Viimeisiä viedään!

Viimeinen viikko Ahvenanmaalla on hujahtanut tekemisentäyteisissä tunnelmissa: hoidettavia asioita on tuntunut löytyvän yhtäkkiä sadoittain ja muuttostressikin meinasi päästä yllättämään muutamaan otteeseen oikein toden teolla. Onneksi olin koko alkuviikon vapaalla ja pääsin aloittelemaan tavaroiden asteittaista pakkaamista jo maanantaina - uskomatonta, miten paljon kaikennäköistä turhaketta sitä onkaan ehtinyt haalia keväällä mukaansa ja miten lahjakkaasti niiden levittäminen lähes koko seitsemänkymmenen neliön alueelle onkaan onnistunut... :D Tehokkaan lähtöpotkun takapuoleen antoi kuitenkin heti viikon alkajaisiksi tullut viesti Linnealta, joka paljasti molemman talon varsinaisen asukin palaavan Ruotsista takaisin Maarianhaminaan vielä saman päivän aikana - voitte varmaankin uskoa, että asunto tuli puunattua lattiasta kattoon melkoista vauhtia! Keräilin myös kaikki tavarani tuolloin eri puolilta asuntoa nätiksi (krhm...) läjäksi makuuhuoneen pöydälle ja sitä sekasotkua on selvitelty vähän kerrallaan useamman päivän ajan. Tässä vaiheessa aletaan kuitenkin onneksi olla jo melko lailla voiton puolella ja parempi toki niin, sillä takaisin mantereelle suuntaavan Viking Gracen lähtöön on aikaa enää muutama hassu tunti. Huh!

Palataan kuitenkin hetkeksi tiistaihin, jolloin pidin pienen välipäivän muuttosuunnitelmista Tukholman päiväreissun merkeissä. Sateiselle ja kolealle syyspäivälle ei suoraan sanottuna olisi voinut keksiä shoppailureissua parempaa puuhaa ja päivä hujahtikin nopeasti naapurimaan metropolin ostostarjontaa tutkaillessa. ;) Mun oma ostossaldoni jäi tällä kertaa melko vähäiseksi, mutta kymmeniä käsissä raahattuja pusseja ja kasseja tärkeämmäksi osoittautui ehdottomasti päivän viettäminen ihanassa seurassa, Tukholman katujen ja kahviloiden fiilistely, kiireetön tavaroiden hipelöinti sekä herkullinen ruoka - mitä muuta sitä ihminen voi muka päivältänsä toivoa? 

Aikaisen lähdön takia aamupala jäi syömättä kotona ennen lähtöä ja tästä syystä satsattiinkin heti laivaan päästyämme Viking Linen ihanaan meriaamiaiseen. Kuvassa näkyvä herkkulettu ei todellakaan paljasta koko totuutta, sillä ennen sitä napaan oli jo vedelty mm. superherkullista karpaloleipää, croissantteja ja pekonia. Hiilaripäivät silloin tällöin tekevät vain ihan hyvää, eikö totta? ;)

Ai miten niin siellä muka satoi...

Parin tunnin kauppojen kiertelyn jälkeen kylmässä ilmassa kipeytynyt kurkku tarvitsi ehdottomasti ensiavukseen kupillisen kuumaa kahvia sekä suklaakeksin!

Aattelin aluksi kahdeksan tunnin riittävän vallan mainiosti kiinnostavimpien kauppojen kiertämiseen, mutta loppujen lopuksi kellon lähestyessä kuutta ja Cityterminalista lähtevän Kapellskärin bussin etsimisen tullessa ajankohtaiseksi olisin ollut täysin valmis kiertelemään keskustan ihania putiikkeja ja ostoskeskuksia vielä muutaman tunnin ajan. Mikäli saman päivän aikana mieli vielä päästä takaisin Ahvenanmaan puolelle oli suurkaupungin syke kuitenkin hyvästeltävä taas hetkeksi - I'll be back someday, Stockholm!

Paluumatka laivalla osoittautuikin sitten tuulen ja vaahtopäisen aallokon takia kaikkea muuta kuin miellyttäväksi. Paatin keikkuminen yllätti jossain vaiheessa jopa niin rankasti, että esimerkiksi tax freessa jouduimme istahtamaan pitkäksi toviksi lattialle odottelemaan merenkulun tasoittumista! :D

Keskiviikkona vuorossa olikin sitten jo jonkin aikaa päässä muhineen suunnitelman toteutus eli marenkikakun valmistus! Halusimme Emilian kanssa kokkailla jotain kivaa työpaikalle kiitokseksi kuluneesta kesästä ja koska muffinsit, piirakat ja muut astetta tutummat leipomukset tuntuivat hieman tylsiltä vaihtoehdoilta, päätimme loppujen lopuksi tarttua härkää sarvista ja kokeilla marängtårtan valmistusta ensimmäistä kertaa elämässä. Olin kieltämättä jossain vaiheessa hieman epäileväinen lopputuloksesta ja etenkin sen ulkonäöstä, mutta muutamien pienten kommellusten jälkeen kakku saatiin kuin saatiinkin täytettyä, kasattua ja kuljetettua hotelleille iloisesti yllättyneiden työkavereiden riemuksi. ;) Mikäli torttua maistaneiden kommenteista voi jotain päätellä, ei ensiyritys epäonnistunut missään nimessä kovinkaan pahasti ja ehkäpä tällaisen kunnon diabetespommin valmistamista uskaltautuu kokeilemaan joskus toistekin!

Kaunishan se ei ehkä ole, mutta keräsi kuitenkin kovasti kehuja töissä - ei se ulkonäkö, vaan sisin! ;)

Kesä Ahvenanmaalla alkaa siis pikkuhiljaa olla taputeltuna ja parin tunnin päästä edessä olisikin jo tutun punavalkoisen paatin kyytiin hyppääminen sekä takaisin mantereelle seilaaminen. Olo on tällä hetkellä äärettömän ristiriitainen ja viime päivien aikana ihmisiä pikkuhiljaa hyvästellessä ovat kyyneleet meinanneet nousta silmiin useamminkin kuin kerran - miten ihmeessä on mahdollista ilmaista sanoin kaikki se kiitollisuus, mitä mun sisältä tällä hetkellä löytyy? Kesä on opettanut mulle mielettömän paljon ja vaikka oon edelleenkin se sama vanha Laura, joka toukokuussa lähti matkaan kohti uusia haasteita, koen toisaalta olevani täysin uusi ihminen palatessani nyt takaisin Jyväskylään. Kokemustentäyteinen ja tapahtumarikas kesä on opettanut mulle uskomattoman paljon paitsi työstä, matkailualasta ja asiakaspalvelusta, myös muista ihmisistä ja ennen kaikkea musta itsestäni.

Viime yönä töistä viimeistä kertaa palatessani mietiskelin kuluneita kuukausia ja takaisin kotiin palaamista. Tähtitaivas loisti kirkkaana pään yläpuolella ja kuulokkeissa soi Suvi Teräsniska:

"Muistoissa kesän sateen tuoksulintujen vihreä laulupuu 

Leikki ja nauru ja lapsien riemuunenomainen elokuu 

Syksyn kultaamat kyyneleetpintaan sen oli jähmettyneet 

Tuulen mukana tanssientuntee syntyvänsä taas uuteen rakkauteen 

--anna mulle rohkeus irrottaa 

anna mulle voimaa luopua"

Vaikka lähteminen tuntuu haikealta ja ihanan Ahvenanmaan ja upean kesän taakseen jättäminen puristaakin sydäntä, on takaisin kotiin mukavaa palata tietäen, että aina on mahdollista palata takaisin. Vierailukutsuja onkin sadellut sieltä sun täältä ja töistä saatu palaute on ollut jopa punastuttavan positiivista kuultavaa. :) Ikävöin myös kovasti Jyväskylän ystäviäni ja ajatus siitä, että pääsen näkemään mulle rakkaita kasvoja pitkästä aikaa tulevan viikon aikana nostaa suupielet hyvin nopeasti kohti korvia.

Palailen luultavastikin kuluneeseen kesään vielä muutaman postauksen voimin jossain vaiheessa kotiuduttuani takaisin Jyväskylään - nyt on kuitenkin aika napata matkalaukut kainaloon ja huristella pikkuhiljaa kohti satamaa. Uskomattoman suuren tavaramäärän alle litistymiseltä mut on onneksi pelastanut samalla laivalla Turkuun matkaava työkaverini, jonka siskon autoa saan ystävällisesti käyttää laivamatkan ajan. Tämä mm. lähes 20kg edestä erilaisia treenikamoja mukanaan raahannut älyn jättiläinen kiittää ja kumartaa! :D Turkuun rantauduttuani mua vastassa onkin sitten ihana ystäväni ja kämppikseni, joka on valmis kiertämään Kemistä Jyväskylään ajaessaan Turun kautta vain sen takia, että allekirjoittanut pääsee turvallisesti takaisin kotiin. Uskomatonta, miten upeita ihmisiä mun ympärillä oikein onkaan - saan lähteä Maarianhaminasta monta uutta ystävää, kaveria ja tuttavaa rikkaampana (esimerkiksi eilinen, silkasta ystävällisyydestä tarjottu hiustenleikkuu sekä pizza saivat mut oikeasti melkein kyynelehtimään :D) ja mantereellakin mua vastassa on ihmisiä, jotka ovat valmiita ajamaan vaikka lähes 600km ylimääräisen lenkin ainoastaan mun takiani. Mitä mä oon oikein tehnyt ansaitakseni tämän kaiken?

Siunattu, kiitollinen ja onnellinen tyttö uudella hiusmallilla ja -värillä kuorrutettuna!