you are perfect for this moment

"Tänään pitäis ehtiä vielä salille koulun jälkeen ja kello olis about kuusi, kun oon kotona... Hmm, mitähän sitä laittais ruoaksi? Jääkaapista löytyis kyllä jauhelihaa, joka pitäis jo paistaa ennen kuin se menee vanhaksi. Illalla vois sitten tehdä vaikka koulujuttuja, sen yhdenkin esseen palautus on jo ens viikolla... voi apua, miten ehdin koskaan tekemään sitä! Ens viikolla olis muuten pikkujouluristeilykin, mitähän ihmettä sitä sinne kehittelis päälle? Täytyy varmaan käydä superahkerasti lenkillä ja salilla, jotta voi sitten mässätä rauhassa laivalla. Maanantaina mulla loppuu koulu neljältä ja voisin periaatteessa mennä sillon heti perään salille... tai no en tiedä, kun toisaalta illalla menis kivoja ryhmäliikuntatunteja. Tosin silloin siihen väliin jäis vähän tyhmä tauko. En tiiä. Joulukin lähestyy ja pitäis alkaa jo oikeasti miettimään, mitä ostan kenellekin lahjaksi! Apua. Missähän sitä muuten viettäis uudenvuoden?"

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei.

Oon pikkuhiljaa alkanut tiedostamaan, että käytän naurettavan suuren osan hereilläoloajastani tulevien tapahtumien ja tekemistä odottavien asioiden miettimiseen ja pohdiskeluun. Okei, eihän siinä mitään - on ihan luonnollista pohdiskella, mitä illan pippaloihin laittaisi päälleen tai milloin olisi aikaa väkertää muutama essee kouluun. Aikataulujen miettiminen ja suunnittelu tekee elämän monesti hieman helpommaksi ja auttaa ajankäytön hallinnassa huomattavasti. Se, että tällaisten asioiden miettiminen vie energiaa ja huomiota pois nykyhetkestä, ei kuitenkaan ole enää ollenkaan ok. Onko muka oikeasti välttämätöntä miettiä jo tässä vaiheessa uudenvuodensuunnitelmia tai pohtia, menisinkö salille ensi viikolla maanantaina vai tiistaina? Minne se hetkessä eläminen ja juuri tästä nimenomaisesta sekunnista nauttiminen on hävinnyt? Loppujen lopuksihan tämä hetki on kaikki, mitä meillä kulloinkin on ja tulevaisuudesta ei voi koskaan olla täysin varma - vaikka se olisi suunniteltu miten hyvin tahansa. Miettimällä seuraavan päivän, viikon, kuukauden ja jopa vuoden tapahtumia jäävät monet ympärillämme olevat asiat täysin vaille huomiota eikä pilven takaa pilkistävää aurinkoa, puun oksalla kauniisti roikkuvaa sadepisaraa, vastaantulijan hymyä tai muita pieniä, mukavia asioita välttämättä edes hoksaa.

Kuva.

Lupaan tästedes pyrkiä keskittymään enemmän siihen, mitä ympärilläni on tällä hetkellä sen sijaan, että pohtisin, mitä siinä olisi huomenna. Ajattelutavan vaihtaminen ei välttämättä ole helppoa eikä tapahdu hetkessä, mutta onneksi on kuitenkin olemassa paikkoja, jonne mennessäni unohdan automaattisesti kaiken ulkopuolella olevan. Kirjasto on yksi sellainen rauhallisuutta ja tietynlaista pysähtyneisyyttä henkivä paikka, jossa olemisesta nautin suunnattomasti. Rakkaus kirjastoihin juontaa juurensa lapsuudesta, sillä kirjastossa työskentelevä äitini otti minut usein töihin mukaansa viikonloppuisin ja mulle oli tietynlaista luksusta päästä lukemaan uusimmat lehdet, tonkimaan uutuuskirjojen hyllyjä sekä surffailemaan netissä. Kyllä, joskus oli aika, kun internetiä ja langattomia laajakaistoja ei löytynyt joka talosta... :D Oon lapsesta asti ollut melkoinen lukutoukka ja viettänyt näin ollen myös paljon aikaa kirjastoissa. Vielä tänä päivänäkin sinne meneminen saa rauhallisen, lähes seesteisen olon ja pystynkin helposti unohtamaan ajankulun hyllyjä tutkaillessani tai lehtiä selaillessani. Onneksi lähin kirjasto sijaitsee nykyään käytännössä takapihalla... ;)

Kuntosali onkin sitten nykyiseltään toinen mun hermolepopaikoista. Hassua kyllä, miten yksi jokapäiväisistä miettimisenaiheista voikaan olla samalla myös se, joka rentouttaa ja vie ajatukset pois stressitekijöistä :D Salille mennessä muut mieltä painavat asiat jäävät ovien ulkopuolelle ja keskittyminen kulloinkin edessä olevaan asiaan on lähes aina sataprosenttista! En esimerkiksi osaa enää kuunnella edes musiikkia treenatessani, sillä tuntuu, etten pysty keskittymään kunnolla toistoihin ja liikkeisiin :D Toisaalta taas ryhmäliikuntatunneilla se musiikki on erittäin olennainen tsemppaaja ja yhdistettynä hyvään ohjaajaan ei mieleen edes mahdu muuta kuin liikkeiden tai koreografioiden suorittaminen mahdollisimman hyvin. Loistavaa terapiaa liikaa miettivälle pääkopalle! ;)

Maaseudulla kasvaneena oon päässyt nauttimaan luonnon rauhasta ja etenkin metsästä aivan lapsesta pitäen. Läheiset metsäpolut ovat olleet niitä paikkoja, minne äidin siivouspäiviä on lähdetty karkuun, missä tallustellessa on käyty pisimmät puhelinkeskustelut ja missä oon voinut unohtaa kaikki mieltä painavat asiat. Yhä edelleenkin rakastan lenkkeillä ja kävellä metsässä - mielellään ilman musiikkia - ja vain olla. Poikkeuksen tähän tuo tosin pimeys, sillä mikään ei ole ahdistavampaa kuin pimeässä metsässä oleminen! :D

Aina silloin tällöin myös kunnon pirskeet toimivat loistavana breikkinä kaikista arkielämän murheista ja mietinnöistä. Ihanteellisinta toki on, jos seuraavana päivänä ei ole mitään kummoisempaa ohjelmassa eikä näin ollen illan aikana tarvitse miettiä aamuherätyksiä tai tulevaa, pitkää päivää... :D Musiikki, basson jytke, vilkkuvat värivalot ja juhlatuulella olevat ihmiset vievät helposti mukanaan, senhän me kaikki taidammekin tietää ;)

Toki osaan rentoutua ja nauttia olostani myös kotona. Jakso lempparisarjaa (lue: Gossip Girliä), kupillinen kahvia, villasukat, lämmin peitto ja hyvää seuraa - rentoutuminen on taattu! Totta kuitenkin on, että kotosalla ollessa kaikki arkeen liittyvät pikkujutut tupsahtavat helposti mieleen ja onkin liian helppoa keskittyä rauhoittumisen sijaan huomaamaan kaikki ne lukemista odottavat koulukirjakasat ja tiskipöydällä olevat astiat... tuttua, eikö totta? Koti on kuitenkin aina koti ja vaikka toisinaan toteankin ulos tai salille lähtemisen paremmaksi pään tuulettajaksi, viihdyn kotona ja nautin aivan suunnattomasti siitä hetkestä, kun pitkän päivän jälkeen saa vaihtaa vaatteet mukavampiin, keittää kuppi kahvia tai teetä ja hengähtää hetkeksi. :)

Nyt tämä tyttö lähtee kuitenkin tekemään jo muutenkin onnistunutta päivää (aamulla vain yksi tunti koulua, salitreeni, ruoan laittelua kotona sekä pikku päikkärit) vielä onnistuneemmaksi, luvassa olis nimittäin pikkujoulukauden avajaiset ja luvattoman paljon herkuttelua tortuilla, pipareilla ja glögillä! ;)