lauantai 17. toukokuuta 2014

it's a moment to live

Lähestyvään kesään pikkuhiljaa havahtuva Suomen luonto osoitti jälleen henkeäsalpaavan kauneutensa, kun muutamaksi tunniksi laskeutunut hämärä alkoi aamuyön tunteina pikkuhiljaa väistymään valon tieltä. Hiljaisia teitä pitkin kohti länsirannikkoa suuntaavan auton stereoissa soi iskelmistä, parin vuoden takaisista radiohiteistä sekä takuuvarmoista ikivihreistä koostuva cd ja pelkääjän paikalla istui rakas ystävä, joka oli päättänyt lähteä varmistamaan, ettei jännittynyt matkaanlähtijä nukahtaisi yön aikana rattiin. Myös äiti muisti tytärtään huolestuneilla tekstiviesteillä, jotka kilahtelivat puhelimeen ja sieltä suoraan sydämeen. Ympäröivillä pelloilla velloi keijukaismaisten usvaviirujen muodostama massa ja välillä näkyvyys hävisi kokonaan auton sukeltaessa tielle asti ylettyvään sankkaan sumupilveen. Taustapeilistä väsyneitä kasvoja virkisti taivaalle kipuava, oranssinhohtoinen aamuaurinko ja satunnaissoitolla tulevien kappaleiden sanoitukset tuntuivat uppoavan todella syvälle.

"Kun uskaltaa vain heittäytyä syliin elämän, niin oikeaan se meidät johtaa."
"Hey, who's gonna make it right? This could be the first day of my life."
"Just don't give up, don't let nobody break you down."

Turun satamassa ystävä hyvästeltiin halausten ja haikeiden sanojen kera: nähdään... niin, joskus. Toivon mukaan kesän aikana, viimeistään syksyllä.
Autokannelle ajamisen jännittäminen etukäteen osoittautui aivan turhaksi, sillä kuten kaikki tutut ja ystävät olivat vannoneetkin, opasteet olivat selkeät ja ohjeet äärimmäisen helpot.
Laivaan astuttua ikäväpeikko loikkasi olkapäälle istumaan. Väsytti ja itketti, olo oli yhtäkkiä ympärillä olevista ihmismassoista huolimatta yksinäisempi kuin pitkään aikaan. Samalla Viking Linen laivalla on reissattu perheen kanssa monet monituiset kerrat - tällä kertaa matkalla oltiin aivan yksin eikä määränpäässäkään vastassa olisi onnellista jälleennäkemistä tai tuttujen ihmisten tervehtimistä. Perheiden, pariskuntien ja kaveriporukoiden iloinen nauru ja innostunut lörpöttely tuntuivat suolan hieromiselta tuoreisiin haavoihin ja mieleen pälkähti useampaan otteeseen, miksi ihmeessä itsensä on pitänytkään saattaa sellaiseen tilanteeseen.

Muutama poskelle valahtanut kyynel ja pienet päiväunet tarkoitukseen täydellisen sopimattomalla penkillä saivat kuitenkin olon kohenemaan ja kun nenän eteen sai vielä höyryävän kupillisen kahvia sekä auringonvalossa kylpevän saaristomerimaiseman, alkoi elämä pikkuhiljaa taas maistumaan elämisen arvoiselta.
Maarianhamina toivotti sikkurasilmäisen ja väsyneen matkalaisen vastaan kirkkaalla auringonpaisteella, suolaisella meren tuoksulla ja upean vehreällä ulkomuodollaan. Olo oli epäuskoisen innostunut ja kaikista ennakkoluuloista ja peloista huolimatta rakastuminen kaupunkiin tapahtui heti ensisekunneilla - juuri niin kliseisesti kuin elokuvissakin aina sanotaan. Tuleva kesäkoti löytyi nopeasti ja ruotsalainen kämppispoika oli vastassa avain kädessä ja iloinen hymy huulilla - välkommen hit! Ylenpalttinen ystävällisyys tuntui ihanalta eivätkä sanat meinanneet riittää kuvaamaan sitä kiitollisuutta, minkä erityisesti minua varten korjattu pyörä sekä piirretty kaupungin kartta oikein herättivätkään. Poika lähti vanhempiensa kanssa kotiinsa Gävleen ja asuntoon jäi jäljelle ainoastaan koko eteisen täyttävä laukkukasa sekä tyttö hölmistynyt hymy kasvoillaan.

Kauppareissun aikana kaupunki kietoi yhä tiukemmin ja tiukemmin pauloihinsa. Upeaakin upeampi, sinisen eri sävyjä toistava meri, tienpientareilla kukkivat valkovuokot, auringon lämpö iholla ja kertakaikkisen idyllisen ja suloinen ympäristö saivat onnenmuruset kertymään sydämen ympärille tiiviiksi nipuksi ja viikkoja jatkuneen stressin purkautumaan. Lakritsituutti rannalla maistui äärettömän herkulliselta ja radiosta soi kotimatkalla Bon Jovin It's My Life sekä Samae Koskisen Hyvä päivä peräkkäin kuin tilauksesta. Käänsin volyymit kaakkoon ja olin onnellinen.
Muuton kunniaksi korkattu siideri kuplii mahassa ja ilta-aurinko luo kauniita varjoja parvekkeelle. Nyt taitaa olla lopultakin aika nukkua kunnon yöunet, jotta uutta kaupunkia jaksaa huomenna ihmetellä uusin voimin!

18 kommenttia:

  1. Ihania maisemia! Ahvenanmaa on varmana näkemisen arvonen, joten lisää kuvia innolla odotetaan! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä aivan ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Kuvia tulee takuuvarmasti lisää lähiaikoina, joten nou hätä ;)

      Poista
  2. Ahvenanmaa on ollut pitkään matkahaaveissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä kyllä aivan ehdottomasti matkakohteena, jos luonto, idylliset maisemat ja saaristolaiselämä yhtään kiinnostavat! :)

      Poista
  3. Kaksi viikkoa ja ensimmäiset vieraat ovat siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, en malta odottaa! :) Mun luo tosiaan pääsee huoletta yöksi, joten majoitustakaan ei tarvitse miettiä... ;)

      Poista
  4. Onnellisen jälleennäkemisen sijaan sait kuitenkin ONNEKSI aika täydellisen vastaanoton :) Hyvä, että kaikki meni siellä päässä niin kuin pitikin. Kyllä se elämä vaan antaa niin paljon, kun uskaltaa tarttua tilaisuuksiin. Ihan mieletön kesä sulla tulossa. Ja millaisissa maisemissa.... t. hieman kateellinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kyllä sanoa, että alku lupaili ainakin hyvää ja näin ekan työpäivän jälkeenkin olo on todella positiivinen alkujännityksistä ja -peloista huolimatta :) Ihmiset ovat vaikuttaneet äärettömän mukavilta ja kun ympäristö on vielä näin mahtava, ovat odotukset kesää ajatellen melko korkealla! Tähän mennessä ei ainakaan harmita, että tuli hypättyä tuntemattomaan ja testattua omaa uskallusta ja itsenäisyyttä :)

      Poista
  5. Siitä se alkaa :) Välillä pitää jättää jotain (ainakin hetkeksi) taakse, että voi aloittaa uutta.

    P.s. Sun juttuja on tosi kiva lukea! Kirjoitat hirveän hyvin ja kuvailet juttuja niin mahtavasti, että tilanteisiin on helppo samaistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se nimenomaan menee! :) Vaikka alku olisi hankalaa ja uusien asioiden kimppuun hyppääminen pelottaisi, on se monesti kuitenkin todella kannattavaa ja opettavaista.
      Tuhannet kiitokset kehuista, ne lämmittivät kyllä hurjasti mieltä! :)

      Poista
  6. Sulla on ihana kesä varmasti edessä, vaikka alkuun voikin tuntua vähän yksinäiseltä! Ja tuollaisissa maisemissa kyllä kelpaisi kesää viettääkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eiköhän täällä pikkuhiljaa tutustu ihmisiinkin niin, ettei oo enää ihan niin pahasti all alone-olo :D Maisemat ovat kyllä aivan kympin luokkaa!

      Poista
  7. Kirjoitat Laura todella kauniisti! Tämän postauksen myötä olen ehkä ekan kerran elämässäni havahtunut Ahvenenmaan matkailumahdollisuuksiin ja mielenkiinnolla jään seuraamaan tulevia postauksiasi. Ihanaa kesää sulle, NAUTI! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitoksia hurjasti! :) Täällä kyllä riittää matkailumahdollisuuksia laidasta laitaan ja luontoa sekä ympäristöä yleensäkin on hyödynnetty todella tehokkaasti matkailun tarkoituksiin!
      Postauksia on kyllä luvassa niin arkielämästä kuin matkakohteistakin, siitä ei oo ainakaan mitään pelkoa! :D

      Poista
  8. Ihana teksti! Ja kävit mun blogiin kirjotamassa, että mulle on tulossa huippu harjoittelu, mutta en kyllä sanois, että sullakaan mitenkään ikävä kesä on tiedossa!!:) Oon vaan niin jäätävän kateellinen, että joku uskaltaa mennä ruotsinkieliseen paikkaan ruotsiksi.. Mä kirjotin siitä muka E:n, mutta ei puhettakaan, että osaisin enää mitään sanoa!:/ Tommonen itsensä ylittäminen ja vieraaseen paikkaan lähteminen on vaan niin parasta ja kasvattaa omaa itsetuntoa ja selkärankaa useilla senteillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kirjoitin ruotsista muutama vuosi sitten vahvan E:n, mutta karusti tuli kyllä huomattua sekin, mitä sille kielitaidolle käy kun sitä ei tuu muutamaan vuoteen käytettyä ollenkaan... Onneksi kaikki asiat palautuvat pikkuhiljaa mieleen jostain selkärangasta ja musta tuntuu jo nyt, että puhun muutaman päivän takaiseen tilanteeseen verrattuna älyttömän paljon sujuvammin ja paremmin ruotsia ihan siitä syystä, kun oon koko ajan ruotsinkielisessä ympäristössä ja joudun käyttämään sitä jatkuvasti :)
      Välillä oon miettinyt, mihin piikkipensaaseen oonkaan pääni työntänyt tänne lähtemisen suhteen, mutta päällimmäisenä tunteena on onneksi ilo omien rajojen testaamisesta ja niiden ylittämisestä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille!

      Poista
    2. Niin ja tosiaan, kiitos mielettömän ihanasta kommentista! Tästä tuli kyllä takuuvarma hymy huulille :)

      Poista