Breathe, let go. Relax.

Reilu kuukausi sitten kerroin blogissani toukokuun kuntospurtista ja tehotreeneistä, joita suunnittelin tekeväni. Tavoitteekseni asetin -3kg, vähintään 5,5 tuntia liikuntaa viikossa (josta kuntosalia kahdesti viikossa) ja vähintään 22 tuntia liikuntaa kuukauden aikana.

Olisi kovin helppoa kertoa, miten heräsin useamman kerran viikossa aamulenkille, kävin innosta puhkuen salilla vetelemässä vatsalihaksia ja hikoilin onnesta soikeana erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla viikkotavoitteiden paukkuessa yli jatkuvalla syötöllä.

Onnistuinko?

Kuva.

Parilla viikolla lenkkeilin ja kävin salilla melko ahkerasti, mutta Norjassa viettämäni viikon ainoa saavutus oli vajaan tunnin kävelylenkki ja esimerkiksi viime viikolla en liikauttanut evääkään lenkkipolun suuntaan kertaakaan.

Haittaako?

Kuva.

Vaikka viimeisen viikon aikana olenkin tehnyt henkilökohtaisen liikkumattomuusennätyksen tälle vuodelle, olen tehnyt paljon sellaista, mitä en ole koko vuoden aikana tehnyt kunnolla.

Rentoutunut. Nukkunut paljon. Lukenut kirjoja. Tehnyt ainoastaan niitä asioita, joita haluan tehdä. Ollut välillä tekemättä yksinkertaisesti mitään.

Joskus keväällä kirjoitin siitä, miten teen paljon asioita vain suorittaakseni ne. Koulun loppuessa ja pienimuotoisen loman alkaessa jatkoin elämääni samalla, kiireisellä rytmillä muutaman päivän ajan, kunnes sanan loma todellinen merkitys pureutuikin yhtäkkiä syvälle tajuntaani.

Enhän minä nyt kuole, jos jätänkin muutaman salitreenin väliin. Jos syönkin joskus pakastevihanneksien ja raejuuston sijaan Hesen megamättöjumboaterian ja nukunkin aamulla pitkään sen sijaan, että käyttäisin päivän jokaisen tunnin hyödyksi aamusta alkaen. Ravitsemusoppien ja tavoitteiden saavuttamista painottavien kirjojen mukaan tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen päätös, mutta se on tuntunut juuri oikealta minulle. Olen höllännyt elämästä, jättänyt suunnittelematta seuraavan päivän aamusta iltaan ja tehnyt juuri sitä, miltä milläkin hetkellä on tuntunut: suunnannut kuumana kesäpäivänä rannalle uimaan ja ottamaan aurinkoa, viettänyt täydellisen lenkkeilypäivän maaten sohvalla ja tuijottaen Gossip Girliä ja ostanut Tuurista 400g Tobleronen hetken mielijohteesta. Syönyt sen ja nauttinut joka suupalasta ilman huonoa omaatuntoa. Toisaalta olen käynyt rennoilla juoksulenkeillä metsässä auringon laskiessa, pinkonut hyttysiä karkuun niin nopeasti kuin mahdollista ja kuunnellut lintujen laulua. Käynyt rakastamallani sh'bam-tunnilla pitkästä aikaa ja tuntenut musiikillisen liikunnan ilon vahvemmin kuin koskaan. Kävellyt kahden tunnin lenkillä ystäväni kanssa täysin uudella reitillä ja nauttinut siitä tunteesta, kun en tiedäkään tarkalleen, missä olen.

Kuva.

 Tiiviin kevätkauden jälkeen tällainen pieni rentoutuminen ja itsensä kuunteleminen on tuntunut enemmän kuin hyvältä ja haluaisinkin säilyttää osan tästä elämänasenteesta vielä siinäkin vaiheessa, kun palaan takaisin aikataulutetumpaan elämään ja alan juoksemaan salilla lähes joka päivä. Vaikka tavoitteet ovat ainoastaan hyväksi ja joskus voi olla tarpeen ottaa itseään niskasta kiinni, yhtä tärkeää on nauttia elämästään ja siitä, mitä tekee.

Voi kun tämän ajatuksen noudattaminen olisi yhtä helppoa kuin sen sanominen tai kirjoittaminen.

Pilatestunnin sijaan meikkaankin siis silmäni, laitan kimaltavat ballerinat jalkaani, uudet korvakorut korviini ja lähden viettämään mukavaa iltaa Sataman yöhön Ninnin kanssa Cheekin, Isac Elliotin ja Antti Tuiskun merkeissä! Kyllä, sisäinen teinini on superpähkinöinä... ;) Pohkeet, takareidet ja pakarat ovat tosin hellääkin hellempänä tällä hetkellä, sillä innostuin eilen käymään spinningissä ja kahvakuulassa heti aamusta. Tunti hujahti nopeasti ja nautin joka hetkestä, mutta tänään olo on lähinnä auts joka kerta, kun liikahdan. :D Jospa sitä silti selvittäisiin!