tiistai 28. toukokuuta 2013

Levikset repee!


Kotimatka Jäämeren rannalta takaisin Jyväskylään sujui hyvin ja vaikka etukäteen ajattelinkin ajomatkan kestävän ikuisuuksia, hujahti pari päivää kuitenkin silmissä ohitse ja yhtäkkiä istuinkin tutun keittiönpöydän ääressä kotona. Totuus kuitenkin on, että kilometrejä tuli paukuteltua mittariin melkoinen määrä ja kokonaismatka-aikakin taisi lähennellä yhdeksäätoista tuntia! :D


Lauantaina ohjelmassa oli matkan ensimmäinen osa - äidin auton ajaminen Norjasta läpi Lapin kotikotiin. Kuvittelin osaavani reitin vaikka unissani ja mikäli näin ei olisikaan ollut, oli navigaattori päällä heti alusta alkaen opastaen reittiä Kuivaniemelle. Siitäkin huolimatta onnistuin eksymään heti ensimmäisten 70 kilometrin jälkeen, kun en löytänytkään Suomen rajaa mistään! :D Mulla ei ole vieläkään hajua siitä, miten onnistuin hukkaamaan kotimaani niin totaalisesti, mutta näinhän siinä sitten pääsi käymään ja yhtäkkiä huomasinkin olevani Tenojoen väärällä puolella. Äiti, olis ehkä pitänyt kerrata reitti Suomeen ennen lähtöä... Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Utsjoen kohdalla pääsin ylittämään joen ja päädyin lopultakin oikean valtion puolelle. ;) Eksyily ei tosin jäänyt vielä tähänkään, sillä pikaisen kauppareissun jälkeen käännyin Utsjoen huikaisevan isossa ja liikennettä vilisevässä keskustassa väärään suuntaan ja löysin itseni ajelemasta jälleen kerran Tenon vartta pitkin, tällä kertaa toiseen suuntaan. Pisteet siitä, että olin sentään Suomen puolella, mutta kun tarkoitus olisi ollut ottaa lopultakin suunta kohti etelää... :D No, tämän pienen ylimääräisen mutkan jälkeen loppumatka sujui onneksi niin kuin pitikin eikä hassuja ajatuskatkoja enää pahemmin sattunut. Pysähdyin Inarissa kummitätini luona kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia ja ajoin loppumatkan melko lailla putkeen tankkaustaukoa lukuunottamatta. Välillä meinasi kieltämättä väsymys iskeä, mutta menomatkalta säästämäni energiajuoma sekä loistava musiikkivalikoima (joka sisälsi mm. Äidin pikku poikia, Charlie Brownia sekä muuta mukavaa suomihumppaa!) nostivat kummasti virkeystasoa :) Haasteeksi muodostui ainoastaan porojen välistä pujottelu, noita karvaturreja kun tuntui loikkivan tien reunoilla sadan metrin välein.
Lähdin ajamaan Norjasta puoli kahdeltatoista Suomen aikaa ja olisin ollut perillä puoli yhdentoista aikaan ilman viimeisillä kilometreillä iskenyttä nälkää, joka aiheutti pysähdyksen Kemin Jatalla. Sieltä saa muuten maailman parasta grilliruokaa, jos en oo muistanut mainita asiasta aiemmin!

Nukuin yön yli ja jatkoin matkaa sunnuntaina pikaisen auringonottamisen ja auton pesun jälkeen. Sain Norjasta mukaani kokoontaitettavan aurinkotuolin, jota piti testata heti, kun siihen tarjoutui tilaisuus! Tuoli vakuutti ja sai luvan muuttaa meille asumaan ;) Auton pesu puolestaan liittyi siihen, että jätin äidin auton isän hoiviin ja nappasin itselleni matkaan oman, rakkaan Meseni. Yleensä mutaa muistuttava väritys häivyttää pienet tahrat ja sotkut näpsäkästi, mutta tällä kertaa autosta piti saada hieman kaupunkikelpoisempi ennen matkaan lähtöä... :D Hassua muuten, miten lähes 20-vuotias (mutta silti moitteettomasti toimiva!) laatikkomersu voikin olla niin rakas - kaikista uudemmista ajamistani autoista huolimatta Mese on silti ikuinen lempparini! :D Osasyynä voi toki olla hyvät muistot ja kyseisellä autolla taitetut sadat kilometrit hyvässä seurassa. Niitä kilometrejä jatkettiinkin sitten tällä kertaa, sillä kävin hakemassa Johannan ja kisut matkaseuraksi Kemistä ja päivä kului iloisissa tunnelmissa auringon paistaessa ja musiikin soidessa. Koska Nelostie on vaan armottoman tylsä ja liian suora reitti kotiin, navigoimme itsemme jälleen kerran Keski-Suomeen hieman eri reittiä erilaisia pikkuteitä pitkin. Suosittelen muuten muillekin, mikäli aikaa löytyy, sillä vastaan voi tulla vaikka mitä uutta ja yllättävää! Mun mielestä tällaiset kiireettömät, kesäiset fiilistelymatkat ovat juurikin niitä parhaita reissuja ja pienikin poikkeaminen tutulta rutiinireitiltä piristää kummasti :)

Määränpäänä koti ja apuvälineenä sinne pääsyyn ihan perinteinen kartta!
Tällä reissulla autossa soivat erityisen ahkerasti seuraavat:



Alkuviikko onkin sitten kulunut Jyväskylän vehreyttä ihmetellessä, koulussa käydessä sekä yleisesti rentoillessa. Mulla alkoi eilen kolmen opintopisteen Destination Branding-kurssi, jonka myönnän napanneeni opiskelusuunnitelmaan ainoastaan kesäkuisen opintotuen saamisen takia. Kurssi vaikuttaa kuitenkin oikeasti mielenkiintoiselta eikä koulussa käyminen näin "lomalla" tunnu ollenkaan ikävältä, kun asia on sellaista, mikä todella kiinnostaa. Okei, tähän saattaa vaikuttaa myös se, että kolmen tunnin mittaisia luentoja on ainoastaan maanantaisin ja tiistaisin... ;) Kurssin opettajana toimiva Kari Halonen toimii ToolBox Travelilla, joka on siis palvelu- ja matkailyritysten sekä matkailualueiden toimintaedellytysten parantamisen parissa toimiva yritys. Melko lailla ammattimaista opetusta siis, voisin sanoa!


Tänään päivä kului leppoisasti rannalla lojuessa ja aurinkoa ottaessa. Suuntasimme heti luentoni päätyttyä puoliltapäivin kaupan kautta Säynätsaloon uimarannalle ja voi miten täydelliseltä päivä tuntuikaan! Rentoa loikoilua aurinkoisella rannalla suurimpana ongelmana se, kääntäisikö kylkeä nyt vai kohta. Heitin myös talviturkkini enkä oikeastaan edes muista, milloin olisin tehnyt sen jo näin toukokuun puolella. Lapsenahan sitä kyllä oli menossa vedessä oikeastaan heti jään hävittyä, mutta nyt oon vissiin alkanut vähän vilukissaksi :D


Rantaevästä! Huomatkaa oikeassa reunassa oleva "lusikkani", joka tietenkin hajosi jo ennen kuin ehdin aloittaa syömistä... :D
Täydellisen kesäpäivän kruunaisi tietenkin huominen vapaapäivä, mutta työt kutsuvat tekijäänsä heti aamukahdeksalta. Ehkä selviän neljän tunnin työvuorosta nipin napin... ;) Voisin muuten tottua tällaiseen elämään, missä koulu- ja työpäivät kestävät maksimissaan 4 tuntia ja koko päivä jäisi muuten vapaaksi esimerkiksi auringonoton kaltaisia aktiviteetteja varten. Ilmoittakaa, jos bongaatte jostain tällaisen työpaikan! :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti