Geocaching - a real-world outdoor treasure hunt

Bongasin itselleni uuden harrastuksen muutama päivä sitten - geokätköilyn. :D En tiedä, miten tuttu kyseinen harrastus on näin yleisesti ottaen, sillä itse en ole kuullut tai nähnyt puhuttavan siitä paljoakaan. Kellot pärähtivät kuitenkin soimaan päässäni luettuani kyseisen nimen Baniina-blogista, sillä serkkuni on harrastanut kätköilyä jo vuosikaudet ja olen muistaakseni ollut itsekin mukana etsimässä jotain kätköä lapsena. ;) Suunnistus oli yksi suurimmista suosikeistani (tai ehkäpä se ainoa) peruskoulun liikuntatunneilla ja tällainen aikuisten suunnistusleikki on ollut kyllä hauskaa! :D Toivon mukaan ei kuitenkaan liian hauskaa, luin nimittäin usean varoituksen siitä, miten koukuttavaa kätköily onkaan... :D

Geokätköily on siis maailmanlaajuinen ulkoiluharrastus, jonka pääpointtina on etsiä geokätköiksi kutsuttuja rasioita tai purkkeja gps:n avulla. Geocaching.com-sivustolle rekisteröitymällä pääsee tekemään omat tunnuksensa ja paikantamaan oman kotipaikkansa koordinaattien avulla. Tämän jälkeen onkin helppo siirtyä etsimään itseään lähellä sijaitsevia geokätköjä, jotka voivat olla kooltaan mitä tahansa filmipurkista isoon laatikkoon. Kätkön koko, vaikeusaste sekä kätkön löytämiseen tarvittavat vihjeet ja mahdolliset välineet löytyvät helposti netistä, joten ihan täydellä hakuammunnalla etsimisurakkaan ei tarvitse lähteä! Helpottavana tekijänä etsinnässä ovat myöskin kätkölle johtavat koordinaatit, sillä varsinkin pienempiä kätköjä etsittäessä kymmenen metrin heittokin voi vaikeuttaa hommaa huomattavasti. Onneksi nykyään ei tarvitse investoida edes gps-laitteeseen, kun älypuhelimista löytyy sellainen hienous jo aivan automaattisesti ;)
Kätkön löytymisen jälkeen oma nimimerkki kirjoitetaan kätköllä sijaitsevaan "lokikirjaan" ja se kirjataan löydetyksi myös nettiin.

Up, kohti korkeuksia!

Koko kätköilyjuttu on avannut mulle täysin uuden maailman, sillä on jokseenkin hassua ajatella, että joka puolelle on kätketty pieniä rasioita, joiden olemassaolosta ihmisillä ei ole aavistustakaan - eikä toivon mukaan tule olemaankaan, sillä kätköjen löytymisessä on tärkeää, etteivät muut ihmiset (eli jästit :D) huomaa kätköä. Silmiemme alla tapahtuu siis koko ajan, vaikkemme itse sitä tiedä!

Tähän mennessä olemme löytäneet Johannan kanssa jo neljä kätköä, joista kolme on sijainnut aivan kodin läheisyydessä. Yksi jopa niin lähellä, että parvekkeelta on kätköpaikalle suora näköyhteys! :D  Tämä osoittautuikin melkoiseksi haasteeksi juurikin tuon huomaamattomuuden suhteen, Kortepohjan ostarilla kun tuntuu liikkuvan jatkuvasti ihmisiä kellonajasta riippumatta! Ekalla kerralla etsiskely jäi pelkäksi yritykseksi, mutta hetken pohdintojen jälkeen arvasimme kohteen ja löysimme kätkön yön hiljaisina tunteina. Kaksi muuta löytöä sijaitsivat metsässä - toiselle päästäksemme jouduimme kiipeilemään kallioita pitkin (vaikkakin paikalle olisi päässyt myös polkua pitkin... :D), toisen kohdalla taas yö alkoi hämärtyä sen verran, että kätkön löytäminen vaikeutui huomattavasti valonpuutteen vuoksi. Myönnän pelkääväni pimeää (tässä tapauksessa myöskin hämärää) metsää aivan armottomasti ja säikähdin mm. erästä kuivaa puunkannikkaa niin paljon, että lähdin juoksemaan karkuun... Krhm. :D

Tänään kävimme vielä autolla Palokassa kurkkaamassa yhden kätkön ja löysimme samalla reissulla ihanan uimarannan! Maisemat olivat auringonlaskun aikaan ihanat:

Ihanaa, kun omaa kotiseutua näkee hieman erilaisin silmin ja löytää sellaisiakin paikkoja, minne ei muuten tulisi eksyttyä!

Nyt taidan kuitenkin alkaa suunnittelemaan nukkumaanmenoa - tää loppuviikon lomailu on saanut unirytmin kääntymään kivasti päälaelleen ja oon jo parina päivänä heräillyt vasta puoliltapäivin. Mitäpä pienistä, sillä mikäs loma se sellainen on, jos ei tule valvottua öitä ja nukuttua päiviä ;) Huomenna on onneksi melko rento päivä näin maanantaiksi, sillä ainoa menoni on kesäkurssin luento yhdestä neljään. Me likey!