tiistai 15. huhtikuuta 2014

On top of the bird island - Ekkerøy!

Palmusunnuntain aamu valkeni hitaana ja rauhallisena. Hiljakseen taivaalta tihuuttava sade sai varpaat kastumaan ja nenän vuotamaan pikaisen aamureippailun aikana ja lenkiltä takaisin sisälle palasinkin pienesti kohmeessa ja loputtoman nälkäisenä.
Onneksi tiedossa oli tavallista runsaampi ja monipuolisempi aamupala - olin nimittäin luvannut äidille ja siskolle kattavani pöytään sunnuntain kunniaksi pienimuotoisen aamiaisbrunssin. Tämä keittiöhäseltäjä olikin ihan onnessaan saadessaan pyöriä, hääriä ja laittaa ruokia tarjottavaksi kerrankin jollekin muullekin kuin itselleen ;)

Vaikka rahkapohjaiset lohi- ja herkkusienimuffinit ehtivät hieman kärähtää uunissa, olin alla näkyvään lopputulokseen kuitenkin melko pitkälti tyytyväinen ja tarjottavat hävisivätkin parempiin suihin melko nopeasti. On kai muuten ihan ok syödä herkkuaamiainen kahdesti puolen viikon sisällä, onhan..? :D

Löytyi kahvia, kaakaota ja mehua, sämpylää ja ruisleipää, leikkeleitä ja vihanneksia, hedelmiä, jogurttimunakasta, suolaisia muffineja ja hieman suklaista makeaakin!
Päivän edetessä sadepilvet kaikkosivat kauemmas merelle ja me päätimme siskon kanssa ottaa sunnuntain ohjelmaksi kevyehkön eräjormailun Ekkerøyn saarelle suuntautuneen reissun merkeissä.
Ekkerøy on viitisentoista kilometrin päässä kaupungista sijaitseva pikkuinen kalastajakylä, jossa asuu nykyisellään noin 40 asukasta. Kylä on alun perin sijainnut saarella, mutta aikojen kuluessa saaren ja mantereen väliin on muodostunut kapea kannas, jota pitkin perille pääsee nykyään ajamaan autolla. Suurin osa saaren (ja koko Finnmarkin alueen) rakennuksista poltettiin saksalaisten toimesta toisen maailmansodan aikana, mutta kaikeksi onneksi jotkut taloista myös säästyivät tulipalolta ja ovatkin nyt tarkoin suojeltuja kohteita. Vanhat talot erottuivat selkeästi uudempien joukosta ja henkivät jo itsessään menneisyyden muistoja ja historian havinaa - mulle ainakin tuli sellainen olo, että olisin halunnut päästä piipahtamaan sisällä asti katselemassa ja ihmettelemässä! :D
Ekkerøyn tunnetuimpana houkuttimena voidaan varmaankin pitää mahtavia lintukallioita, joilla pesii useita harvinaisiakin lintulajeja ja tuhansia lintuja. Kuulemani mukaan esimerkiksi lokin sukulaisia, kajavia, pesii noin kilometrin mittaisilla ja lähes 50m korkuisilla kallioilla yli 40 000 yksilöä! Tätä ei oo kyllä vaikea uskoa kalliot nähdessään, sillä lintujen määrä oli kertakaikkisen valtava ja niin lokkeja kuin kajaviakin tuntui olevan loputtomasti, minne tahansa katsoikaan. :D Koko Varanginvuonon alue on linnuista kiinnostuneille muutenkin erittäin otollista vierailuseutua ja aluetta onkin kutsuttu lintubongareiden Mekaksi lukuisien rannikolla pesivien lintulajien vuoksi. Mulle itselleni koko lintujen bongaus on melko lailla hepreaa (nimim. tunnistan harakan, variksen, lokin ja joutsenen...), mutta ymmärrän kyllä hyvin sen, miksi ihmiset reissaavat tänne kulkeakseen ympäriinsä järkkärit kaulalla ja kiikarit silmillä - luonto on selkeästi tämän alueen valttikortti, siitä ei pääse mihinkään!

Vaikka saari on mulle kohteena tuttu ja siellä on tullut vierailtua lähes jokaisella Norjan-matkalla, en oo jostain syystä koskaan tullut vierailleeksi saaren "huipulla" eli lintukallioiden päällä sijaitsevalla suojelualueella - nyt oli siis loistava aika paikata tämäkin aukko sivistyksessä! :) Mun kenkävarustus oli tosin surkea luontopolkujen samoamista ajatellen ja kevään sekä sulavien lumien aikaansaama kosteus imeytyi kyllä hyvin nopeasti lenkkarien ja villasukkien sisään. Ensi kerralla täytyy yrittää muistaa varautua reissuun kunnon Goretex-kengin etenkin, jos matka-ajankohta sattuu olemaan kevät... :D

Hieman havainnollistavaa kuvaa saaresta... Kuva täältä.

Luontoreittejä oli tarjolla kolmessa eri pituudessa .
Ei paljon oo katsottu peiliin ennen autoon hyppäämistä... :D
Kuvat eivät selvästikään paljasta lintujen todellista määrää, mutta uskokaa mua - niitä oli PALJON!


Puolentoista tunnin samoilun jälkeen varpaat alkoivat kuitenkin olla jo melko pahassa kohmeessa ja kun allekirjoittanut oli ehtinyt muksahtaa jo kerran turvepohjaiseen maahan kyljelleen (kamera kädessä, luonnollisesti!), alkoi ajatus pienestä evästauosta tuntua hyvältä idealta. Ekkerøyn saarelta löytyy jäännöksiä toisen maailmansodan aikaisista linnoituksista, joiden suojaan istahdimme pitämään taukoamme ja herkuttelemaan höyryävän kuumalla kaakaolla sekä täytetyillä sämpylöillä. Vuosien takaa tutut, värilliset muovimukit olivat luonnollisestikin pakattu huolellisesti mukaan reppuun - samoista mukeista on tullut juotua niin monet kaakaot lapsuuden hiihto- ja pilkkireissuilla sekä Lapin-matkoilla, etten usko kaakaon edes maistuvan hyvältä muista kipoista juotuna. ;)

Saaren "huipulta" löytyi muutama makeavetinen pikkulampi.

Jälkkäriksi mukaan napatut pääsiäispuputkin pääsivät nautiskelemaan maisemista ennen parempiin suihin joutumistaan!
Seuraavalla kerralla mun aikomuksena on siis ehdottomasti napata mukaan hieman paremmin vettä kestävämmät kengät ja kiertää saari kokonaisuudessaan ympäri luontopolkua pitkin - vaikka muutaman tunnin vaeltelu kallioilla oli mahtavaa, tuntuivat auton jalkoihin kohdistettu lämpöpuhallus ja äidin luona odottanut kuuma suihku aivan äärettömän ihanilta. ;)

Päivät Jäämeren rannalla ovat hujahtaneet ohitse aivan liian nopeasti ja tänään tiedossa olisi jo paluu Suomen kamaralle. Onneksi sain itseni raahattua aamutuimaan untuvapeiton alta aamulenkille lumisateesta huolimatta, sillä edessä olevien 740 kilometrin aikana istumista tulee harrastettua enemmän kuin tarpeeksi! :D Matkan varrella tarkoituksena olisi piipahtaa tuttujen luona ainakin Utsjoella ja Inarissa, joten saa nähdä, mitä kello mahtaa näyttää siinä vaiheessa, kun auto lopulta kaartaa Kuivaniemelle kotitalon pihaan... Mulle itselleni nyt ei ole niin väliä, vaikka perillepääsy venähtäisikin hieman myöhäisemmäksi, mutta äiti ja sisko aikovat jatkaa heti huomenissa matkaa Lahteen varusmiessoittokunnan pääsykokeisiin suuntaavan veljeni kanssa - ajamiselta ei siis voi välttyä! :D

Nyt täytyy kuitenkin alkaa pakkailemaan viimeisiä tavaroita laukkuun mukaan ja kaivella jääkaapista hieman syötävää matkan varalle - palailen kameraan napsittuihin kymmeniin maisemakuviin ja Norjan kuulumisiin paremmin sitten Kuivaniemen hoodeille päästyäni! ;)

4 kommenttia:

  1. Voi apua mitä maisemia :o Pakko päästä kyllä joskus itsekin ihailemaan muuten kun valokuvien kautta (joita odottelen lisää tännekin ;D).

    Ja herkkuaamiaiset on aina ok, Sellasen jälkeen päivä ei voi alkaa kun hyvin! Tosin nyt kyllä itsellä monen päivän herkkuhetkien jälkeen alkaa tehdä mieli jo ihan arkiruokien pariin :D Jos sitä pari päivää söisi ihan järkevästi ennen pääsiäistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo maisemat ovat kyllä aivan henkeäsalpaavia ja musta tuntuu, etten vielä tähän päivään mennessä oo saanut taltioitua niitä kameraan läheskään yhtä huikeina, kuin miltä ne todellisuudessa näyttävät. Ei siis muuta kuin paikan päälle ihastelemaan... ;)
      Tuo on kyllä ihan totta, että hyvä aamiainen on takuuvarma startti hyvälle päivälle! Herkullista pääsiäistä sille suunnalle, palaillaan sitten kaikki yhdessä arkisyömisiin ensi viikolla... :D

      Poista
  2. Tietenkin se on ok koska aamupala on päivän tärkein ateria ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, niinhän se muuten onkin! Ei siis mitään tarvetta tuntea huonoa omaatuntoa :)

      Poista