Eilen sain nauttia pitkästä aikaa vanhan lapsuudenystäväni Susannan seurasta hänen saapuessaan pikaiselle road tripille Jyväskylään. Olemme tunteneet Sussun kanssa toisemme pienestä pitäen ja lapsuusvuosiin mahtuu hurjat määrät heppaleikkejä niin muoviponien kuin oikeiden hevostenkin kanssa. Muistan edelleenkin elävästi sen, kun äitini työskenteli jonkun aikaa Iisalmessa ja hänen luonaan käydessämme kävimme hamstraamassa jostain söpöstä, pienestä lelukaupasta suloisia leikkihevosia - äidin rahallisella avustuksella luonnollisesti. Ikää taisi tässä vaiheessa olla n. 11 vuotta eikä pieniin päihin mahtunut, miksi äiti suhtautui joka kerta nihkeämmin ja nihkeämmin rahapyyntöihin - maksoihan kolme pientä lelua ainoastaan vajaan kymmenen euroa! :D
Näille kymmenille pikkuhevosille piirtelimme sitten kieli keskellä suuta talleja ja karsinoita valkoisille A4-papereille ja keksimme tuntikausia hienoja, ulkomaalaisilta kuulostavia nimiä ratsuillemme. Välillä piti toki käydä hakemassa vähän masuntäytettä Kotipizzasta, joka sijaitsi aivan äitini työpaikan vieressä. Kinkku-ananaspizza oli tuohon aikaan se ainoa, mitä suostuin suuhuni pistämään... ;)
Voi näitä muistoja! Viime vuosina emme ole pitäneet hirveästi yhteyttä toisiimme, mutta tavatessamme pitkänkin ajan jälkeen uudestaan ei minkäänlaisesta vaivaantuneisuudesta ole tietoakaan ja jutut jatkuvatkin siitä, mihin ovat viimeksi jääneet.
Kävin eilen tekemässä neljän tunnin työvuoron siivouspuuhissa ja töistä iltapäivällä päästyäni treffasimme kaupungilla. Nälkä ajoi meidät heti ensimmäisenä syömään ja lyhyen miettimistauon otimme suunnan kohti American Dinersia, josta taisinkin viime viikolla mainita jo lyhyesti. :D
Ruokalista oli itsessään jo melkoinen ja päättäminen tuntui älyttömän vaikealta - tarjolla kun oli kaikkea burgereista sandwicheihin ja wingseistä salaatteihin. Hetken aikaa mietin syöväni tuttuun tapaan salaatin, mutta heitin ajatuksen pian romukoppaan ruokalistaa eteenpäin luettuani. Samaa kanasalaattia saa luultavasti joka paikasta, mutta kun kerran tähän rasvaisen mättöruoan paratiisiin oli tultu, sitä piti myös saada!
Tässä kuussa lupaan oikeasti parantaa ruokailutottumukseni... Lopulta päädyin ham & cheese sandwicheihin ja voin muuten sanoa, että annoksen koko oli jo sitä luokkaa, että syöminen teki loppuvaiheesta tiukkaa. Ihan kaikkea en edes jaksanut syödä :D Mikäli kova nälkä vaivaa mieltä, saa tuosta ravintolasta masunsa takuuvarmasti täyteen kohtuuhinnalla!
Syömisen jälkeen pyöriskelimme hetken aikaa päämäärättömästi keskustassa, kunnes otimme suunnan kohti kaupunginkirkkoa. Kyllä,
kirkkoa. :D Susanna halusi käydä kurkkaamassa kirkkoa sisältäpäin ja pakko myöntää, ettei itsellänikään ole tullut liiemmin kyseisessä kirkossa käytyä viimevuotisia kauneimpia joululauluja lukuunottamatta. Oli melko rauhoittavaa seisoskella hetken aikaa viileässä ja hiljaisessa kirkossa katsellen katossa olevia kuvia ja upeita ikkunamaalauksia - asioita, joihin ei tule normaalisti kiinnitettyä huomiota ollenkaan. Miksiköhän ulkomailla tulee käytyä niin helposti kurkkimassa sisälle keskustan suuriin kirkkoihin ja muihin paikkoihin, mutta omassa kotikaupungissaan tuollaista ei tule tehtyä koskaan?
Kirkon jälkeen sulattelimme amerikanherkkuja vielä kiipeämällä Harjulle ja käymällä juomassa herkulliset yllätysdrinksut näköalatornin ravintolassa. Hyvää oli ja maisematkin olivat pilvisestä säästä huolimatta kohdillaan! ;)
Illan mittaan kävimme ajelemassa myös Jyväskylän ympäristössä, kurkkaamassa mm. Vaajakoskella sijaitsevan kehutun Naissaaren sekä moikkaamassa Susannan kaveria Keuruun suunnalla sijaitsevassa leirikeskuksessa. En edes muista paikan nimeä enää, vaikka googlettelimmekin sitä melko ahkerasti matkan aikana... :D
Vanhan ystävän yllärivierailu oli mukava piristys arjen keskelle, vaikka Susanna ottikin yöllä suunnan kohti Seinäjokea eikä pystynyt jäämään pidemmäksi ajaksi majailemaan kaupunkiin. Itsekin palaan takaisin päiväjärjestykseen tänään, sillä työvuorolistaan merkityt neljä yövuoroa odottavat tekijäänsä ja hetken päästä pitäisikin olla jo suuntaamassa kaupunkiin. En voi sanoin kuvailla innostustani yövuoroja kohtaan, varsinkaan, kun ne sattuivat sopivasti tänään alkaneiden Neste Oil Rallyjen kohdalle. Kyllä, tämä on sarkasmia. Työintoa lisää tällä hetkellä huomattavasti vielä se pieni seikka, etten saanut viime yönä nukuttua paljon ollenkaan ja väsymys painaa mieltä jo tässä vaiheessa.
No, eiköhän tämäkin tyttö tästä virkisty, kunhan käy hakemassa kaupasta vähän Batterya työkaveriksi ja pääsee pukemaan päällensä upean, puhtaanvalkoisen rallipaidan! ;) En tietenkään muistanut napata maanantaina juuri tulleista paidoista sopivaa kokoa itselleni talteen, joten toivoa sopii, etten joudu leikkimään makkarankuoreen ahtautunutta maitovalasta koko viikonloppua jossain XS-kokoisessa paidassa... :D Muttamutta, sanoista tekoihin ja ei kun menoksi! Mukavaa torstai-iltaa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti