keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Herkullisen aurajuustoinen omena-paprikakeitto

Innostuin tänään testailemaan aurajuustolla maustettua omena-paprikakeittoa, joka ainakin nimensä perusteella tuntui sopivan loistavasti sateisen ja pimeän illan piristykseksi. Dear snow, sua aletaan jo pikkuhiljaa kaipaamaan... Keiton reseptin oon kirjoittanut itselleni muistiin jo useampi kuukausi sitten, mutta kokeileminen on jäänyt tähän päivään asti väliin pienoisen homejuustopelon vuoksi. Jep, oon juuri niitä ihmisiä, jotka eivät oo koskaan oppineet pitämään homejuuston mausta ja vaikka tänäkin jouluna yritin sinnikkäästi maistella erilaisia, pöydässä tarjolla olevia juustoja, eivät ne miellyttäneet mun makuhermoja millään tavalla :D Tänään päätin kuitenkin ottaa pehmeän laskeutumisen homejuustojen maailmaan tämän reseptin muodossa ja pakko sanoa, että tykkäsin - ja paljon!


Tarvitset:

6dl vettä
1 kasvisliemikuution
3 hapanta omenaa
1 punaisen paprikan
1tlk Valion aurajuustoista ruokakermaa
suolaa ja pippuria oman maun mukaan

1. Lisää liemikuutio, paloitellut omenat ja paprika kiehuvaan veteen ja keitä n. 15min.
2. Lisää ruokakerma.
3. Soseuta sauvasekoittimella.

Tarvittavia ainesosia ei voi ainakaan syyttää liiallisesta monimutkaisuudesta! :D
Pulipuli...
...ja ei muuta kuin herkkua napaan - luonnollisesti raejuuston kera!
Pienistä aurajuustoon kohdistuneista epäluuloistani huolimatta tykkäsin tästä keitosta ihan mielettömästi ja uskallankin väittää, että kattila tulee porisemaan tämän herkun merkeissä useampaankin otteeseen! :) Ruokakerma toi keittoon herkullisen, riittävän miedon mutta kuitenkin selkeästi tunnistettavan aurajuuston maun ja omenan käyttäminen paprikan kaverina oli mielestäni loistava idea.

Bongasin kauppareissulla muuten aurajuustokerman lisäksi myös kookoksella ja limellä maustetun ruokakerman, joka lähti myöskin mukaan jotain kokeilua varten. Mulla ei oo hajuakaan, onko tuo jokin uutuus vai mahdollisesti jo pitkään hyllyiltä löytynyt tuote, sillä käytän ruoka- tai mitään muutakaan kermaa... no, äärimmäisen harvoin, mutta hyvältä se nyt joka tapauksessa kuulosti. Ilmoittelen testauksen tuloksista tännekin, jos jälki on millään tavalla julkaisukelpoista! ;)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Tammikuun kirjavinkki

"Joskus kysytään, eikö minua pelota matkustaa. Minua pelottaa enemmän paikalleen jääminen. Minua pelottaa se, että alkaisin kuvitella, että tarvitsen asioita, joita en oikeasti tarvitse: olen toistaiseksi onnellinen ilman älypuhelinta ja espressokonetta. Minua pelottaa, että alkaisin pelätä asioita, joissa ei ole mitään pelkäämistä."

Yksi joululoman lukupakettiini kuuluvista kirjoista oli palkitun matkakirjailija Satu Rommin viime syksynä ilmestynyt teos Teetä ja temppeleitä - matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta.

Odotin kirjan kertovan matkapäiväkirjamaiseen tyyliin reissaamisesta Kaakkois-Aasiassa, kuvailevan paikallista elämää ja kulttuuria sekä antavan mahdollisesti vinkkejä reppureissaamista suunnitteleville - toisin sanoen ajattelin kauniiden kansien sisältävän lähinnä mukavan kevyen, eksoottisen nojatuolimatkan Aasian ihmeisiin. Teos onnistui kuitenkin yllättämään todella positiivisesti, sillä paitsi kaikkea edellämainittua, laittaa Rommi lukijansa pohtimaan asioita toden teolla käsittelemällä matkakuvausten ohella turismia ilmiönä, vastuullisen ja eettisen matkailun merkitystä sekä alueen monisäikeistä historiaa. Turismin aiheuttamat lieveilmiöt ja negatiivisetkin puolet kohdataan suorasanaisesti, mitään piilottelematta ja alueiden tämänhetkisiin oloihin päästään kurkkaamaan muun muassa haastattelujen sekä kirjailijan tekemien havaintojen kautta. Historian tapahtumat kiedotaan ymmärrettäviksi syy-seuraussuhteiksi ja lukijaa autetaan ymmärtämään, miksi asiat tällä hetkellä ovat niin kuin ne ovat.

Etenkin Thaimaa mielletään monesti pitkiä hiekkarantoja, herkullista ruokaa ja kauniita tyttöjä pursuilevaksi lomaparatiisiksi eli toisin sanoen paikaksi, missä turistit voivat rentoutua, juhlia ja nauttia elämästä sydämensä kyllyydestä ilman huolen häivää. Eihän tässä sinänsä ole mitään vikaa, mutta harva aurinkolomailija ajattelee kuitenkaan lomansa syvempää merkitystä maahan, sen asukkaisiin ja elinoloihin. Miten vastuullista on kannattaa seksiturismia? Miksi paikallisia kohtaan on ikään kuin oikeutettua käyttäytyä röyhkeästi ja epäoikeudenmukaisesti? Kenen pussiin kadulla kerjäävälle pojalle antamasi kolikko oikeasti menee? Onko vapaaehtoistyöllä aina ainoastaan positiivisia vaikutuksia?

"Thaimaalaiset hymyilevät silloin, kun he eivät halua menettää kasvojaan, tai kun he eivät halua kenenkään muun menettävän kasvojaan. Niinpä he hymyilevät, kun turistit käyttäytyvät typerästi, loukkaavasti tai jopa vihamielisesti. Ja jos turisti hermostuu turhanpäiväisesti ja alkaa meuhkata, thaimaalaiset hymyilevät, koska heitä hävettää huonosti käyttäytyvän turistin puolesta."


Paitsi turistien suosimaa Thaimaata, käsitellään kirjassa myös suuremmalle yleisölle hieman tuntemattomampia Burmaa sekä Kambodžaa. Kertomukset pitävät sisällään lukuisia mielenkiintoisia seikkoja paikallisista ihmisistä sekä lähihistorian tapahtumista, enkä meinannut suoraan sanottuna malttaa laskea kirjaa sekunniksikaan käsistäni! :D Tavallisista reissukertomuksista poiketen Teetä ja temppeleitä pureutui huomattavasti syvemmälle matkailuun ja sen vaikutuksiin mennen ajoittain reilusti mukavuusalueen ulkopuolelle, pelkäämättä epämukavan olon, surun ja kauhun tunteiden herättämistä. Pelkkää kauhukuvien maalailua lukeminen ei kuitenkaan ollut, sillä myös paljon puhutut Aasian kulttuurilliset rikkaudet, monimuotoinen väestö sekä upea luonto saivat täysin ansaitsemaansa positiivista huomiota. Lisäksi matkakertomusten lomassa oli useita, ainakin mulle itselleni uusia ja todella mielenkiintoisiksi osoittautuneita faktatietoja, jotka jättivät aivot raksuttamaan täydellä teholla vielä pitkään kirjan luettuani. 

Tässäpä siis jokaiselle matkailusta ja Aasiasta kiinnostuneelle loistava yhdistelmä kokemuksia, haastattelujen kautta kerättyjä kommentteja sekä puhdasta faktaa kiinnostavassa ja kauniissa paketissa! ;) Oon vakaasti sitä mieltä, että jokaiselle Aasiaan matkustavalle pitäisi lykätä tämä opus käteen heti koneen noustua Helsinki-Vantaalta ja velvoittaa ihmiset lukemaan se läpi ajatuksen kanssa ennen määränpäähän saapumista - ehkäpä turismin ylläpitämiä epäkohtia saataisiin sillä tavoin nostettua ihmisten tietoisuuteen ja niihin kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota? Esimerkiksi seksiturismin osalta pelkästään länsimaalaisten valistaminen ei valitettavasti poista ongelmaa, sillä ainakin mulle itselleni hieman yllättäen prostituutiota ja ihmiskauppaa ylläpitävätkin ennen kaikkea paikalliset ja naapurimaista saapuvat matkailijat. Asiat ovat arkoja ja piiloteltuja, mutta niiden esiinnostaminen voisi mahdollisesti auttaa ongelmien kitkemisessä edes hieman. 
"Ymmärrän, että ihmisillä ei ole aikaa tehdä paljon tutkimustyötä. He käyvät töissä siihen hetkeen asti, kun he lähtevät lomalle. He haluavat mennä lomalle, nauttia kauniista maisemista ja mukavista ihmisistä, syödä hyvää ruokaa ja sanoa kotiin palatessaan, että siellä oli tosi ihanaa, ihmiset ovat tosi kivoja, majoitus oli hieno, ja niin edelleen. Mutta jos todella haluaa matkustaa tietoisesti ja vastuullisesti, on oltava vähän kaukonäköisempi ja tiedostettava, mitä tukee matkustamalla jonnekin. Ja tiedostettava se, ettei kaikki ole sitä, miltä se sinusta näyttää."

 Muistakaa myös Satu Rommin aikaisemmat teokset: Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa (2009) sekä Moottoripyörällä Himalajalle (2011).

maanantai 6. tammikuuta 2014

up in the air, chasing a dream

Viimeiset lomapäivät hujahtivat rennoissa tunnelmissa:

Nukuin päiväunet aina, kun huvitti. 

Kävin salilla nautiskelemassa zumban sykkeestä pitkästä aikaa. 

Katsoin aivan liikaa Madventuresia ja Gossip Girliä.

Shoppailin uusia treenivaatteita. 

Poltin kookoskynttilöitä ja fiilistelin Thirty Seconds To Marsia. 

Tiputin jumppapallon päähäni.

Luin kirjoja.

Innostuin kevään uudesta ryhmäliikuntakalenterista.

Silittelin kissoja ja lepertelin naapurin koiranpennulle.

Mietin ja pohdin myös paljon asioita. Ihmisiä, kaupunkeja ja maita. Lähtemistä ja jäämistä. Ensi viikkoa, tulevaa kevättä, kesää ja elämää ylipäänsä. Tällaisia kevyitä pikkujuttuja siis... ;) Sain aivoni sykkyrälle useammin kuin kerran elämän tarjoamien vaihtoehtojen määrästä ja päättämisen vaikeudesta. Hetkellisesti pienimuotoinen ahdistus meinasi jo nostaa päätään, mutta sitten tajusin, miten ihanaa elämänvaihetta oikeastaan elänkään ja miten äärettömän etuoikeutettu olenkaan, kun mulla on näin paljon vaihtoehtoja suoraan nenäni edessä. Ei kaikilla ole. Näistä hetkistä täytyy nyt ymmärtää nauttia täysin sydämin. :)

Time to live, time to love.

...koska eihän kukaan meistä halua näyttää yhtä kärttyiseltä kuin mun banaani?
Huomenna onkin sitten aika aloitella kevätkautta kouluun palaamisen ja salitreenien merkeissä. Vaikka tulevat kuukaudet jollakin tapaa pelottavatkin mua, oon silti äärettömän innoissani uuden vuoden aloittamisesta ja arkielämään palaamisesta - I'm back in business! ;)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

"Kaikki hauska on hyvää vatsalle!"


"Teatteri ei ole teidän salonkinne eikä laivalaituri. Teatteri on tärkein asia maailmassa, sillä siellä näytetään kaikille millaisia he voisivat olla ja millaisia he tahtoisivat olla vaikka eivät uskalla, ja millaisia he ovat."
"Kasvatuslaitos", puuskahti Muumimamma kauhistuneena. 

"Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon."

 Joku pilailee minun kanssani, homssu ajatteli. Mutta minusta tämä ei ole kivaa. Oven täytyy viedä jonnekin ja portaiden jonnekin. Miten tässä elämässä kävisi, jos joku miska äkkiä alkaisi käyttäytyä niin kuin mymmeli tai joku homssu niin kuin hemuli?


"Mutta minä en tahdo elää salaperäisesti. Tässä sitä ollaan aivan uudenlaisessa maailmassa, eikä kukaan edes välitä kysyä millaisessa toinen on aikaisemmin elänyt." 
- Muumipeikko

"Mitä tekee uudella hatulla vaaran hetkenä? Yhtä hyvin voi tuhoutua vanhassakin."
"Toissapäivänä joku oli pannut kävyn kenkääni piikitelläkseen minua isojen jalkojeni takia, ja eilen eräs hemuli kulki ikkunani ohi ja nauroi merkitsevästi. Ja nyt tämä tulva!" 
- Miska


Bongasin joululomalla siskoni kirjahyllystä Muumioppaan, jota päädyin eräänä iltana lueskelemaan pidemmäksi toviksi hymy huulilla. Tässä myös teidän iloksenne parhaita paloja kirjan uumenista - kukapa meistä ei rakastaisi noita valkoisia, elämää pohtivia ja osuvia kommentteja laukovia palleroita? Tämä tyttö taitaakin suunnata heti alkuviikosta kirjastoon etsiskelemään kyseistä teosta, sillä ensitutustuminen jäi melko hätäiseksi ja haluaisin kovasti päästä lukemaan tämän ihan ajan kanssa! :)

Happonen, Sirke. 2012. Muumiopas. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Viime vuosi HeiaHeiassa

Palataan vielä hetkeksi takaisin edelliseen vuoteen HeiaHeia-tilastojen kautta. Vaikka kirjoittelinkin liikkumisistani jo vuosikatsausten yhteydessä, aattelin laittaa teillekin näkyville vielä nämä aivan kunnon tilastotietoon pohjautuvat, treenaamiseen liittyvät faktat - onpahan vuoden päästä ainakin jotain, mihin verrata! ;)

Kokonaisuutena elämäni ensimmäinen treenivuosi näytti siis tältä:


Vaikka moniin muihin HeiaHeia-katsauksiin verrattuna vuoden treeni- ja tuntimäärä näyttää melko pieneltä, oon itse kuitenkin todella tyytyväinen näinkin ahkerasti vietettyihin kahteentoista kuukauteen: kun lähtötilanne on nolla, näyttää kaikki edistys huikealta! ;)


Helmi- ja maaliskuussa, eli heti salikortin hommaamisen jälkeen näkyy treenimäärissä selkeä piikki - innostus oli melko lailla katossa ja jumppailtua tuli kieltämättä enemmän kuin ahkerasti! Huh... :D Kesällä tahti hiljeni melkoisesti, mutta syksyn koittaessa palasin taas takaisin asiaan. Loppuvuosi näyttää kokonaisuudessaan olevan melko tasaista paukutusta ja opinkin silloin sovittamaan liikkumisen sopivasti muuhun elämääni - keväällä kun taisi käydä niin, että treenaaminen meni ainakin toisinaan monen muun asian edelle.
Täysin treenittömiä viikkoja näkyy vuoteen mahtuneen neljä.


Monenlaista on tullut myös testattua ja tuosta listasta onkin helppo bongata useampi laji, joiden suosion kasvua uskaltaisin veikata tänä vuonna! Hassua muuten huomata, miten korkealla sijalla sh'bam onkaan listalla, sillä en oo koko syksyn aikana tainnut käydä tunneilla kuin pari hassua kertaa. Selvästikin siellä on kevään aikana tullut veivattua melkoisen tiuhaan tahtiin :D

Jep, tällainen oli siis vuosi 2013 treenaamisen osalta! Nyt, kun edellinen vuosi on kaikilta osin saatu laitettua tiukasti pakettiin, taitaa olla aika säilöä se hyvään talteen ja siirtää katseet kohti tulevaa. Minkäänlaisia lupauksia tai treenitavoitteita mulla ei taida vuodelle 2014 olla, vaan palailen kaikessa rauhassa takaisin arkeen ja katselen, mitä viikot tuovat tullessaan. Tästä on hyvä jatkaa! Energistä uutta vuotta kaikille ja tsemppiä omasta puolestani jokaiselle elämäntapamuutoksen aloittaneelle :) You can do it!

perjantai 3. tammikuuta 2014

If your dreams don't scare you, they aren't big enough.

Kuva.
Kimaltelevaa ja räiskyvän ihanaa uutta vuotta 2014 näin hieman jälkijunassa! 

Mun osaltani vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä pienimuotoisen herkuttelun, leffan katsomisen sekä rakettien ihailun merkeissä. Pohdiskelin jo junassa matkalla Jyväskylään sitä, miten absurdilta vuoden vaihtuminen tuntuikaan ja sitä, miten mulla ei ollut tippaakaan uudenvuodenaattomainen olo. Saavuin rakettien välähdysten valaisemalle rautatieasemalle, raahauduin laukkuineni bussiin ja päätin, ettei mikään mahti maailmassa saa mua lähtemään baariin sinä iltana. Aina ei jaksa :D En oo muutenkaan näiden "pakkojuhlien" ylin ystävä, sillä mua jotenkin ärsyttää se, miten kaikkien kuvitellaan automaattisesti ryyppäävän uutenavuotena, vappuna ja juhannuksena armottomasti ja ilman viinanhuuruista menoa illan kuvitellaan automaattisesti olleen tylsä. Ei se nyt ihan niinkään mene! ;) Parhaan ystävän seurassa vietetty leffahetki osoittautui loistavaksi illanviettotavaksi ja lopulta myös se kadonnut uudenvuodenfiiliskin löytyi! Vuoden vaihtuessa ja joka puolella paukkuvia raketteja parvekkeella katsellessani mulle tuli jotenkin kauhean rauhallinen, rentoutunut ja seesteinen olo - uusi vuosi, puhdas pöytä, paljon kokemuksia ja tapahtumia koettavana ja elettävänä. Here we go again!

Kuva.
En tehnyt tänä vuonna minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia enkä aio myöskään viettää niitä ah-niin-tyypillisiä tipatonta ja/tai herkutonta kuntokuuria tammikuun ajan. Elämäntavat palautuvat pikkuhiljaa normaaleihin uomiinsa arjen jälleen koittaessa ja joulun pienoiset turvotukset kyllä häipyvät sitä mukaa - en koe tavallisen alkoholinkäyttöni tai herkutteluni antavan enää nykyään aihetta sen suurempiin lakkoihin. Ajattelin kuitenkin keskittyä tulevien kuukausien aikana omaan hyvinvointiini hieman ruokavaliota ja treenaamista laajemmassa mittakaavassa ja jatkaa niiden asioiden kehittämistä, joiden suhteen pääsin edellisenä vuonna jo hyvään alkuun. Tulen luultavasti kirjoittamaan näistä seikoista vielä erillisen postauksen, mutta allaoleva kuvakollaasi antaa jo pientä suuntaviivaa sille, millaisiin juttuihin ajattelin keskittyä hieman nykyistä tarkemmin. :)

Hyviä elämänohjeita tulevalle vuodelle! Kuvat.
 Uuden vuoden kunniaksi päätin myös vaihtaa blogin ulkoasua hieman pelkistetympään versioon - mitä mieltä ootte, onko tämä nykyinen jo liian riisuttu versio? Mielipiteitä otetaan innolla vastaan! Törmäsin banneria suunnitellessani nimittäin ongelmaan nimeltä blogini luokittelu - jos kirjoittaisin esimerkiksi treeni-, ruoka- tai matkailublogia, olisi bannerikuvan valinta suhteellisen helppoa. Tai no, en tiedä helposta, mutta ainakin se rajaisi huomattavan paljon vaihtoehtoja pois! :D Kun tää blogi kuitenkin sattuu olemaan tällainen iloinen sekametelisoppa kovin vaihtelevilla mausteilla, huomasin jääväni pohtimaan bannerikuvaa ja sen luomaa mielikuvaa melko tarkkaan. Reissukuva loi mun mielestä hieman liian matkailublogimaisen kuvan, kun taas liikuntaan liittyvä kuva vihjailisi melko paljon treeni- tai hyvinvointiblogiin. Loppujen lopuksi päädyinkin sitten tuollaiseen maailman yksinkertaisimpaan, kuvattomaan banneriin, jotta säästyin liialta miettimiseltä enkä joutunut rasittamaan pähkinäaivojani liiaksi ;)

Tämä tyttö suuntaa nyt kuitenkin nukkumaan, sillä pari työpäivää ja reilun kolmen tunnin aleshoppailukierros (suhteutettuna aikaan muutama suihkugeeli ja huulirasva Yves Rocherilta tuntuu melko pieneltä saaliilta...) sohvalla vietetyn loman jälkeen ovat suoraan sanottuna ottaneet voimille :D Huomenna toiveissa olisi kipittää lopultakin salille parin viikon tauon jälkeen!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

VUOSI 2013 // osa 2

Seuraavaksi vuorossa olisi (not so) lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistelmä vuoden toisesta puolikkaasta, var så god!


HEINÄKUUSSA...
...yritin parhaani mukaan selvitä siitä valtavasta tietotulvasta, joka minua uutena harjoittelijana hotellissa odottikaan. Huomasin kuitenkin keskikesän ruuhkakauden auttavan huomattavasti työhön sopeutumisessa ja uusien asioiden oppimisessa, sillä kiireen keskellä ei yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta kuin pärjätä! ;)
...tajusin myös opiskelevani täsmälleen itselleni sopivaa alaa.
...nautin Jyväskylässä lomailevan siskoni seurasta.
...iltauinneista muodostui lähes päivittäinen tapa.
...kätköiltiin auton mahdollistamana myös hieman kauempana keskustasta.
...sain aamuvarhaisella sydäntäriipivän viestin, jossa kerrottiin, että rakas koirani oli jouduttu lopettamaan.
...kävin Semmareiden loistavalla keikalla.
...söin elämäni ensimmäisen, kadulta ostetun hodarin.
...tuskastelin ylipitkän juurikasvun kanssa jaksamatta kuitenkaan tehdä asialle mitään.
...rakastuin huonosta ensikokemuksesta huolimatta spinningiin ja kävin useamman kerran polkemassa itseni hurmioon Ahjokadun salilla.
...herkuttelin päivittäin erilaisilla salaateilla ja smoothieilla.
...pohdin omaa suhdettani matkusteluun ja kyllästyin siihen, että jään aina odottamaan parempaa hetkeä reissuilulle.

ELOKUUSSA...
...leikin päivän ajan turistiopasta saadessani vanhan lapsuudenystäväni yllätysvisiitille Jyväskylään.
...tein elämäni ensimmäiset yövuorot kevyesti ja kiireettömästi Neste Rallyjen aikaan... ;)
...innostuin netistä ja eri blogeista löytyneiden reseptien inspiroimana kokkailemaan melko paljon kaikenlaista.
...huolehdin lähipiiristä kuuluneista huonoista uutisista ja pelkäsin todella erään minulle tärkeän ihmisen puolesta.
...huomasin tiputtaneeni painoa hurjat 20kg tammikuusta ja pohdin itsessäni tapahtuneita muutoksia toden teolla.
...värjäsin lopulta karmaisevan juurikasvuni piiloon.
...hämmästelin elokuisella taivaalla leimuavia revontulia.
...odottelin jo innolla syksyä ja paluuta takaisin opiskelija-arkeen.
...lopetin harjoitteluni Cumuluksessa hieman haikeissa tunnelmissa. Kesä oli loistava ja koin oppineeni mielettömän paljon uusia asioita!
...vietin viikonlopun Helsingissä Hennan luona shoppaillen, ihaillen kaupungin kauneutta ja tanssien kattojen yllä pitkälle yöhön.

SYYSKUUSSA...
...palautin koko kesän käytössäni olleen auton takaisin pohjoiseen, vietin ihanan viikonlopun perheeni kanssa ja tutustuin samalla perheen uuteen tulokkaaseen, Lenniin.
...palasin takaisin arkielämään koulun alkamisen merkeissä ja löysin itsestäni huimasti uutta, keväällä loppuun kulunutta opiskeluintoa.
...kävin myös paljon erilaisissa alkusyksyn opiskelijapippaloissa ja rakastin hetki hetkeltä enemmän elämääni.
...nautin syksyisen kirpeistä aamuista pyöräillen uudella pyörälläni.
...paluu salille ja jumppiin tuntui pienen kesätauon jälkeen ihanalta ja innostuin etenkin uutuutena tulleesta bodyattackista todella paljon!
...kuulin pysäyttäviä uutisia ja pelkäsin kokonaisen päivän ajan menettäneeni minulle tärkeän ihmisen. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt, mutta tilanne synnytti joka tapauksessa melko pitkäkestoisia ja vaikeita muutoksia useamman ihmisen elämään.
...vietin syksyn mahtavimmat päivät Nordic Business Forumissa työskentelyn merkeissä.

LOKAKUUSSA...
...huomasin ajautuneeni pieneen, ah-niin-harmittomaan herkkukierteeseen ja päätin viettää lokakuun täysin ilman herkkuja.
...vietettiin jäätävän upea appro-ilta useiden shottien, huonojen ideoiden ja Londonin diskopallojen alla tanssimisen merkeissä.
...ihailin syksyn kauneutta ja väriloistoa.
...kävin kehonkoostumusmittauksessa ja ilahduin mittaustulosten huimasta parantumisesta edelliseen kertaan verrattuna.
...kudoin ensimmäisen kerran elämässäni jotain.
...bailasin rankasti upeassa, Nordic Business Forumin työntekijöille järjestetyssä kiitostilaisuudessa.
...reissasin jälleen kerran pohjoiseen viettämään pikkuveljeni synttäreitä ja kävin samalla ensimmäistä kertaa käsityömessuilla.
...varasin ex temporena lentoliput itselleni Prahaan helmikuuksi ja olin äärettömän ylpeä siitä, että tein vihdoinkin jotain, minkä toteuttamista oon miettinyt niin kauan.
...rakastuin porkkanapuuroon.
...aloitin todella intensiiviset venäjänopinnot.
...luin todella mielenkiintoisen, Pohjois-Koreasta kertovan kirjan.
...aloin jo odottelemaan joulua.

MARRASKUUSSA...
...opettelin rentoutumista ja hetkessä elämistä.
...nautin elämästä täysin siemauksin ja juhlin paljon. Kuukauden bileluetteloon mahtui useammat pikkujoulut sekä legendaarinen pikkujouluristeily kouluporukkamme kanssa.
...aloitin maanantaiaamuni pilatestunneilla.
...aloin tekemään enemmän työvuoroja ja jouduin järjestelemään aikataulujani hieman uudelleen.
...tein paljon loistavia kirpparilöytöjä.
...itkin onnesta täpötäydessä baarissa kesken Cheekin keikan.
...useista pippaloista huolimatta kävin myös salilla tiuhaan tahtiin.
...aloin valmistamaan yhä enemmän omia ruokiani ja nauttimaan pienimuotoisesta kokkailusta.

JOULUKUUSSA...
...heräsin heti ensimmäisenä adventtina aikaisin ripustamaan joulutähdet ja -kyntteliköt ikkunoille.
...olin kirjaimellisesti hukkua koulutehtäviin ja stressin määrä oli vajaan neljän viikon ajan huipussaan.
...yritin pitää itseni järjissäni liikkumalla sekä hyörimällä keittiön puolella.
...löysin läheisilleni loistavia joululahjoja, joiden antamista odotin innolla.
...matkustin jouluksi pohjoiseen ja vietin ihanan, rentouttavan ja kiireettömän lomaviikon perheen kanssa.
...muistin taas, miten paljon nautinkaan koiran kanssa lenkkeilystä.
...näin pitkästä aikaa vanhoja ystäviäni ja olin varpaanpäitä myöten kiitollinen elämässäni yhä olevista ihmisistä.
...mahduin vanhojen farkkujeni toiseen lahkeeseen :D
...toivotin uuden vuoden lämpimästi tervetulleeksi!