torstai 22. toukokuuta 2014

Throwback Thursday: Se OIKEASTI ensimmäinen päiväkirjani!

Taisin vahingossa huijata teitä hieman kertomalla viime viikolla, että aloitin päiväkirjaharrastukseni 10-vuotiaana - tajusin nimittäin vasta jälkeenpäin, että onhan oman elämän ja sen tapahtumien tallentaminen kansien väliin alkanut jo muutamaa vuotta aiemmin kypsässä seitsemän vuoden iässä! Tuolloin mulla oli uskollisen heppatytön tavoin ainakin omasta mielestäni uskomattoman hieno, lukollinen päiväkirja, jonka kannessa oli kuva ruskeasta arabianhevosesta sekä kulmaan liimattuna senaikaisen lempiopettajani koulukuvatarra :D

Tässäpä siis hieman throwbackia jopa edellisviikkoon verrattuna, eli tervetuloa tutustumaan 7-vuotiaan pikku-Lauran aivoituksiin ja ajatuksiin!

"Laura omistaa tämän kirjan. 

24.12.1999 

Rakas päiväkirja, 
Joulupukki kävi noin 5 tuntia sitten ja toi minulle hienon herätyskellon ja marsipaanipossun ja kaksi hopeatussia ja CD-rompun ja kaksi painavaa joulukuusenkoristetta ja Liitutaulun kera väriliidut ja koruja ja sinut ja yhden toisen päiväkirjan ja yhden papattavan papukaijan (ei elävän vaan lelun) ja vaalean punaisen ruusuisen laatikon jonka kun aukasee niin sen sisällä alkaa balettitanssia pyöriä ja soittaa ihanaa musiikkia en muista enää moi! 


(ai mitkä välimerkit, mihin niitä muka tarvitaan..?)

12.1.2000 

Rakas päiväkirja 
koulu on taas alkanut kera uuden vuosi tuhannen. Olen muuttanut lempi aineeni Äikän ja Liikunnan Matikaksi Liikunnaksi Kässäksi ja musiikiksi. matikantehtävät ovat ihania samoin kässä tämä päivä oli inhoittava päivä koulussa kun koulu loppui kaikki ekaluokan pojat paitsi Ville hokivat taksissa että vampyyri, vampyyri. ja ajatella, vain siksi että he voisivat ärsyyttää muita, vain siksi. minä ja paras kaverini jenny ärsyynnyimme eniten. olimme tosi vihaisia pojille. 
moi moi! 

20.1.2000 

Rakas päiväkirja, 
on torstai ja 20. päivä. tänä päivänä oli ainakin 23 astetta pakkasta enkä ulkoillut tänään ollenkaan. on ollut aivan ihana päivä lukuun ottamatta sitä kun minä olen kotiarestissa ja kun Jenny ei päässyt meille selaan tässä juuri (Hevoset) kirjaa ei muuta 
Meillä oli joka kesä kesälampaita, joiden ruokkiminen ja hoivaaminen oli yks lapsuusaikojen lempijutuista! :)
Moi Moi! 

Rakas päiväkirja, 
on maanantai ystävänpäivä 14. päivä. Jenny meni tänään Oulun sairaalaan ja huomenna tehdään Jennylle kitarisa leikkaus. Voi raukkaa! Mutta Jenny itse on iloinen koska voi syödä jäätelöä. 
Moi moi! 

8.3.2000 

Rakas päiväkirja, 
tänään oli ihana päivä! Kun heräsin, heräsinkin mummolassa!!! Olin näet Paulan kanssa mummolassa yötä. 
Moi Moi 


Mummolan lisäksi lermpikohteisiin lukeutui naapurissa asuvan Yrjö-enon luona käyminen eikä varmasti vähiten siitä syystä, että lapsukaisille oli joka ikisellä kerralla tarjolla jäätelötikku.. ;)
9.8.2000 

Rakas päiväkirja 
olemme nyt Kalajoella. Olemme saaneet mökin leirintäalueelta. Se on lähellä Juku Juku maatakin. Oikeastaan se on rivitalo asunto mutta se on vain ja ainoastaan huone. Yksi ainoa huone. Mutta on sekin mukava. Kaksi ala- ja yläsänkyä. Jääkaappi hella roskis ja tiskiallas. Minä ja Heikki nukuttiin yläsängyissä Antti ja Paula nukkuivat alasängyssä ja äiti toisessa. 
Moi Moi! 

4.3.2001 

Rakas päiväkirja, 
en ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan koska avaimesi on ollut hukassa. Nyt on sunnuntai ja hiihtoloma on alkanut. Osaan kirjoittaa kaunoa aika hyvin. Pääsen ensi viikolla ratsastamaan ehkä. Ratsastuspaikkani on Elijärvellä. Halosen tallilla on 2 shetlanninponia Benjamin (Pensku) ja Rudi. Siellä on 2 suokkaria Vila ja Valo sekä russ-poni nimeltä Maxi. Ratsastan aina Penskulla. vain kerran olen ratsastanut Rudilla mutta toista kertaa en ratsasta! Se kokeili hangata minua lumipinkkaa vasten!!! Mulla meni melkein jalka poikki!!!!! Pensku on rauhallisempi. Vaikka kerran kun ratsastin kentällä niin se syöksyi aidan läpi! Se tapahtui näin: ratsastin ympäri kaviouraa Penskulla ja yhdessä kulmauksessa se aina pysähtyi. Minun täytyi kääntää se varsin hankalalla tavalla. Yhdellä kerralla se ei pysähtynytkään vaan syöksyi läpi! Se oli varsin helppoa koska siinä mistä se syöksyi oli vain kaksi poikkirimaa kannattimilla. Eräs tyttö otti Penskun kiinni. Onneksi en tippunut! Sen jälkeen en enää ohjannut sitä siihen kulmaukseen ja Penskukin oli siitä varmasti mielissään. Sen reissun jälkeen puhdistin siltä tarkasti kaviot mikä oli tarpeellista koska sillä oli kivi kaviossa. Varmasti tullut siinä kun se ryöstäytyi. 


Monen tuonikäisen tytön tapaan olin aivan mieletön hevoshullu! :D Tässä kuvassa oon selkeästi aivan onnessani, kun oon päässyt markkinoilla naapurin Paroni-hepan selkään...
6.3.2001 

Rakas päiväkirja, 
minä pääsen huomenna ratsastamaan Penskulla! Tiinakin tulee 11.30 mutta ratsastus on 14.30. Ihanaa! 
Katselen juuri kuvaa joka on otettu vuoden 1999 tai 2000 talvena. Siinä tallin edessä ovat: minä, Jenny, Hanna ja Pensku. On siinä labradorinnoutajakin "puolikkaana" mutta en minä sen nimeä muista. Minä istun Penskun selässä. Jenny silmäilee epäluuloisena noutajaan (sillä oli käsi Penskun satulan takana) Hanna pitelee Penskua ohjista ja noutaja istui kiltisti. Muistelen viimevuoden ihanaa "jokaviikon" ratsastusta. Nyt en ole päässyt vuoteen ratsastamaan. 
---- 
Silloin kun täytyy oottaa taksia niin Jimi käy kaverista mutta kun se heitti vasta lumipallon naamaan (jäisen sellaisen) niin kokeilin erkaantua siitä mutta se ei ota onnistuakseen. 

6.9.2001 

Rakas päiväkirja, 
en ole ehtinyt kirjoittaa pitkään pitkään aikaan! Olen nyt 3lk. Olen saanut oman koiran! Se on valkoinen samojediuros nimeltä Mikki. Mikki on 6kk eli puoli vuotta. Sitä on varmaan lyöty sillä se on erittäin arka ja tulee vain minun luo. 
Kerron myöhemmin lisää!" 
Lumihangessa leikkimistä koiran ja sisarusten kanssa - siitä oli talvet pääsääntöisesti tehty! 

...että tällaista tällä kertaa! :D

4 kommenttia:

  1. Ihana! :') Minäkin olin pienenä ihan heppatyttö, mulla oli kirjat täynnä hevosten kiiltokuvia, voi niitä aikoja! En tosin päässyt kinuamisesta huolimatta ratsastustunneille, mutta rakkaus eläimiin kyllä jäi pysyvästi. Ja heräsi uteliaisuus, että miten teille Mikki koira eksyi? Tuliko se löytökoirana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kaiken maailman heppakuvilla tuli kyllä päällystettyä niin vihkot, kirjat kuin seinätkin...:D Mäkään en koskaan päässyt harrastamaan ratsastusta säännöllisesti, mutta muutama ratsastusleiri tuli kyllä kierrettyä ja vielä tänä päivänäkin hevoset ja muutkin eläimet ovat kyllä todella lähellä sydäntä!
      Mikki tuli meille muistaakseni äidin löytämän lehti-ilmoituksen kautta. Se haettiin Tuurista ja tuli kyllä "kasvattajalta", joka ei tosin ammattitaitoista kasvattajaa ollut nähnytkään... Se oli tosiaan koko ikänsä melko arka miesten kanssa ja vasen silmäkin oli sokeutunut jonkin tuntemattoman syyn seurauksena ennen meille tuloa. Tietynlaiseksi löytökoiraksi se kai voitaisiin laskea... :D

      Poista
  2. Hei muru, me OSTETTIIN Mikki ja ihan tarkoituksella.
    Se että ostettiin juuri Mikki (jonka toinen silmä oli sokea, muutoin ilisi ollut ns. paperikoira) ili ihan sun "syysi"!
    Muistatko?
    Kerronko?

    VastaaPoista
  3. Ei tule yhtään myöhässä... (tallensin tämän näköjään joskus kirjanmerkkeihin tarkoituksenani kommentoida mutta se näköjään vähän jäi... :D)

    Mutta hiukanko mua nauratti :D :D

    VastaaPoista