perjantai 1. marraskuuta 2013

joinain päivinä toivoisi olevansa muumi

Kuva.
Mulla alkaa olla sellainen olo, että oon nykyään jokaisen kuukauden alussa voivottelemassa sitä, miten nopeasti aika onkaan mennyt ja miten voikin olla jo elokuu/syyskuu/lokakuu/mikä tahansa kuu :D En vaan voi sille mitään, että päivät ja viikot kuluvat mun mielestä aivan älyttömän nopeasti ja tuntuu, etten pysy itse enää ollenkaan perässä! Kun kalenteri näyttääkin yhtäkkiä lokakuun sijaan marraskuuta, tuntuu lähestyvä joulu jo paljon konkreettisemmalta ja pikkuhiljaa mieleen iskostuu se tosiasia, ettei tätä vuottakaan ole enää paljoa jäljellä. Hui kamala :D

Toivon mukaan marraskuumasennukset jäävät tältä vuodelta mahdollisimman vähäisiksi - nyt kun eletään tunnetusti sitä pimeintä ja ikävintä aikaa vuodesta. Tokihan sekin on aina täysin asennoitumiskysymys ja jos tänä vuonna pimeydestä vikisemisen sijaan ottaisikin tavoitteeksi keskittyä kaikkiin elämässä tapahtuviin mukaviin juttuihin, ei ulkona vallitseva synkkyyskään tuntuisi ehkä niin kamalalta. Itse oon tosin huomannut tällä viikolla olleeni kauhean väsynyt ja itsensä liikkeelle saaminen on vaatinut melkoista potkiskelua ja tsemppaamista. Rehellisesti sanottuna useampana päivänä olisin kaikista mieluiten jäänyt aamulla peiton alle koko päiväksi ja unohtanut kaikki menot ja tekemistä odottavat asiat :D Tällaista yleistä energianpuutetta en oo kyllä kokenut pitkään aikaan ja toivotaan, että tämäkin menisi ohitse suhteellisen nopeasti. Täytynee vain yrittää raahata itsensä salille ja lenkeille väsymyksestä huolimatta ja yrittää syödä mahdollisimman terveellisesti, jottei tämä vetämättömyys ainakaan pahenisi!

Kuva.
Lokakuun loppuminen tarkoittaa muuten myös sitä, että mun herkkulakkoni on päättynyt. Vai onko sittenkään..? En nimittäin onnistunut lakkoilussa aivan suunnitelmien mukaan: kaks ekaa viikkoa sujuivat oikein nätisti ja ongelmitta, mutta loppukuusta taisin kuitenkin lipsua hieman enemmän kuin oli tarkoitus... Muun muassa siskon tekemistä suklaamuffinseista oli pakko saada vähän maistiaisia ja yrityshaastattelua tehdessämme nenän eteen kannettiin kahvikupin kanssa pala omenapiirakkaa. Eihän nuo määrät nyt tietenkään mitään suuria ole ja normaalisti en jaksais välittää tuollaisesta pienestä maistelusta ollenkaan, mutta näin herkkulakon aikaan nuo muutamatkin pikkuherkuttelut ärsyttää :D Annan kuitenkin pisteet itselleni siitä, etten sortunut missään vaiheessa kaupan kassalle suklaalevyn tai pullapussin kanssa, vaan lipsahdukset ovat sattuneet juuri edellämainitun kaltaisissa tilanteissa - jotain hyvää sentään tässäkin! Aattelin nyt kuitenkin jatkaa jonkinasteista herkkulakkoa vielä marraskuun loppuun saakka, vaikkakin osaan jälleen kerran sanoa jo etukäteen muutaman tapahtuman, jolloin lakosta tullaan lipsumaan... :D Ens viikolla vietetään nimittäin pikkujoulukauden avajaisia ja suunnittelimme tyttöjen kanssa kunnon torttu- ja piparikestejä (...kuulostipas harvinaisen rivolta :D) keskiviikkoillalle. Eihän sellaisia nyt vaan voi jättää välistä? Lisäksi parin viikon päästä tiedossa on pikkujouluristeily ja mitä todennäköisimmin laivan buffa. Kaikkihan te tiedätte ne leivoksia ja herkkuja notkuvat jälkkäripöydät? Niinpä.

Kävimme tänään yritysesittelyssä hotelli Yöpuussa, jossa jokainen huone on sisustettu eri teeman mukaisesti. Löysin tän yhden, joka suorastaan huusi mun nimeä ! :D
Pakko vielä kertoa tähän loppuun, että yritin tänään kovasti alkaa tekemään kurpitsapiirakkaa Muumimamman innoittamana ja... no, yritykseksi se jäikin. Kävin ostamassa kaupasta hassunmuotoisen kurpitsan ja tarkoituksena oli saada siitä tehtyä sosetta. En oikein tiedä, mikä meni pieleen, mutta se lopputuloksena saatu omituinen litku ei oo kyllä sosetta nähnytkään... :D No, otin plan B:n käyttöön ja kipaisin kauppaan hakemaan pakastemarjoja - tehdään sitten marjapiirakka! Käytin piirakkaan jotain sellaista ohjetta, mitä en oo koskaan ennen nähnytkään ja sovelsin kaiken lisäksi ainesosia omasta päästäni. Ei siitä ihan piirakkaa tullut, mutta oikein hyvänmakuista vaaleanpunaista mössöä kylläkin! :D En kestä näitä mun ilmiselviä leipurinlahjoja. Ens kerralla taidan tehdä kaiken kiltisti ohjeiden mukaan ja toivoa, että lopputuloksesta tulis edes vähän parempi! Tärkeintähän nyt kuitenkin on, että se oli hyvää, eikö niin? Pohjaan ei sitä paitsi käytetty ollenkaan vehnäjauhoja, valkoista sokeria eikä rasvaa, joten kai tuo sörsseli menee nyt sitten vaikka iltapalan korvikkeena? ;) Ei hätää, kuvaa ette tuu siitä koskaan saamaan, sen verran epämääräisen näköistä se nyt kuitenkin on!

Tällaista sekalaista höpinää tänne, mukavaa halloween-viikonloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Heh, suoraan mun ajatuksista toi sarjis! En tajua miten aika voi mennä niin nopeasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, aivan käsittämätöntä! :D

      Poista