maanantai 26. toukokuuta 2014

Kesäinen lauantai pähkinäpuulehtojen havinan ja merituulen tuoksun merkeissä!

Näin maanantain ja töihin paluun koittaessa on hyvä palata hetkeksi viikonlopun rentouttaviin ja aurinkoisiin tunnelmiin ja muistella vielä vähän aikaa sitä, miltä tuntuu, kun kellonajalla ei ole mitään merkitystä ja kalenteri näyttää aamusta iltaan pelkkää tyhjää. Mun lauantai koostui melko pitkälti juuri tällaisista palasista: aloitin päivän reippaalla aamulenkillä upean aurinkoisessa ilmassa ja herättelin itseäni uuteen päivään rauhallisia metsäpolkuja ja huumaavan kaunista rantareittiä pitkin hölkötellen. Kotiin palattuani olin jo niin innoissani valosta ja lämmöstä, etten malttanut pysytellä sisätiloissa herkullisen kookostuorepuuron syömistä kauempaa ja melko pian aamupalan popsimisen jälkeen tie veikin lähellä sijaitsevalle rannalle.

Hyvä kirja, varpaat hiekassa ja merituuli hiuksissa - tästä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto! :)
Paluumatkalla takaisin kotiin nälän kurniessa vatsassa...
Parin tunnin rannalla loikoilun jälkeen hipsin takaisin kotiin popsimaan hieman edelliseltä päivältä jäänyttä kasvismunakasta ja jäähdyttelin hieman auringossa lämmenneitä poskia. Masun ollessa taas tyytyväinen ja täysi hyppäsin auton ratin taakse ja suuntasin kohti Maarianhaminan eteläpuolelta löytyvää Nåtöä, josta muistin lukeneeni jostain lukuisista olohuoneen pöydällä lojuvista turistioppaista. Heti keskustan ohitettuani maisemat muuttuivat, jos mahdollista, vieläkin vehreämmiksi ja upeammiksi - en ihmettele yhtään, että aluetta on suositeltu lämpimästi vierailukohteeksi ;) Nåtön aluetta kutsutaankin saariston kulttuurimaisemaksi, vaikkakin alueelle tyypilliset lehtoniityt ovatkin kadonneet suurimmasta osasta Ahvenanmaata maatalouden muuttumisen myötä. Täältä näitä upeita hasselpähkinälehtoja, joka puolella kukkivia orkideoita sekä upeita laidunhakoja merenrantamaisemineen kuitenkin vielä löytyy!

Parkkeerasin auton Nåtön biologisen tutkimusaseman pihaan ja kävin ihmettelemässä heti ensi töikseni parkkipaikan vierestä löytyvää, idyllisen perinteistä tuulimyllyä sekä rannasta aukeavia maisemia. Kuten ootte varmaankin jo huomanneet, en ihan hetkeen taida väsyä ylistämään saariston ja meren kauneutta ja pahoittelen, jos nämä jatkuvat riemulaulut alkavat tulla jo korvista ulos... :D

Tällä kertaa mun päämääränä ei kuitenkaan ollut ranta, vaan tien toiselta puolelta löytyvä parin kilometrin mittainen luontopolku. Polku kiemurtelee upeiden lehtoniittyjen helmassa parin kilometrin verran ja tarjoaa kiinnostuneille melko loistavan kurkistuksen alueen ja saariston kulttuurimaiseman kasvistoon ja eläimistöön. Matkan varrella on jatkuvasti tarjolla lisätietoa niin luonnonsuojeluun, puu- ja lintulajeihin kuin Nåtön historiaankin liittyen. Itse oon tosin melko surkea kaiken maailman kukkasten, heinien ja lintujen tunnistaja ja vaikka nautinkin suunnattomasti luonnossa samoilusta, oon enemmänkin sellainen perusfiilistelijä ja ilmapiiristä nauttija - en niinkään jaksa innostua erilaisista ötökkälajeista tai lintujen sulkapeitteiden värityksestä. Asiaan vihkiytyneelle luontopolku avautuisi varmasti huomattavasti enemmän kuin mitä se teki mulle, mutta paikka oli joka tapauksessa ehdottomasti käymisen arvoinen! Upean vehreä metsä, joka puolella lehvästöissä sirkuttavat linnut sekä ympärillä kukkivat valkovuokot takasivat mielenrauhan ja tuntui uskomattomalta ajatella, että siinä eteenpäin tallustellessani olin koti-Suomen kamaralla enkä esimerkiksi Keski-Euroopassa! :D




Eräs opastaulu kertoi Nåtön toimineen kaikesta päätellen aikoinaan luotsiasemana ohi kulkeville laivoille ja mainitsi alueelta löytyvästä ranskalaisen merimiehen haudasta sekä sen ympärillä liikkuvista kummitustarinoista... Näin päivänvalossa paikka tuntui lähinnä rentouttavalta ja raikkaalta, mutta pimeän koittaessa pupu saattaisi kyllä tulla pöksyyn melkoisen nopeasti! ;) 

Heti luontopolun lähtöpisteen luona on bussipysäkki, jotka paikalliseen tapaan tuppaavat olemaan melko pirtsakan värisiä! ;)
Nåtön maisemien ihastelun jälkeen matka jatkui kohti etelää ja seuraavaa kohdetta, Järsöä.

Matkan varrelta löytyi asuinpaikkoja joka lähtöön alkaen aina pienistä ja äärettömän suloisista mökeistä...
...päättyen suuriin, superkalliisiin luksushuviloihin. Kumman te valitsisitte? :D
Myös mahtavasti koristellut postilaatikot kiinnittivät huomion!
Järsössä mun missionani oli yleisen paikkojen tutkailun lisäksi nautiskella päivän välipala hieman herkullisemmassa muodossa ja siihen loistavan tilaisuuden tarjosi äärettömän suloinen Stickstugan. Stickstugan osoittautui ennakko-oletusteni mukaiseksi, idylliseksi käsityökahvilaksi, jonka valikoimasta löytyi paikallisten herkkujen, leivonnaisten ja juomien lisäksi myös omistaja Lotta Gustafssonin itsensä tekemiä upeita käsitöitä sekä melkoisen laaja valikoima erilaisia lankoja niille, jotka haluavat valmiiden tuotteiden sijaan valmistaa jotain omin kätösin. :)


Kahvilan sisätilat oli sisustettu asianmukaisesti käsitöillä :)

Päädyin testaamaan ekaa kertaa kuuluisaa ålandspannkakaa sekä lasillista paikallisen Grannasin omenatilan omenamehua. Molemmat olivat aivan mielettömän herkullisia ja voin muuten sanoa, että tää pannarinpala ei tosiaankaan tullut olemaan viimeinen tälle kesälle, haha :D Myöskään Rainbowin omenamehua en suostu enää kaatamaan kurkusta alas tuon jumalaisen mehun maistamisen jälkeen. Kun tuutte Ahvenanmaalle, suosittelen ehdottomasti molempia!
Makuaistien hemmottelemisen ja paikan omistajan kanssa käydyn mukavan juttutuokion jälkeen aloin pikkuhiljaa kääntämään auton keulaa kohti kaupunkia ja kotia. Matkalla toki pysähdyin vielä pieneksi hetkeksi lueskelemaan kirjaa sekä ottamaan aurinkoa, mikä olis ehkä pitänyt jättää tekemättä - illalla tajusin nimittäin kesän ekan auringonottopäivän tehneen tehtävänsä ja naaman punoittavan kauniisti kuin hyvin keitetyllä ravulla :D Aurinkorasva olis voinut olla aika kova sana...
Välimatkaa Maarianhaminasta Järsöön kertyy ainoastaan vähän reilut 10km, joten mikäli mahdollista, autoilun sijaan suosittelisinkin reissun toteuttamista polkupyörän selässä. Mulle ainakin tuli heti polttava palo lähteä paikan päälle uudestaan pyöräillen ja luultavasti tuunkin toteuttamaan tän suunnitelman vielä kesän aikana - toivon mukaan jopa useamman kerran! ;)

Koska elämä ei kuitenkaan aina mene aivan kuin Strömsössä, myös tässäkin täydellisessä vapaapäivässä oli omat tummat pilvensä. Päivällä yksinoloa ei niinkään tullut ajateltua, sillä yleisesti ottaen mulle ei tuota mitään vaikeuksia lähteä rannalle tai piipahtaa kahviloissa ilman seuraa. Illan koittaessa ja kauppareissun jälkeen kotiuduttuani pieni yksinäisyyden tunne iski kuitenkin puskista ja sai mut ikävöimään kaukana mantereella olevia perhettä ja ystäviä - kaikesta tästä ympäristön ja elämän hehkuttamisesta huolimatta olette siis koko ajan mielessä! Vaikka oonkin tutustunut täällä upeisiin ihmisiin, ovat ihmiskontaktit vielä lähinnä tuttavuuden tasolla eikä täältä vielä löydy sellaista henkilöä, jolle voisin soittaa ja pyytää lähtemään piipahtamaan terassilla puolen tunnin varoajalla. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan auta kuin olla oma-aloitteinen ja lähestyä rohkeasti ihmisiä - harvoin sitä tullaan kumminkaan kotoa asti hakemaan, jos itse ei yritäkään tutustua tai ystävystyä ihmisiin. ;)


Illan päätteeksi mehujään nautiskelua ilta-aurinkoisella parvekkeella :)

8 kommenttia:

  1. Mie en varmaan ikinä kyllästy näihin sun saaristokuviin.. Tosi kaunista ja idyllistä. Just mitä Ahvenanmaasta vois ajatellakkin. Anna tulla vain lisää näitä hienoja kuvia!! Onko sulla järkkäri vai mikä kamera? Värit näyttää tosi hyviltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä ettet oo vielä täysin ehtinyt kyllästymään näihin saaristohehkutuskuviin, niitä nimittäin tulee kyllä riittämään... :D Ihan tavallisella Canonin pokkarilla kuvailen, kun en oo vielä raaskinut tilata kauan haaveissa pyörinyttä minijärkkäriä. Tuo on kyllä aika surkea kapistus ja hajoaa ihan pian käsiin, mutta kyllä sillä vielä ihan kohtalaisia kuvia saa onneksi otettua. Tai no, kyllähän mä vähän muokkailen kontrastia ja valoisuutta tarpeen tullen, mutta noin muuten ajaa kyllä asiansa niin kauan kuin osat pysyvät paikallaan ;D

      Poista
  2. surkea kapistus? se kamerako? vastahan 2-3 vuotta sitten sait sen?
    eihän se oo edes mikään perintökapistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut katsos niin kovassa käytössä näiden muutaman vuoden aikana, että alkaa jo pikkuhiljaa vetelemään viimeisiään... ;)

      Poista
  3. Ei vitsi näyttää kivalta Ahvenammaa! Olisi huippua päästä tuonne pyöräilemään ja metsähippihihhuloimaan lehtoihin!

    Tämä on tosi random kommentti, mutta löysin sun blogin yhden toisen blogin kommenttiboksin kautta, ja jäin pläräilemään tässä kun valmistuin just restonomiksi ja mietin hetken kuka sinä oot. Oon joskus pari vuotta sitten nähnyt sun koululla, luulisin, mutta herrajestas miten olet muuttunut !! Ihan huikeaa, että uusi elämäntapa mennee ja ennen kaikkea maistuu! :D
    Jossakin oli P&S-juttuja, minähän oon sielä myyjänä niin jos bongaan sut joskus ostoksilla niin tuun maistattamaan jokaisesta pöntöstä!^^

    Kivvaa kesää siellä saaressa!

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä ehdottomasti place to be, jos metsähihhulointi ja ylipäänsä ulkoilu kiinnostaa - ei siis muuta kuin laivan kyytiin siitä! :D

      Kiitos hurjasti kommentista, vaikkakin mua jäi nyt luonnollisesti hirveästi vaivaamaan, että kukas ihme siellä nyt sitten kirjoitteleekaan... :D Parissa vuodessa on tosiaan ehtinyt tapahtua jos jonkinlaista muutosta, mutta hyvä jos kuitenkin tunnistit vielä! Tuu ehdottomasti ilmiantamaan itses ja maistattamaan kaikki herkut läpi, jos satut olemaan työvuorossa - syksyn tullen tuun luultavasti hamstraamaan taas kaikki kesän aikana loppuneet varastot täyteen P&S:stä :D

      Ihanaa kesää sullekin ja onnea valmistumisen johdosta!

      Poista
  4. Ihanat maisemat siellä! Varmasti tuo yksinäisyyden tunne helpottaa kun vähän tutustuu uuteen paikkaan ja ihmisiin! :) Milloin sää muuten tuut takas Suomeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemissa ei kyllä todellakaan ole valittamista! :)
      Mantereelle tulosta en tiiä muuta, kuin että nyt lähden käymään pikareissun pohjoisessa Heikin lakkiaisissa ja että työsoppari loppuu elokuun lopussa. Täytyy katsella tuota kesän kulkua, että miltä työtilanne näyttää. Tänne saa kuitenkin aina tulla vierailulle! ;)

      Poista