään - lähinnä allaolevat ovat mielestäni hauskoja, huvittavia ja yksinkertaisesti mahtavia arjen piristäjiä! ;)

Let's fake it
Toisaalta tätä blogia voisi kuvailla täydelliseksi huumoriblogiksi, toisaalta taas sataprosenttista asiatekstiä sisältäväksi sivustoksi. Kaipa yksi ja sama blogi voi olla yhtä aikaa molempia? ;) Jenni iskee teksteillään suoraan asioiden ytimeen heittäessään säälimätöntä läppää kaikesta nuorisosta vanhuksiin, teinisuhteista sinkkuelämään sekä blogimaailmasta netin käyttämättömyyteen ja tietenkin myös kaikesta muusta taivaan ja maan välillä. Sarkasmi ja musta huumori suorastaan tihkuvat postauksista eikä huumorintajua pidä unohtaa blogia lukiessa. On kuitenkin hieman pelottavaa huomata, miten totta suurin osa vitsiksi tarkoitetuista jutuista todellisuudessa onkaan...


ite puin
Oon yrittänyt jo pidemmän aikaa keksiä jonkin tavan kuvailla kyseistä blogia - siinä kuitenkin selkeästi epäonnistuen. :D Mitkään sanat eivät tunnu tarpeeksi kuvailevilta ja oikeilta tästä valituksesta ja elämän pienistä mutta ärsyttävistä asioista todellista taidetta tekevästä blogista puhuttaessa, joten suosittelen teitä klikkaamaan suoraan sivustolle ylläolevasta linkistä. :) 
Sanasta sanaan
Yksinkertaista, mutta yksinkertaisuudessaan äärettömän loistavaa, suoraan elämän ytimeen osuvaa huumoria. Ei tästä voi muuta sanoa, katsokaa itse, jollette ole jo katsoneet! :D 


ikisinkku
Miehille, naisille, ihmissuhteille, sinkkuudelle ja itselleen nauravan Jennyn upea blogi, jossa osoitetaan selkeästi se, miten tärkeää on kyetä suhtautumaan elämäänsä ja itseensä pieni pilke silmäkulmassa. Sinkkublogi pursuaa itseironiaa ja huumoria jo pelkästä normaalista arkielämästä puhuttaessa - tutustumisen arvoisen tapaus! Ylimääräistä plussaa blogi saa lappilaisuudestaan, sillä kirjoittaja asustelee Sodankylässä ;)

lauantai 25. toukokuuta 2013

Norge


Koska nyt sattumoisin ollaan Norjassa, upeiden maisemien ja kauniin luonnon tyyssijassa, tuntuu miniloman esitteleminen kuvien välityksellä yllättäen aika luonnolliselta lähestymistavalta. :D Tämä reissu onkin ollut itselleni jo kolmas reilun vuoden sisään ja vaikka paikat ja maisemat alkavatkin tässä vaiheessa tuntua kovin tutuilta ja "tavallisilta", jaksavat Jäämeri, sen takana siintävä lumihuippuinen vastaranta, karu ylänkö sekä jyrkät rinteet silti nostaa hymyn huulille ja saada katseen pysähtymään kaukaisuuteen hetkeksi jos toiseksikin. Tämähän on tosin vielä pientä verrattuna niihin oikeisiin vuonoihin esimerkiksi Etelä-Norjassa - siellä olisi mahtavaa käydä joskus! :) 

Maisemia olohuoneen ikkunasta. Reilun vuoden Norjassa viettäneeksi ihmiseksi äiti on ehtinyt vaihtaa asuntoa jo useamman kerran, sillä joka kerralla täällä käydessäni on majoituspaikka ollut eri. Tämänhetkinen on kyllä ehdoton suosikkini niin sijainnin (aivan keskustan vieressä), maisemien kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Sisäpuolelta siis - ulkoapäin norjalaiset talot kun tuppaavat olemaan melko hoitamattoman ja jopa rähjäisen näköisiä! Syyksi on tosin taidettu ainakin näillä perukoilla laittaa meren läheisyys, sillä suola kuulemma rapistuttaa esimerkiksi uudet maalit ulkoseinistä ennätysvauhtia. :D
Matkaseuralaisemme Kia!

Maanantain lounas. Oli varmasti hyvää - harmi vain, etten flunssaltani maistanut oikeastaan yhtään mitään :D

Viikon missiona oli metsästää äidille uusi auto, sillä tämänhetkisen auton ajolupa loppuu piakkoin ja kyseisen koslan vaihtaminen Norjan rekisteriin tulisi suhteessa uuden hankintaan äärettömän kalliiksi. Muutaman päivän ajan meillä olikin jatkuvasti jokin auto koeajossa - voisi siis sanoa, että paitsi matkalla tänne, myös perillä on tullut istuskeltua ja ajeltua autoilla aika ahkerasti! :D Varsinkin tiistaina, kun olo oli todella kipeä ja flunssainen ja takana oli valvottu yö, olisi mieli tehnyt jäädä nukkumaan peiton alle pimeään koko päiväksi. Jostain sain silti revittyä voimaa autokauppoihin lähtemiseen! :D Palvelukulttuuri eroaa täällä Suomen vastaavasta kieltämättä ainakin siinä, että ulkomaalaisena naisena autokauppaan meneminen on yhtä tyhjän kanssa. Siis kirjaimellisesti, sillä kukaan ei eleelläkään osoittanut edes huomaavansa saapumistamme! Eräs autoliiike erottui kuitenkin edukseen jo sillä pienellä, mutta tuikitärkeällä kysymyksellä "Miten voin auttaa?" eikä tarvitse varmaan erikseen mainita, ettemme harkinneetkaan muita liikkeitä enää sen jälkeen. ;) Palvelualojen ammatit ovat ilmeisesti muutenkin koko maassa melko lailla aliarvostettuja ja muistan lukeneeni PAMin lehdestä jossain vaiheessa kevättä, että esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alalle hommataan mieluusti ruotsalaisia töihin - norjalaiset kun pitävät työtehtäviä liian huonoina itselleen. Ei pidä kuitenkaan yleistää!   


Keskiviikkona olo oli ehtinyt parantua jo sen verran, että kykenin lähtemään pienelle valokuvausreissulle sekä raahautumaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle hylätylle terassille ottamaan aurinkoa. Kyllä, aurinkoa! Lämpötilat ovat huidelleet päälle kahdessakymmenessä ja vaikka en meinannut aluksi sitä uskoa, jouduin kaivamaan hellevaatteet matkalaukusta esiin uudemman kerran. Kerrankin satun oikeaan paikkaan oikeaan aikaan! ;)
Uskon muuten vakaasti, että tämä kyseinen parituntinen karkotti koko taudin tiehensä, sillä heti takaisin päästyäni olo alkoi paranemaan kohisten ja illalla flunssasta ei tuntunut olevan enää tietoakaan. Äänen käheyttä ja yskää ei siis lasketa!
Koska olo oli tosiaan parempi illasta, päätimme lähteä äidin työvuoron jälkeen testailemaan ajossa ollutta Skodaa oikein urakalla - siispä suunnaksi eväsretki 70km päässä sijaitsevaan Varn kaupunkiin! Tämäkin on muuten siis kaupunki, vaikka asukkaita on Wikipedian mukaan ainoastaan reilu 2000... :D Vardøn kaupunki sijaitsee siis pienellä Vardøyan saarella, jonne päästäkseen joutuu ajamaan lähes 3km mittaisen ja 88m merenpinnan alle menevän tunnelin läpi. Ei kivaa! Paikka ei ole oikeastaan muuten mitenkään erikoinen: omasta mielestäni lähinnä aika rähjäinen huonokuntoisten teiden ja rakennusten vuoksi. Saarella sijaitsee kuitenkin Globus-tutka-asema, jota käytetään ilmeisesti avaruusromun seurantaan. Mene ja tiedä... :D 
Muutaman vuoden takainen kuva samaisesta tunnelista, mutta eipä tuo tuosta ole mihinkään muuttunut ;)

Vastakohtaisuudet kunniaan!

Uusi kisukaverini :)
"Minun haavani, minun arpeni, minun vuoteni." 
Kaupungin eduksi täytyy kuitenkin sanoa upeat, moninaiset graffitit ja muut kadunvartta piristävät koristelut!
Illalla takaisin päästessämme kuu oli lähes täysi ja taivas sateenkaaren värinen. :)
Torstaina ohjelmassa oli jo rutiiniksi muodostuneen autokauppareissun lisäksi auringonottoa! Taisi olla kohtalon oikku, etten lähtenytkään äkkilähdöllä Espanjaan vaan tulin tänne, sillä Suomessa ja myös täällä pohjoisessa on tällä viikolla ollut lämpimämpää kuin esimerkiksi Pariisissa tai juuri mainitsemassani Espanjassa ;) Hah! Tämänkertainen auringonottopaikka oli Ekkerøyn saari (alkaa muuten kyllästyttää kopioida jatkuvasti näitä ø-kirjaimia jokaiseen paikannimeen! :D), alueen vanhimpia kalastajakyliä ja lintubongaajien paratiisi, ainakin käsitykseni mukaan.  





Täällä kuuluu YleX!
Autokaupan pahaa automaattikahvia, jota on tullutkin sitten litkittyä tällä viikolla ihan riittämiin...
...mutta se palkittiin, sillä äiti sai tänään solmittua autokaupat ja on nyt uuden auton onnellinen omistaja! (kyllä, se on Opel)
Tämän kunniaksi ajeltiin Varanginvuonon pohjukkaan syömään. Bloggaajamaisesti otin tietenkin kuvan ruoasta ennen kuin koskin siihen, mutta eihän mulla kyllä ole pienintäkään hajua siitä, mitä tuli pisteltyä suuhun :D Siinä oli poroa ja se oli hyvää!
Tiramisun sentään tunnistan vielä! ;)


Tänään onkin sitten jo aika ottaa suunta kohti etelää ja ajaa samalla äidin vanha auto takaisin koti-Suomeen. :) Edessä on siis pitkä, päivän kestävä ajomatka - onneksi olin varautunut ja tankkasinkin lähtiessäni mukaan levykaupalla musiikkia! Kotelosta löytyy kymmeniä ja kymmeniä poltettuja levyjä, mutta innostuin kotikotona nappaamaan mukaan vielä lisää vanhoja teiniaikojeni suosikkeja. Tällä matkalla stereoissa pauhaakin Sofia Zida, Ana Johnsson, Lindsay Lohan ja Tiktak! Gimmelin levyjä en sentään ottanut mukaani... :D 

torstai 23. toukokuuta 2013

Jyväskylä - Kuivaniemi - Vadsø, 1200km

Sunnuntaina heräsin siis heti aamusta pakkaamaan ja siivoamaan pohjoiseen lähtöä varten - tuttuun tapaan hieman viime tingassa ja edellisen illan jäljiltä myöskin kurkkukipuisena. Aina sitä vain kuvittelee ehtivänsä tehdä kaiken tarpeellisen aamulla, mutta joka kerta joutuu pesemään viimeisen koneellisen pyykkiä, tiskaamaan, pakkaamaan ja laittamaan ruokaa yhtä aikaa kelloa vilkuillen :D Milloinhan sitä oppisi kasaamaan matkaan lähtevät tavarat matkalaukkuun jo esimerkiksi edellisenä päivänä? No, tässä tapauksessa se ei oikeastaan ollut edes mahdollista, mutta noin niin kuin yleensä? :)
Meinasin myöskin myöhästyä bussista lähtiessäni kotoa, sillä olin tyypilliseen tapaan katsonut ainoastaan arkipäivien bussiaikatauluja enkä niitä sunnuntain. Ukkosta enteilevässä ja hiostavassa ilmassa oli melko rattoisaa raahata tavarakasaa seuraavalle pysäkille lähes kilometrin päähän, mutta siitäkin selvittiin ja lopulta istuin kuin istuinkin Oulua kohti suuntaavassa Onnibussissa - jopa hyvissä ajoin!

Matkaevästä!
Saavuin iltaseitsemän pintaan Ouluun, josta äiti ja pikkusisko kävivät minut kiltisti noukkimassa ja kuljettamassa lapsuudenkotiin. ;) Kun Jyväskylässä oli jo täysin vihreää ja kesäisen näköistä, näytti Lapin läänin etelärajoilla puolestaan hieman eriltä. Positiivista kuitenkin on, että kyllä se kevät on selvästi saapumassa pohjoiseenkin!

Auringonlasku oli kuitenkin melko kaunis, joten ei parane valittaa liikaa!

Maanantai kului nopeasti äidin ja siskon kanssa Iissä pyörähtäen sekä Kemissä veljeä ja Johannaa moikkaillen. Tällä kertaa matkan määränpäänä ei kuitenkaan ollut kotiseutu, vaan Pohjois-Norja - tuntemattomammille kerrottakoon, että äitini sai puolitoista vuotta sitten viransijaisuuden Vadsøn maakuntakirjastosta ja on nyt jäänyt sille tielleen. Myös siskoni majaili vuoden päivät Norjan maisemissa, mutta on nyt palaillut takaisin koti-Suomeen. :) Vadsø on siis pieni, Varanginvuonon pohjoisrannalla sijaitseva n. 6000 asukkaan kaupunki (kyllä, kaupunki) Norjan Finnmarkissa. Pääsääntöisesti alueella asuu luonnollisesi norjalaisia, mutta suomalaisten ja Suomesta lähtöisin olevien asukkaiden määrä on myös suuri. Tästä kertoo jotakin jo se, että kirjastosta löytyy suomenkielinen osasto! :)

Alun perin tarkoituksena oli lähteä ajamaan äidin kanssa Norjaan tiistaiaamuna, mutta loppujen lopuksi innostuimmekin hyppäämään auton rattiin jo maanantai-iltana ja ajelemaan 750km kohti Jäämeren rantaa yötä vasten! :D Pohjoisen valoisat yöt erottuivat kyllä tässä hommassa edukseen jo näin toukokuussa, kun missään vaiheessa yötä ei ehtinyt tulla pimeä ja ajaminen oli aika vaivatonta :) Kahden kuskin ansiosta matka saatiin puolitettua ainakin suht koht mukavasti niin, että minä ajoin Sodankylään saakka, äiti puolestaan loppumatkan Norjaan saakka. Kolmantena matkakumppanina meillä oli äidin työkaverin herttainen villikkokoira, joka onneksi matkusti tyytyväisenä ja kaikessa rauhassa häkissä auton perässä. :)

Edellisestä auringonlasku-kuvasta selkeästi erottuva aamuaurinko... :D
Näillä mennään!



Matka sujui muuten melko mukavissa merkeissä, mutta sunnuntaiaamuna alkanut kurkkukipu alkoikin tämän yön aikana kehittyä kunnon flunssaksi. Aamun sarastaessa olin taas siinä pisteessä, että nenä ja silmät muistuttivat lähinnä vesiputousta, yskin kuin viimeistä päivää ja meinasin jäätyä kuoliaaksi heti, kun auton ovea raotettiin vähääkään. Voitte siis arvata, että viimeiset 200km tuntuivat kestävän ikuisuuksia... :D Onneksi olimme perillä niin näppärään aikaan, että pääsin lähes suoraan täydentämään lääkevarastojani apteekkiin heti sen auettua!

Tämä flunssa alkaa muuten muodostua jo ihan tavaksi, sillä olin vuosi sitten aika lailla samoihin aikoihin käymässä Norjassa ja myös sillä kerralla sairastelin ensimmäiset pari päivää oikein urakalla! :D Sillä kertaa matkustin tosin lentokoneella, joka otti huomattavasti automatkaa enemmän voimille jo ihan korviin ja poskionteloihin muodostuvan paineen takia. Onneksi lentoja oli vaatimattomasti kolme, joten nousuista ja laskuista saikin nauttia oikein urakalla... ;)

Lapsena muistan flunssapöpöjen viihtyneen luonani lähes viikon kerrallaan, mutta näin "vanhemmiten" ovat taudit onneksi lyhentyneet ja tälläkin kertaa pahin vaihe kesti onneksi vain parisen päivää - siitäkin huolimatta, etten malttanut jäädä nukkumaan ja parantelemaan itseäni rauhassa vaan kiertelin muun muassa autokauppoja aurinkolasit valonarkoja silmiä suojaten. :D Tästä ja kaikesta muustakin lisää myöhemmin, nyt täytyy jo viipottaa eteenpäin!

Ps. Kerrankin satuin jonnekin oikeaan aikaan - täällä nimittäin vedellään kesän ensimmäisiä lämpöennätyksiä ja aurinko on helottanut jo pari päivää pilvettömältä taivaalta! Me gusta ;)