torstai 7. marraskuuta 2013

joku vetää kossun ja kello tulee kolme


Iloista puheensorinaa, naurua ja kaappien uumenista esiin kaivettujen tonttulakkien vilahduksia. Piparitaikinan malttamatonta maistelua ennen uunista kohoavaa, huumaavan ihanaa vastapaistettujen pipareiden tuoksua. Joulutorttujen kauniin kultaisen ulkomuodon ihastelua ja muutama siemaus lämmintä, hieman terästettyä glögiä. Ikkunan takana maailma näyttää sateiselta, kylmältä ja kovalta, mutta sisällä on lämmin ja välitön tunnelma. Syön hieman liikaa jouluherkkuja ja tunnen itseni onnelliseksi.


Baarissa on paljon, jopa yllättävän paljon, pikkujouluisissa fiiliksissä olevia ihmisiä. Iloinen ja pirskahteleva tunnelma on käsinkosketeltavaa ja tanssilattialla yksittäiset ihmiset ovat sulautuneet yhtenäisesti liikkuvaksi massaksi. Tonttulakkeja vilahtelee siellä sun täällä. Strobovalot häikäisevät silmiä, joita kirvelee hieman jo ennestään. Lompakon kätköistä löytyneellä vihreällä lappusella saa ilmaisen lonkeron, joka maistuu pitkästä aikaa ihanalta. Omaan makuuni ihmisiä alkaa yön edetessä olla hieman liikaa eikä tanssiminen onnistu enää kunnolla joka puolella heiluvien kyynärpäiden ja käsien vuoksi.

Kaupunki on hiljainen, kun poljen kotiin kellon lähestyessä kahta. Nautin viileästä, kasvoja virkistävästä ilmavirrasta ja syleilevästä hiljaisuudesta, joka kietoutuu ympärilleni. Pyörä allani en kuitenkaan pelkää marraskuista yötä. Kotona istahdan alas syömään ruisleipää ja huomaan, että pahin väsymys on ulkoilman takia kaikonnut. Olen hereillä vielä, kun aamulehti kolahtaa postiluukusta. Älä ihan vielä mene, lehdenjakaja. Älä vielä, olet muillekin totta.


Herätyskello kutsuu nauttimaan joka-aamuista porkkanapuuroannosta puoli seitsemältä, noin kolmen tunnin yöunien jälkeen. Pää on raskas ja olo kankea. Pikkujoulut ovat verottaneet aamutunnin osallistujia rankalla kädellä ja hetken mietin, olisiko minunkin pitänyt jäädä kotiin nukkumaan. Loppujen lopuksi olen kuitenkin tyytyväinen, että sain raahattua itseni kouluun päivän ainoalle tunnille. Kotimatkalla postitan isänpäiväkortit ja haen postista Nellyn paketin, josta paljastuu pari alennusmyynneistä hankittua mekkoa. Sovittaminen jää kuitenkin myöhemmäksi, nyt ei jaksa. 

Päiväunista huolimatta olo on kovin vetämätön ja eilinen kuntosalitreeni sekä korkkareiden kanssa valloitettu tanssilattia tuntuvat jaloissa. Suunnitelmat muuttuvatkin bodyattackista koti-iltaan venäläisten juhlaperinteiden ja muutaman kahvikupin seurassa. 

9 kommenttia:

  1. Aa tuli ihan joulufiilis tästä postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihanaa piristää vähän marraskuista iltaa jouluherkuilla! En niinkään tykkää mistään jouluruoista, mutta noi herkut... :D

      Poista
    2. Mulla sama! En perusta jouluruuista yhtään, mut just kaikkee makeeta voin kyllä lappaa niidenki eestä..:D

      Poista
  2. kaunista ,niin ihanan kauniin haikeaa nuoruutta. ah ja oi ja voi....

    VastaaPoista
  3. Mä en nykysin pysty enää nauttii ulkoilusta ko mulla tulee darra jo pelkästää alkoholin haistamisesta :D Ennen pysty pitää hauskaa milloin tahansa mutta nykyään pitää huomioida 3päivän darra..

    Ihanan jouluisia kuvia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei :D Mulla vaihtelee toi tosi paljon, toisinaan edellinen ilta ei tunnu missään ja toisinaan oon ihan kuollut pari päivää :D

      Poista
  4. Voi vitsit, ihana teksti! :) Varsinkin toi loppupuolisko kuulostaa varsin tutulta: ruisleipää yöllä ja kolmen tunnin yöunien jälkeen ylös puurolle, kesäkurpitsasellaiselle tosin, heh. Aika harvoin kylläkin. Mutta silloin kun ulos lähtee, on ihan mukavaa ja jaksaa valvomista ja väenpaljoutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruisleipä on parasta yöpalaa! :D Mullakaan ei tule käytyä mitenkään määrättömän paljon ulkona ja baareissa juhlimassa, mutta parempi näin - sitten kun tulee lähdettyä, jaksaakin paljon paremmin, niin kuin sanoitkin :)

      Poista