torstai 12. maaliskuuta 2015

Kolme päivää Filippiineillä

Pikainen viikonloppupyrähdys Filippiineillä on nyt takanapäin ja tää tyttö on asettanut jalkansa taas hetkeksi Hong Kongin maaperälle. Kolme päivää hujahti kuin silmissä ja vaikka reissu jäikin harmittavan lyhyeksi, on muutamakin päivä joka tapauksessa ehdottomasti tyhjää parempi ja ainakin mun silmäni avautuivat monelle asialle aivan uudella tavalla tän matkan myötä! Yleisesti ottaen lyhyillä matkoilla ehtii myöskin tekemään suhteessa paljon enemmän, kun lähtökohtana on ottaa kaikki irti muutamasta paikan päällä vietetystä päivästä :D

Lensin puolalaisen ystäväni kanssa Manilaan torstai-iltana ja laskeutuminen Ninoy Aquinon kansainväliselle lentokentälle oli kuin sadusta - taivaalla kirkkaana hohtava täysikuu sekä koneen alapuolella kumpuilevat pilvet toivat mieleen Aladdinin taikamattoineen. Hieman alemmas laskeuduttaessa kaupungin silmän kantamattomiin levittäytyvät valot muistuttivat loputonta, pienenpienistä pisteistä muodostuvaa valomattoa.

Yövyimme ekan yön muutaman kilometrin päässä lentokentältä sijaitsevassa hostellissa ja jo taksikuskin kohdalla sai kyllä huomata, mitä ihmiset tarkoittavat sillä kuuluisalla filippiiniläisellä ystävällisyydellä! Sama meno jatkui myös hostellilla ja juurikaan sen sydämellisempää palvelua ei luultavasti olis edes mahdollista saada :D Petipaikka osoittautui melko mielenkiintoiseksi, sillä pienten sekaannusten takia päädyimme lopulta nukkumaan jonkin sortin parvelle samaan huoneeseen parin työntekijän kanssa... :D

Näkymiä meidän lukaalistamme "alakerroksen" työntekijöiden nukkumapaikoille...
...ja tässä sitten tää meidän king size-luksuspetimme! :D
Kevyttä aamupalaa filippiiniläisittäin - ei muuta kuin riisiä, paistettua kananmunaa sekä suolattua lihamössöä pöytään! Näistä löytyi lähes kymmenen erilaista vaihtoehtoa aina kanasta possuun ja uppopaistettuun kalaan :D
Seuraavana päivänä matka jatkui tuhdin aamupalan sekä oikean bussin metsästämisen jälkeen (jonka löytämisessä eräs hostellin ihanista työntekijöistä auttoi niinkin paljon, että kävi saattamassa meidät sisään bussiin saakka!) kohti etelää. Lopullinen määränpää sijaitsi tosiaan ainoastaan 90km päässä Manilasta, mut ajoittain melko kaoottisesta liikenteestä johtuen matkaan kului aikaa lähemmäs neljä tuntia. :D Välimatkatiedoilla tuolla ei tosiaan tehnyt juurikaan mitään, sillä kilometrimäärästä ei voi mitenkään päätellä matkan todellista kestoa! Nää pidemmän matkan bussit olivat moderneja, ilmastoituja ja turvavöillä varustettuja vempeleitä, joten matkanteko oli onneksi melko lokoisaa :)

Calatagan, jossa meidän saksalaisomistuksessa oleva pikkuresortimme sijaitsi, oli siinä mielessä mielenkiintoista turistialuetta, ettei meidän ja parin saksalaismiehen lisäksi vastaan kävellyt juurikaan muita ulkomaalaisia. Alue oli lähinnä varakkaampien kotimaisten matkailijoiden suosiossa ja siellä täällä vastaan tupsahtelikin hotellien lisäksi myös yksityisomistuksessa olevia luksuspytinkejä, joiden omistajat saapuivat paikallisten puheista päätellen mökilleen muutaman kerran vuodessa. Länkkärituristien vähäisestä määrästä johtuen meihin kiinnitettiin melko paljon huomiota ja lähes jokaiselta ohikulkijalta irtosikin yleensä jonkinlaista tervehdystä tai kommenttia. Turvatonta oloa ei kuitenkaan päässyt syntymään missään vaiheessa, vaikkakin pyrimme palaamaan takaisin hotellille pimeän tultua ja pysyttelemään valaistuilla alueilla hotellien läheisyydessä. :)

Bussilla ei tosiaan päässyt aivan perille asti ja viimeisiä kilometrejä varten hyppäsimme tricyclen kyytiin. Hotellin sijainti oli kieltämättä siinä mielessä mielenkiintoinen, että perille päästäkseen joutui kulkemaan pientä, huonokuntoista ja lähestulkoon kinttupolkuun verrattavaa tietä pienen, paikallisen kylän läpi. Peppu oli kyllä koetuksella ei-niin-pehmeillä penkeillä istuttaessa ja jokaisen kuopan ja kivenmurikan tuntuessa takalistossa... :D Asumukset olivat melko vaatimattoman näköisiä ja elämäntyyli vaikutti kokonaisuudessaan olevan hyvin yksinkertaista ja pelkistettyä, mistä johtuen alueen läpi kulkeminen selkeästi hieman paremmissa rahoissa olevana länsimaalaisena tuntui ajoittain melko pahalta. Kyläläiset olivat kuitenkin muiden ihmisten tapaan superystävällisiä ja hieman puutteellisista englannintaidoista huolimatta kaikki yrittivät kommunikoida parhaansa mukaan ja aurinkoisia hymyjä ja "hello"-huutoja irtosi jokaisen bambumajan kohdalla :)

Kuoppaisen kylätien päästä paljastunut pikkuparatiisimme, jossa ei tosin tullut juurikaan vietettyä aikaa muiden seikkailujen kutsuessa!
Rannalla leikkiviä kylän lapsukaisia :)

"Siis kun mä en NIIN osaa olla fiksusti valokuvissa..."
Kyläläisten kotikoloja :)

Eräs perhe oli laittanut pystyyn pienen bisneksen myymällä erimakuisia, itsetehtyjä slusheja viidellä pesolla. Lähes ilmaisista ja ihanasti viilentävistä herkuista innostuneena meidät löysikin kojun edestä useampaan otteeseen viikonlopun aikana... :D
Vasemmalla herkkuslush, oikealla taas tyypillinen filippiiniläinen jälkiruoka halo-halo, joka koostui mm. jäämurskasta, pavuista, tapioca-helmistä, riisihiutaleista, kondensoidusta maidosta, hyytelöstä ja sokerista :D Vähintäänkin mielenkiintoinen makuelämys!

Maaseudun rauhaa :)
Perjantai-illan illallisella läheisellä rannalla!

Lauantai starttasi reilun viiden tunnin snorklailuretkellä ja jatkui myöhemmin iltapäivällä pienen tauon jälkeen Calataganin kylän tutkimisella. Aamupäivän viettäminen merellä oli ehkä paras päätös koskaan, sillä päivä oli käsittämättömän kuuma ja paahtavan auringon alla missä tahansa muualla oleskelu olis tuntunut tukalalta. Raikasta tuulta nuuhkiessa ja suolaisen meriveden pärskeissä hellettä pääsi onneksi aika hyvin karkuun ja viimekertaisesta vahingosta oppineena tääkin tyttö muisti jopa läträtä aurinkovoiteen kanssa niin, ettei iho päässyt kärähtämään ainakaan kovin pahasti! ;) Snorklailuakin oli kiva päästä harrastamaan pitkästä aikaa, vaikkakaan tän paikan koralliriutat eivät aivan vetäneet vertoja kymmenen vuoden takaisella Egyptin reissulla koetulle Punaisenmeren kala- ja koralliloistolle. En silti valita! ;)

Saimme venekuskistamme Johnista tricycle-kuskin iltapäiväksi ja tän mielettömän avuliaan miekkosen ansiosta pääsimmekin tutustumaan mm. 1800-luvun lopulla rakennettuun vanhaan, yhä toiminnassa olevaan Cape Santiagon majakkaan. Paikan päällä meitä odotteli majakanvartija Kuya Junior, joka vastaa majakan toiminnasta ja huoltamisesta jo kolmannessa sukupolvessa ja kertoikin meille mielenkiintoisia tarinoita oman sukunsa sekä paikan historiasta. Kuyan mukaan paikalle muun muassa saavuttiin ennen vanhaan hevosella laskuveden aikaan tiheän metsän takia - sellainen pikkuseikka kuin teiden totaalinen puuttuminen kun ei voinut muodostua majakan valon sytyttämisen esteeksi! Tällä hetkellä Kuya on ainoa majakasta vastaava henkilö, tosin sairaustapauksen tai muun vastaavan tilanteen sattuessa hänen poikansa kykenee tarvittaessa ottamaan ohjat omiin käsiinsä ja pitää huolta valon sytyttämisestä sekä sammuttamisesta.
Yksityinen tutustumiskierros tuntui melkoiselta etuoikeudelta ja vaikka meidän ei odotettukaan maksavan käynnistä mitään, tuntui pienen rahasumman antaminen toiminnan tukemiseksi jatkoa ajatellen vähintäänkin kohtuulliselta :)

Majakkareissun jälkeen kävimme piipahtamassa nopeasti paikallisilla markkinoilla ennen illalliselle ja takaisin hotellille suuntaamista. Ravintolan suhteen annoimme Johnille täysin vapaat kädet sen suhteen, mihin hän meidän suosittelisi menevän ja se kannatti: en oo pitkään aikaan saanut niin herkullista ruokaa kuin mitä meille suositellussa paikallisessa ravintolassa tarjoiltiin! :D

Aamukävelyllä oleva herttainen vanhus auringonnousun aikaan. :)

Our transport-man! Paatin leveydessä ei muuten oltu liiemmin tuhlailtu... :D
Rannan anteja!
Majakan kaunis ja historian havinaa henkivä portti.

Näkymiä majakan huipulta.

Ilta-auringossa paistatteleva, kaunis majakka on yksi Filippiinien suurimpia ja edelleen todella merkittävässä asemassa niin rahti- ja matkustajalaivojen kuin kalastajapaattienkin puolesta.
Älkää antako ulkonäön hämätä - tää ruoka oli ehkä parasta koskaan!
Pienen päähänpiston seurauksena päädyimme salakuljettamaan hotellille vesimelonin ja tappamaan sen kaikessa hiljaisuudessa hotellin lattialla :D En tiiä, ootteko koskaan syöneet kokoaista vesimelonia kahteen pekkaan, mut voin kertoa että viimeisten palasten kohdalla alkoi tehdä jo vähän tiukkaa.... :D 
Sunnuntai kuluikin käytännössä kokonaan matkustamiseen - lähtö White Castlesta tapahtui aamukahdeksan jälkeen ja takaisin oman huoneen ovi sulkeutui selän takana puolenyön jälkeen. Otimme hotellilta tricyclen läheiseen Lianin kaupunkiin, missä vietimme pari tuntia paikallisia markkinoita sekä pikkukojuja kierrellen keräten mukaamme samalla paikallisia herkkuja takaisin Hong Kongiin kannettavaksi. Puoliltapäivin hyppäsimme Manilaan suuntaavan bussin kyytiin ja iltapäivällä jätimmekin laskevan auringon lämpimässä valossa kylpevän kaupungin taaksemme.


Niitä kuuluisia, oikeasti aivan uskomattoman herkullisia mangoja!


The last meal...
Paras kokismainos pitkään aikaan! ;)
Mitä Filippiineistä siis loppujen lopuksi jäi käteen? Ystävälliset ihmiset, auringonpaiste, kimalteleva meri ja suussasulavan herkulliset mangot; autojen tööttäily, mopojen pakoputkista pöllähtelevät pakokaasupilvet, rannalle merestä ajautuneet jätteet sekä roskiksesta ruokaa kaivavat lapset. Pienet, kymmeniä erilaisia snackseja myyvät pikkukioskit, hymyyn kääntyneet suupielet, simpukoiden sileä pinta kämmenen ihoa vasten ja kulkukoiran kosketusta anova katse sekä pulppuavan kauniin kuuloinen tagalogin kieli ja täysikuun valossa taivasta vasten piirtyvät palmujen figuurit.

Jep, tänne matkustetaan vielä joskus uudestaan!

1 kommentti:

  1. Voi vitsit miten upea toi yks auringonlaskukuva on ja toi rannan antia -kuva on kans tosi nätti! Oon kyllä niin kade noista sun reissuista, aivan uskomaton mahdollisuus toi vaihto aasiassa!! Mäkin haluisin vielä joskus vaihtoon Aasiaan, ehkä sit maisterivaiheessa... :D

    VastaaPoista