Syksyn aamupuurosuosikkeja

Syksyn mittaan oon testaillut tuttuun tapaan vastaan putkahtaneita, mielenkiintoisen kuuloisia aamupala- ja puuroreseptejä ja törmännyt moneen älyttömän herkulliseen tuttavuuteen. Koska jaettu ilo on aina se paras ilo, ajattelin taas pitkästä aikaa tulla kertomaan näistä uusista löydöistäni myös teille - tällaisten päivänpiristäjien pitäminen piilossa olisi nimittäin mun mielestä jo suuremmankin luokan rikos! :D

Sen pidemmittä puheitta, tässä teille puurosarjan uutuuksien parhaimmistoa! 

Omenainen chiapuuro

1dl kaurahiutaleita

2dl vettä

1 omena

1 kananmunan valkuainen

1rkl vaniljanmakuista proteiinijauhetta

1rkl chia-siemeniä (+ 1dl vettä)

1tl kanelia

1tl suolaa

Sekoita aluksi chiasiemenet ja 1dl vettä keskenään erillisessä astiassa ja laita se likoamaan hetkeksi jääkaappiin. Voit myös sekoittaa chiahyytelön valmiiksi edellisenä iltana, jotta se on aamulla valmista käytettäväksi! Mittaa vesi ja kaurahiutaleet kattilaan ja nosta se levylle. Levyn lämmetessä raasta omena ja sekoita se hiutale-vesiseoksen joukkoon. Anna kiehua hetken miedolla lämmöllä, lisää joukkoon valkuainen ja jatka keittämistä hetken aikaa. Lisää lopuksi chiahyytelö, proteiinijauhe sekä mausteet ja sekoita puuro tasaiseksi.

Alkuperäinen resepti: Lumituuli-blogi

Pirteä punajuuripuuro

1dl kaurahiutaleita

2dl vettä

1 punajuuri

2rkl sitruunamehua

1tl lakritsinjuurijauhetta

ripaus suolaa

Laita vesi kiehumaan ja lisää joukkoon suola. Raasta punajuuri ja lisää se kiehuvan veden joukkoon sitruunamehun ja lakritsinjuurijauheen kanssa. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat pehmentyneet ja lisää sitten kattilaan kaurahiutaleet. Anna puuron kiehua hiljakseen n. 10min ja tarjoile se hieman jäähtyneenä esimerkiksi rahkan, raastetun sitruunankuoren sekä pähkinöiden kera.

Alkuperäinen resepti: Iris-blogi

Appelsiininen kurpitsaherkku

1dl kaurahiutaleita

1,5dl mantelimaitoa

1dl vettä

100g myskikurpitsasosetta

½tl kanelia

½tl vaniljajauhetta

ripaus muskottipähkinää ja inkivääriä

Aloita puuron keittäminen tavalliseen tapaan lisäämällä kaurahiutaleet kiehuvaan veteen. Keitä hetki miedolla lämmöllä ja lisää joukkoon kurpitsasose sekä mausteet. Anna kiehua muutama minuutti ja hauduta puuro kannen alla ennen tarjoilua.

Alkuperäinen resepti: Cinnamonia-blogi

Aamupuuro lettujen muodossa

1,5dl kaurahiutaleita

1dl vettä tai mantelimaitoa

1 kananmuna tai valkuainen

(1rkl vaniljanmakuista proteiinijauhetta)

ripaus suolaa

ripaus leivinjauhetta

Paistamiseen:

kookosöljyä

Sekoita kaikki reseptin ainekset kulhossa keskenään ja anna taikinan levätä hetken aikaa. Paista seos yhdeksi suureksi letuksi paistinpannulla miedolla lämmöllä ja täytä syntynyt puurolettu esimerkiksi kanelilla maustetuilla omenanpalasilla, pähkinöillä, marjoilla, rusinoilla - tai yksinkertaisesti sanottuna millä ikinä vain haluatkaan! ;) 

Miltäs näyttää? Joko puurohammasta alkoi kolottaa? ;) Suuret kiitokset vielä kerran reseptien alkuperäistahoille upeista vinkeistä aamujen piristämiseksi!

Näin isket Saamenmaan cowboyn ja muita hyviä elämänohjeita

Erilaiset ihmiset, elämäntavat ja kulttuurit ovat olleet mun mielenkiinnon kohteitani pienestä muksusta pitäen. Matkustelun ja uusissa paikoissa vierailun lisäksi olen myös rakastanut erilaisten matkakertomusten sekaan uppoutumista ja vuosien varrella on tullut luettua niin Irlannin nummille, Amazonin sademetsiin kuin Uuden-Seelannin hobittikoloihinkin sijoittuvia teoksia. Suoraan sanottuna tältä pallolta ei taida löytyä sellaista maata tai kulttuuria, josta en haluaisi tietää vielä hieman enemmän - lähtökohtaisesti oon siis loputtoman utelias kuulemaan, näkemään ja oppimaan kaiken erilaisten ihmisten arjesta, arvoista, tavoista ja tottumuksista. Helppo ja pieni juttu, eikös? ;)

Pari viikkoa sitten törmäsin kirjastossa teokseen, joka suorastaan hyppäsi syliini siitäkin huolimatta, että olin luvannut itselleni käyväni kirjastossa ainoastaan palauttamassa erääntymässä olleen lehtipinon - tenttien ja koulu- sekä työkiireiden takia kun edellisetkin lainakirjat ovat joutuneet väistymään hetkeksi sivuun ja jääneet pölyttymään kirjahyllyyn. Tätä kirjaa en kuitenkaan voinut jättää hyllyyn odottelemaan parempaa hetkeä, vaan takakannen pikaisen lukaisemisen jälkeen huomasinkin kuin vahingossa kantaneeni kirjan kotiin.

Eksoottisista kulttuureista ja erilaisista elämäntavoista puhuttaessa mieleen tulee ensimmäisenä juurikin aiemmin mainitun kaltaisia, suomalaisen elämäntyylin totaalisia vastakohtia: sademetsiä, viidakkoa ja lähes asumattomia paratiisisaaria. Myönnän itsekin astuvani samanlaiseen ansaan aivan liian usein ja tästä syystä Märät säpikkäät-televisiosarjasta tuttujen Kirste Aikion ja Suvi Westin sekä kulttuuriantropologi Esa Salmisen kirjoittaman Sápmi Underground - Saamelaisten käyttöoppaan näkeminen tuntuikin varsin valaisevalta - ainahan ei vierasta kulttuuria todellakaan tarvitse lähteä etsimään kovin kaukaa!

Vaikka saamelaisten elämä ei luonnollisestikaan eroa tavallisesta suomalaisesta arjesta niin radikaalisti kuin afrikkalaisen heimon tai Tiibetin ylängöillä elävän munkin arki, osoittautui kirja todella mielenkiintoiseksi ja ainakin itse löysin kansien välistä paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa sekä pohdittavaa. Saamelaiskulttuuri ei ole mulle aivan totaalisen tuntematon asia Enontekiöltä kotoisin olevan isän, tällä hetkellä Pohjois-Norjassa majailevan äidin sekä lukuisten Lappiin suuntautuneiden reissujen ansiosta, mutta minkään sortin asiantuntija en voi todellakaan väittää olevani. Vaikka tuttavapiiriin ei liiemmin saamelaisia lukeudukaan, ovat jotkut tavat ja käytänteet mulle jo entuudestaan tuttuja saamelaiskansojen parissa varttuneen isän kautta - esimerkiksi kuivaliha sekä jokavuotinen hillassa käyminen ovat edelleen juttuja, joista isäpappa ei hevillä luovu!

Mikäli vähemmistökansat ja pohjoiset kulttuurit kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti tähän kirjaan tarttumista! Telkkarista en oo seurannut Märkiä säpikkäitä muutamaa jaksoa enempää lähinnä surkean tv:n katselutaitoni vuoksi, mutta mun on pakko sanoa, että ainakin muhun Kirsten ja Suvin huumori upposi näin kirjaversiossa sketsejä paremmin. Kevyiden ja hauskojen juttujen ohella osansa huomiosta saavat myös vakavammat ja paljon keskustelua nyt ja tulevaisuudessa herättävät aiheet - esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin suhtautumista, saamelaispolitiikkaa sekä turismin vaikutuksia kuvaillaan sanalla jos toisellakin. Kokonaisuutena kirja oli siis ainakin mun mielestäni toimiva yhdistelmä kepeyttä ja syvällisyyttä kuorrutettuna rutkalla annoksella pohjoista huumoria!

Onko Märät Säpikkäät teille tuttu ilmiö? Kiehtooko saamelaisuus?

Kuva.

Ps. Pienenä varoituksena sanottakoon, että kirjan lukeminen herätti ainakin mussa polttavan kaipuun pohjoiseen... :D

"When a man is tired of London, he's tired of life: for there is in London all that life can afford."

Voitin viime vuoden lopulla eräästä blogiarvonnasta itselleni 50 euron lahjakortin Supersaverille. Ikuisena reissukuumeilijana matkakohdemietintä pyörähti luonnollisesti käyntiin samantien ja kohteita tuli mietittyä aina Tanskasta Espanjaan ja kaukokohteisiin saakka. Kevään reissukalenteri oli siinä vaiheessa jo melko lailla täynnä ja koska kesäkausi oli automaattisesti varattu joko töille tai harjoittelulle, oli matkan ajankohta heitettävä automaattisesti syksylle. Lopulta päädyin käyttämään lahjakortin melko lailla summamutikassa heittämällä lokakuiseen menolippuun Lontooseen sillä periaatteella, että syksyn koulu- ja työkuvioiden selvitessä reissuhommat järjestyisivät takuulla parhain päin - onhan niin käynyt aina ennenkin! ;)

Tässä välissä mun on todettava, ettei Lontoo ole koskaan ollut mun bucket listini kärkijoukoissa eikä mun ikuisena haaveena ole monen muun tavoin ollut päästä matkustamaan tähän kaupunkikohteiden klassikkoon. Lähinnä Lontoo kai valikoitui reissun päämääräksi edullisten lentolippujen sekä tietynlaisen "must see"-leimansa takia - voiko itseään väittää matkailijaksi, mikäli ei ole koskaan käynyt Lontoossa? Ennakko-odotuksia kolmen päivän minilomalle ei siis tästä johtuen liiemmin ollut ja lentokentällä koneen lähtöä odotellessa mielessä häämötti lähinnä mukava breikki arkielämästä ystävän kanssa varmasti ihan kivassa kaupungissa.

Enpä olisi asiaa voinut laimeammin ilmaista.

This is so London: lippu, puhelinkoppi ja punainen bussi! :D

Muutamassa vuorokaudessa ehdin tykästyä tuohon niin monen muunkin ihmisen sydämen vieneeseen kaupunkiin toden teolla: sen jatkuvaan elämän sykkeeseen, joka puolella loistaviin värivaloihin, hymykuopat esiin kaivavaan brittiaksenttiin, loputtomaan kohteliaisuuteen, idyllisiin rakennuksiin ja loputtomaan monimuotoisuuteen. Koska reissuaika oli melko rajallinen, jouduimme tyytymään melko pintapuoliseen raapaisuun tuosta upeasta kaupungista ja nähtävää jäi kyllä runsain mitoin seuraavaakin visiittiä varten - mähän tosiaan aloitin uuden Britannian-reissun suunnittelun heti paluulennon aikana... :D

Tämän(kin) matkan luottolentoyhtiönä toimi tuttuun tapaan Norwegian, jonka punavalkoisin siivin pääsee Helsingistä lennähtämään Gatwickin kentälle noin kolmessa tunnissa. Gatwickistä jatkoimme matkaa keskustaan easyBusilla, joka paljastui toimintaperiaatteeltaan meidän Onnibussiamme vastaavaksi - mitä aikaisemmin varaat liput, sitä edullisemmalla hinnalla pääset. Matka minibussilla Waterloon asemalle kesti reilun tunnin ja edestakaisesta bussilipusta pulitimme viikkoa etukäteen varattuna tosiaan hurjat 14 puntaa per pää. Ei paha, sanon minä! :) Hotellimme sijaitsi puolestaan Oxford Streetin päässä Bloomsburyssa aivan British Museumin naapurissa ja hyvän sijainnin ansiosta emme joutuneet ostamaan koko matkan aikana travel cardeja - jep, Lontoon kuuluisa metroverkosto sekä punaiset bussit jäivät tällä kerralla testaamatta, mutta katuja ja pikkukujia tuli tallattua sitten senkin edestä :D Mä tykkään lähtökohtaisesti tutustua uusiin kaupunkeihin ainakin ensi alkuun kävellen, sillä jalkapatikalla paikkoja tutkiessa saa mun mielestäni paljon enemmän irti itse kohteesta ja löytää kaiken lisäksi monia paikkoja, jotka julkisissa istumalla jäisivät helposti kokonaan huomaamatta. Okei, myönnetään, että pikkukylän kasvattia ehkä hieman myös jännittää lähteä seikkailemaan pyörryttävän monimutkaisilta näyttävien metrokarttojen kanssa yhtään minnekään ja omat jalat tuntuvat yleensä myös turvallisimmalta vaihtoehdolta... ;) Millaisia reissaajia sieltä löytyy? Tutustutteko uusiin reissukohteisiin mieluummin kävelemällä vai käytättekö automaattisesti myös julkisia kulkuvälineitä? Tällä kävelytaktiikallahan majoituspaikasta hieman kauempana sijaitsevat kohteethan jäävät toki auttamatta tsekkaamatta, mutta niiden kimppuun voikin hyökätä sitten seuraavalla kerralla :D

Nämä tekstit suojateiden yhteydessä pelastivat mun hengen useampaankin otteeseen, sillä "vääränpuoleiseen" liikenteeseen tottuminen vaati lievästi sanottuna hetken aikaa... :D

Chinatown!

JEP.

Maanantaiaamun kunniaksi päätimme Ninnin kanssa kokeilla full English breakfastin - ja täähän oli tosiaan vielä pienempi versio kahdesta tarjolla olevasta... En voi oikein muuta sanoa kuin että tulipahan testattua eikä nälästä tarvinnut huolehtia ennen iltaa! Taidan silti pitäytyä vastaisuudessa puurossa tai hedelmissä... :D

Tuo sateenvarjokauppa oli ihanan idyllinen! :D

Vielä viattomasti matkalla Primarkiin...

Tällä kertaa tutustumisen kohteena oli tosiaan lähinnä ydinkeskusta ja kolmessa päivässä ehdimme mm. saapastella Oxford Streetin häkellyttävän loputtomine shoppailumahdollisuuksineen päästä päähän, syödä herkullista ruokaa, ihmetellä suurkaupungin menoa silmät suurina, kastua sateessa useampaan otteeseen, nähdä Big Benin, London Eyen ja muutaman muun ns. "pakollisen" turistikohteen, käydä huikaisevan hienossa musikaaliesityksessä ja ennen kaikkea rakastua Lontooseen hetki hetkeltä syvemmin. Nähtävää, kuultavaa, haisteltavaa ja koettavaa riitti enemmän kuin yksi ihminen pystyi käsittämään ja jo ensimmäisenä iltana olin vakaasti sitä mieltä, että mitä Lontoosta ei löydy, sitä ei kukaan edes tarvitse. 

Olisin ollut pikkutyttönä aivan pähkinöinä tällaisista kimallekengistä! :D

Eräällä kadulla meidän edessämme kävelevällä naisella oli tällainen mahtava ostoskassi, josta mun piti pyytää saada ottaa kuva :D Tällainen olis kyllä niin osuva mulle...

Hyde Parkin reunamia - kuolailin puiston poikki meneviä reittejä kieli pitkällä ja mietin, miten mahtavaa olisi päästä lenkkeilemään loputtoman suurelta vaikuttavan puiston lenkkeilypoluille... :D

Taisin keksiä just itselleni joululahjan!

Käytiin kurkkimassa Harrodsin tarjontaa ja sisään astuessamme olin lähestulkoon varma siitä, että meidät käännytetään samantien takaisin - parin tunnin sateessa kävelyn seurauksena ei ulkonäkö ehkä ollut kaikista edustavin eikä ainakaan yhteensopiva kaikkien niiden luksuslaukkujen, kalliiden korujen ja merkkivaatteiden kanssa, joita materiaparatiisista löytyi ihan vain muutama kappale... ;) Seuraavan Lontoon-reissun tavoitteena mulla onkin sitten iltapäivätee hienostuneiden minileivonnaisten kera!

Kuten aiemmin jo sanoin, edes lähes taukoamaton sade ei saanut mieltä matalaksi kaupungissa, johon taivaalta valuva vesi ja märkänä kiiltelevät kadut tuntuivat lähinnä sopivan! :D

Lontoon katukuva oli mun mielestäni äärettömän herttainen!

Aamupalalla kahvilassa! Yritin yhtenä aamuna selvitä päivästä ilman aamukahvia, mutta neljän hujakoilla päänsärky alkoi olla jo niin kova, että se yksi pakollinen kuppi oli pakko käydä hakemassa - ja seuraavana aamuna päivän ensimmäinen missio olikin sitten kahvin metsästäminen... :D

St. Pancrasin asema oli häkellyttävän kaunis ja sen yhteydestä löytyvässä renessanssihotellissa olisi enemmän kuin mukavaa päästä yöpymään joskus... ;)

No pitihän tämäkin toki päästä näkemään! :D 

Miten. Suloisia. Karkkikauppoja!

Viimeiseksi illaksi varasimme liput Phoenix-teatterin Once-musikaaliin. Liput olivat lähes ilmaiset (lastminute.comista löytyneet liput kustansivat hurjat 11 puntaa, mikä on vielä melko kilpailukykyinen hinta Lontoon musikaaleista... :D) ja etenkin niiden kautta saadun huikean elämyksen jälkeen olisin voinut maksaa lipuista vähän enemmänkin! Mikäli reissaatte Lontooseen, suosittelen kyllä ehdottomasti musikaaliin menemistä - ohjelmistossa olis Oncen ohella ollut myös mm. Jalia ja suklaatehdasta, Leijonakuningasta sekä Mamma Miaa... ;)

Syntisen jumalallinen pääosan esittäjä David Hunter - miten samassa ihmisessä voi yhdistyä tuollainen ulkonäkö, loistavat näyttelijänlahjat, uskomaton lauluääni ja ihana aksentti?

Musikaalin jälkeen piipahdettiin vielä aivan periaatteellisilla oluttuopeilla hotellin vieressä olevassa pubissa. Jep, mäkin otin oluen - vaikkakin vain puolikkaan sellaisen ;)

Lontoo-kuumeen lisäksi reissu herätti myös polttavan intohimon päästä tutustumaan tarkemmin muuhun Iso-Britanniaan ja brittikulttuuriin ja paluulennon aikana ehdinkin tosiaan suunnitella jo tulevaa, Lontoon ohella myös Walesiin ja Skotlantiin suuntautuvaa matkaa. Etenkin Edinburghiin ja Glasgowiin tutustuminen kiinnostaisi hurjasti ja samaan reissuun voisi yhdistää näppärästi myös vihreiden nummien, upeiden linnojen ja tarunhohtoisten satujen Irlannin. Joko saa lähteä? ;)

and the world is calling us

Lomailusta on tullut viime aikoina mulle melko harvinaislaatuinen käsite, sillä töissä käyvänä opiskelijana varsinaista lomaa sanan todellisessa merkityksessä ei pääse viettämään läheskään niin usein kuin haluaisi. Viimeisten vuosien aikana kesäkaudet on tullut paiskittua töitä tai suoritettua harjoittelujaksoja ja lähes kaikki syys- ja hiihtolomat ovat kuluneet niin ikään haalittujen työvuorojen merkeissä – ainoastaan joulun pyhittäminen loikoilulle ja rentoutumiselle on lähtökohtaisesti onnistunut joka vuosi. Tällä kertaa voin kuitenkin onnellisesti todeta kuluneen syyslomaviikon olleen juuri sitä, mitä lomalta voi oikeastaan toivoakaan: yhdessäoloa perheen ja ystävien seurassa, matkustelua, rauhoittumista ja ennen kaikkea hyppäämistä ulos arkielämän pyörteistä. Lontoo ja Kuivaniemi ovat toki lomailupaikkoina kaksi täydellistä ääripäätä ja pohjoiseen suunnatessani mua jopa jännitti hieman se, miten pahasti pitkästyminen iskisi maaseudun rauhassa hektisten kaupunkipäivien jälkeen. No, sitä tuli murehdittua täysin turhaan: nautin nimittäin kotikylän rauhasta, metsäpoluista ja hiljaisuudesta yhtä paljon kuin suurkaupungin sykkeestäkin. Loppujen lopuksi ehdin viettää kokonaista viisi päivää perheen seurassa ilman, että ikävöin sen kummempaa menoa ja meininkiä oikeastaan tippaakaan! Vaikka Jyväskylän arkielämää onkin tässä vaiheessa tullut paahdettua vasta puolentoista kuukauden edestä, on alkusyksy ollut niin mielettömän kiireinen että tällainen total break taisi tulla enemmän kuin tarpeeseen :D

Mitä sitä loppuloman aikana tuli sitten tehtyä? Tallailin koiran kanssa samoja, tuttuja metsäreittejä, joita pitkin kuljin lapsena ja teininä lukuisat kerrat Mikin kanssa. Juttelin koiralle niitä näitä ja vaikka asetelma – tutut metsät ja nenän edessä keikkuva valkoinen, pörröinen häntä – oli kovin samanlainen kuin aiemmin, oli tilanne yhtä aikaa täysin toinen. Mikki on poistunut sateenkaarisillan toiselle puolen ja hihnan päässä eteenpäin kiskookin sen sijaan nuori ja intoa täynnä oleva Lenni. Päässä pyörivät ajatukset ja mietteet ovat nykyään toisenlaisia ja poissa on se epävarma, muiden mielipiteitä liiaksi pohdiskeleva nuori tyttö, joka ei luottanut itseensä nimeksikään eikä lukuisista haaveistaan huolimatta ollut vielä silloin riittävän rohkea tarttumaan niistä kiinni.

Katselin niittyjä ja matkan varrella olevia tuttuja rakennuksia ja mietin, miten naapurin kahdeksanhenkisen perheen aina niin eläväinen ja vilkas pihapiiri oli nyt hiljentynyt ja maatilan lukuisat eläimet vähentyneet muutamaan lampaaseen ja lehmään. Mustavalkoinen tallikissa kulki hiljaisen pihamaan poikki ja ennen niin kirkkaan oranssin talon maalikerros oli alkanut rapistua tuoden konkreettisesti esille vuosien kulumisen ja ajan muuttumisen. Samalla tavalla ajan patina on huomattavissa myös omassa kotipihassa – poissa ovat pihalla vuosikausia palvelleet leikkimökit ja liukumäet, lammasaitaukset ja kotitekoiset jalkapallomaalit, tilalla vain hiljalleen tyhjenevä ja vuosi vuodelta hiljenevä lapsuudenkoti.

Viikonloppuna kävin piipahtamassa vanhalla, nykyisin siskoni kotipesänä toimivalla Kemin-asunnolla. Kolmen lukiossa vietetyn, itsenäistymisen ja aikuistumisen vuoden ajan tukikohtana toimineella asunnolla käyminen tuntui todella omituiselta. Silmien edessä pyörähtivät pikakelauksella kaikki ne lukuisat kynttilänvalossa ystävien kanssa vietetyt, makeita drinkkejä ja naurunkiljahduksia sisältäneet sekä hiljaiset, yksin omassa rauhassa istuskellut illat, mutta ympäristö oli kuitenkin samanaikaisesti niin kovin erilainen. Jotain vanhaa, jotain uutta – sinistä ja lainattuakin näkyi löytyvän. Samanlaisia muistojen tulvahduksia herätti myös vanhassa leffateatterissa käyminen pikkuveljen (tarkennan: juuri täysi-ikäistyneen pikkuveljen sekä noin viidenkymmenen päiväkoti-ikäisen muksun :D) kanssa, mummolan kirjahyllystä äidin vanhan ja myöskin omassa käytössäni olleen aapisen löytäminen, nykyisellään tyhjillään lahoamassa seisovan ala-asteeni ohi käveleminen sekä aamukahvin juominen isän kanssa muiden vielä nukkuessa. Miten mikään ei ole muuttunut, vaikka kaikki on muuttunut.

En oikeastaan edes tiedä, miksi heittäydyin juuri tällä reissulla näin nostalgisoivaksi ja pohdiskelevaksi – tuntuu siltä, kuin mun silmät olisivat yhtäkkiä avautuneet näkemään kaiken sen, minkä seurauksena seison juuri tällä hetkellä tässä tällaisena kuin olen. Papan kuolema herätti tajuamaan sen tosiasian, että monet lähes itsestäänselvyytenäkin pidetyt seikat ovat loppupeleissä pyyhkäistävissä pois muutamassa sekunnissa ja että aina tuttuina ja turvallisina pidetyt asiat voivat kadota tuosta vain. Miten tällaisia asioita tulee arvostettua aivan liian usein vasta silloin, kun niitä ei enää ole ja miten elämässä tuntuu olevan nykyään niin kova kiire eteenpäin, ettei missään välissä ehdi pysähtyä tarkastelemaan senhetkistä ympäristöään kaikessa rauhassa, kurkkaamaan välillä jopa menneisyyteen ja muistoihin. Miten monet taaksemme jääneet asiat vaikuttavat siihen, mitä edestämme löydämme ja miten niihin seikkoihin suhtaudumme.

Tällä hetkellä paluu takaisin arkeen tuntuu lähinnä hurjalta hypyltä jatkuvasti kiihdyttävän juoksupyörän kyytiin, sillä kuten oon aiemmin jo kertonutkin, on loppuvuodelle tiedossa huima määrä kaikenlaista puuhaa ja aktiviteettia. Vaikka tällä hetkellä oonkin vielä täysin lomamoodissa ja voisin mielelläni lusmuilla muutaman päivän ajan päivien ainoina aktiviteetteina pitkät kävelylenkit, pihan haravointi ja perheen kanssa hengailu, oon todellisuudessa enemmän kuin innostunut tulevista suunnitelmista. Pieni breikki on auttanut lataamaan akkuja tulevia koitoksia varten ja kuten Pave Maijanenkin laulaa, istuu elämän nälkä taas olkapäällä ja käskee lähtemään - menneisyys on kuitenkin aina menneisyyttä ja muistoihin on turhaa jäädä vellomaan liiaksi.

Ai niin. On tässä maailmassa ainakin yksi paikka, missä mikään ei ole muuttunut: yli satavuotiaassa, täysin puulämmitteisessä ja sisävessattomassa talossa asuvan äidin enon luona aika tuntuu kiehtovasti pysähtyneen johonkin kaukaiseen menneisyyteen.

Kuva huhtikuulta - samalta siellä edelleen näyttää! ;)

Lähes yhdeksänkymppinen eno lämmittää pirtin edelleen jättimäisellä leivinuunilla...

...muistaa tarjota joka käyntikerralla kahvia, munkkia ja pullaa...

...ei ole muuttanut sisustusta tai yhdenkään huonekalun paikkaa koko elinaikanani...

...omistaa ikivanhan, kauniin kaappikellon, joka ei ole käynyt vuosikymmeniin...

...ja muistaa aina ostaa ikkunalle kukkia.