torstai 4. syyskuuta 2014

This is the part when I break free

Kuva.
Syyslukukausi on nyt starttailtu käyntiin kaikessa rauhassa muutamalla kontaktitunnilla käyden, uuteen kampukseen totutellen, kotikaupungin syystuulia haistellen ja tilin sisällön kaiken maailman välttämättömyyksien hankkimiseen tyhjentäen. Tää koulun alku tuntuu käyvän aina kukkaron päälle, kun samanaikaisesti rahaa joutuu upottamaan miljoonaan eri asiaan yhtä aikaa - yhtäkkiä pitäisi olla täyttämässä ruokakaappia kesän jäljiltä, uusimassa opiskelijajäsenyyttä ja hommaamassa liikuntatarraa, ostamassa pyörää ja ottamassa osaa kaikkiin alkusyksyn ihaniin illanistujaisiin ja bileisiin. Kun päälle lisätään vielä havahtuminen syyskelpoisten kenkien ja vaatteiden totaaliseen puuttumiseen (miten tää sama tilanne voi muuten olla vastassa joka syksy, kysynpä vaan? :D), alkaa visan vinkuminen muuttua lähinnä säälittäväksi piipittämiseksi rahavarojen huvetessa kuin silmissä. No, kerranhan tää kai vain kirpaisee... eikö?

Kahden vuoden Lutakossa oleilun jälkeen meidät matkailu- ja ravintola-alan opiskelijat siirrettiin tosiaan tästä syksystä eteenpäin majoittamaan pääkampuksen tiloja ja näin ensi alkuun uudet ympyrät vaativat hieman totuttelua - ihan jo vaikka siitä lähtien, että esimerkiksi tänä aamuna meinasin ajatuksissani pyöräillä vanhalla kampukselle... ;) Aika monet olivat muuttoa vastaan viimeiseen asti, mutta mulle koulupaikan vaihdos sopi paremmin kuin nenä päähän eikä vähiten siitä syystä, että koulumatka lyheni jonkin verran ja aamuisin saa nukkua hieman aiempaa pidempään. Matkan pituutta tärkeämpi seikka mun mielestä kuitenkin on se, ettei mun tarvitse enää kulkea koulumatkalla keskustan läpi ja säästyn näin aamujen ja iltapäivien ruuhkalta melko näppärästi. :) Ilo se on pienikin ilo!


Syysiltojen lämmikkeeksi Lauran blogista jo aikaisemmin bongattuja ja erinomaiseksi todettuja porkkanarieskoja!

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen mun ei tarvinnutkaan ottaa työvuoroja vielä tälle viikolle ja oon näin ollen päässyt aloittelemaan arkielämää kaikessa rauhassa tavaroita pikkuhiljaa purkaen ja tuleviin viikkoihin virittäytyen. Muutaman päivän breikki pakkaus- ja muuttourakan jälkeen tuli todellakin tarpeeseen ja akut alkavat olla latautuneet kaikin mahdollisin tavoin tulevia seikkailuja varten - alkaen tästä päivästä. Suurin osa korkeakouluopiskelijoista on jo tainnut aloitella syksyn bilekautensa tässä vaiheessa viikkoa, mutta tänä iltana myös me mattimyöhäiset hyppäämme kyytiin mukaan keskustan takuuvarmasti täyttävien Poikkitieteellisten haalaribileiden aka poikkareiden merkeissä! ;) Kävin eilen metsästämässä keskustasta yleisliimaa hieman rästiin jääneiden haalarimerkkien liimaamista varten (kyllä, liimaamista. Olkoon miten feikkiä ja epäopiskelijamaista tahansa, mutta oon todennut ettei mikään oo merkkien ompelun aiheuttaman kärsimyksen, ärsyyntymisen tai verenhukan arvoista. Ei mikään.) ja nyt puuhapetepöksyt ovat vyötärölle köyttämistä vaille valmiit kolmanteen elinvuoteensa.

Huomenna puolestaan tarkoituksena olis hypätä Onnibussin kyytiin (heti aamun ja aamupäivän koulu-urakasta selvittyäni...) ja lehahtaa viikonlopun viettoon pääkaupunkiseudun suunnalle näkemään rakkaita ystäviä sekä tutustumaan paljon kehuja keränneeseen Tove Janssonin näyttelyyn. :) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - mukavaa viikonloppua teille muillekin!

Huomatkaa meidän syksyllä 2012 opintonsa aloittaneiden superhieno haalarimerkki! ;)
This is how I do it! :D

2 kommenttia:

  1. Joopa Joo, ja mulle naurettiin, kun lyhensin verhoja sun muuta silitettävällä liimanauhalla (joka on TOSI kätevää)! Sain huonon omantunnon ja varmana huonon itsetunnonkin sen vuoksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäile hetkeäkään, etteikö tuo olis ollut aivan äärettömän kätevä keksintö! Lähtökohtaisesti kaikki, minkä avulla voi välttyä neulan ja langan käytöltä ja päästä silti samaan lopputulokseen, on ehdottomasti kokeilemisen arvoista... :D

      Poista