Lakkiaisia, rakkaita ihmisiä ja reissuilua - mitä muuta sitä ihminen voi edes tarvita?

Viikonlopun pikareissu pohjoisessa on nyt takanapäin ja tänä aamuna oli taas aika palata takaisin sorvin ääreen - tosin onneksi vain päiväksi, sillä huomenna mulla olisikin tiedossa vapaapäivä... ;) Blogin puolella on ollut juhlakiireiden sekä pitkäksi venähtäneiden matkustuspäivien vuoksi melko hiljaista ja rauhallisen hetken koittaessa väsymystaso on yleensä keikkunut jo sellaisissa lukemissa, ettei minkäänlaisen julkaisukelpoisen tekstin syntymisestä ole kannattanut edes haaveilla. Oikeastaan oon siis vain säästänyt teidän silmiänne pahimmalta pysyttelemällä hetken aikaa hipihiljaa ja poissa maisemista... :D Reissu sujui kuitenkin kokonaisuudessaan loistavasti - mitä nyt menomatkalla väsymys oli odotusten mukaisesti melkoisen kova  ja torstai-illan superkiireisen iltavuoron jälkeen olisin suoraan sanottuna tehnyt mieluummin mitä tahansa muuta kuin hypännyt auton rattiin ja aloittanut laivamatkan ja pitkähkön ajomatkan kohti Suomea. Tässä vaiheessa mulla ei kuitenkaan ollut enää vara valita ja suomalaisella sisulla sain kuin sainkin rutistettua itsestäni irti sen verran energiaa, että selvisin noin 700km ajomatkan kotikonnuille listahittejä soittavat radiokanavat ainoana seuranani. Nyt tää alkoi kyllä kuulostamaan jo hieman lohduttomalta... :D Yritin toki nukkua laivalla muutaman siellä vietetyn aamuyön tunnin aikana, mutta täytyy sanoa, ettei satunnainen torkahtelu airseat loungen lattialla yöllisten juhlijoiden jäljiltä jääneiden lonkerotölkkien keskellä tai kahvilan sohvalla aamukuuden buffetaamiaista kärkkyvien vanhojen mummojen vieressäkään ollut mitenkään kovin maittavaa tai levollista puuhaa! :D

02:23 odottelemassa lähtöselvityksen alkamista Långnäsin satamassa ja siitä kakstoista tuntia myöhemmin virkistäytymässä kahvikupin voimin Kokkolan ABC:llä :D

Loppu hyvin, kaikki hyvin - selvisin perille alkuillasta ilman vahinkoja ja heti saunassa rentoutumisen jälkeen pääsin purkamaan univelkaani herttaisten Harry Potter-pussilakanoiden väliin, jotka pikkuveli oli mulle ihanasti vaihtanut valmiiksi. ;)

Lauantaiaamuna sutturasilmäinen matkaaja joutui kuitenkin nousemaan kukonlaulun aikaan laittamaan itseään edes jossain määrin siedettävän näköiseksi ennen Kemiin ja lakkiaisiin suuntaamista. Unta olis kyllä riittänyt aamuvarhain vaikka koko viikonlopun ajaksi, mutta juhlafiiliksen päästessä valloilleen väsymyskin onneksi kaikkosi sen sileän tien ja uusien ylioppilaiden lakituksen aikana liikutuin melkein kyyneliin asti, kun tajusin, miten isoiksi ja fiksuiksi mun pikkuiset sisarukset ovatkaan yhtäkkiä kasvaneet. Tuntui kamalalta ajatella, että omista juhlista oli tosiaan ehtinyt kulua jo kolme vuotta - vastahan ne olivat eilen? :D Mun sydän lähes paisui ylpeydestä koko sisaruskatrasta kohtaan, sillä Heikin uutuuttaan hohtavan valkolakin lisäksi juhlan aihetta syntyi myös Paulan päättyneen peruskoulutaipaleen sekä Antin huikeasti parantaman koulutodistuksen ansiosta. Kun tähän listaan liitettiin vielä Heikin tyttökaveri ja mun lukioaikainen ystäväni, joka oli valmistunut muutamaa päivää aiemmin vaate-artesaaniksi, alkoi oma olo tuntua jo melkoisen vaatimattomalta! ;)

Maailman parasta lakkakakkua, jota tuli kieltämättä ahdettua napaan melkoisen, köh, antaumuksella... :D

Parin päivän mittaiset pippalot hujahtivat vauhdilla ohitse ja suhteellisen pienestä vierasmäärästä huolimatta porukkaa tuntui riittävän aamupäivästä iltamyöhään varsin sopivasti. Mulle tuli kieltämättä hieman yllätyksenä se, miten usealle vanhalle perhetutulle jouduin esittelemään itseni ihan nimeltä ja kädestä pitäen - suurin osa kun oli nähnyt mut viimeksi juurikin kolme vuotta sitten mun omissa lakkiaisissa ja pienoista muutosta on ajan kuluessa toki tapahtunut. Tiedän kyllä itsekin, että ulkonäkö on muutaman vuoden aikana muuttunut painon putoamisen myötä jonkin verran, mutta että mua ei muka tunnistettaisi enää ollenkaan? Anteeks mitä? :D Kommentit ja epäuskoiset ilmeet saivat mut tuntemaan oloni lähinnä kiusaantuneeksi enkä oikein tiennyt, mitä kyselyihin ja ihmettelyihin olis oikein pitänyt vastata - ei mulla oo mitään tarkoitusta tai halua herättää huomiota vain sen takia, että oon sattunut tiputtamaan muutaman kilon painoa. Ennemminkin koen muuttuneeni kolmen vuoden aikana sisäisesti ja kasvaneeni hurjasti ihmisenä, en niinkään vain keventyneeni hieman :D Keveydestä tosin en nyt oo enää niin varma, sillä herkkupöydän antimiin tuli tutustuttua melko perusteellisesti... Eihän nyt huikean herkullista hillakakkua tai lohella ja katkaravuilla kuorrutettua voileipäkakkua vaan voi vastustaa, eihän? :D

Juhlalookia vm.  2011 sekä 2014!

Mun ihanat tyttöset - Erja, joka totesi mulle ihanasti tuntevansa olevan vielä vuosien ja vähemmän yhteydessä olleiden vuosienkin jälkeen mulle enemmänkin sisko kuin kaveri, sekä se mun biologinen sisko, jonka upea mekko oli edellämainitun, vastavalmistuneen artesaanineitokaisen käsialaa. Eihän tällaisten keskellä pönöttäessä voi olla muuta kuin ylpeä ja onnellinen? ;)

Kun juhlat oli lopulta kunnialla juhlittu, oli jälleen aika hypätä takaisin autoon ja päristellä samaiset, pari päivää sitten toiseen suuntaan kiskotut kilometrit toiseen suuntaan. Ilman lakkiaisia tällainen pikapyrähdys olis kyllä jäänyt multa kokonaan tekemättä, sillä tuntuu kieltämättä hieman hassulta, kun aikaa paikan päälle pääsemiseen sekä kotimatkaan kuluu lopullista perilläoloaikaa enemmän! :D Tällä kertaa mun ei kuitenkaan tarvinnut reissata etelään yksin, sillä lomansa aloittaneet äiti ja Paula päättivät lähteä viemään mut Ahvenanmaalle sekä haistelemaan samalla saaristossa puhaltelevia tuulia. Maanantaipäivä kului siis jälleen kerran aamusta alkuiltaan asti autossa ja illalla matkustusvälineeksi vaihtui tuttuun tapaan punavalkoinen Viking Linen paatti - tällä kertaa tosin se uusin ja selkeästi tyylikkäin Grace. Musta tuntuu, etten halua enää muilla laivoilla matkustaakaan sen design-kokemuksen jälkeen! :D

Kotimatkan laivana toimi Viking Grace, joka ainakin mulle oli kokonaan uusi ja melkoisen mieluisa tuttavuus! :D

Auringonlasku saaristossa - mikä voisi olla kauniimpaa? ;)

Tänään paluu pikalomalta arkeen tapahtui siis varsin kiireisen aamuvuoron merkeissä  reilun kolmen tunnin yöunien jälkeen - laivalta mukaan napattu Battery-tölkki tuli kieltämättä tarpeeseen... :D Loppuviikon ajan tuunkin paukuttelemaan iltavuoroja, mutta sitä ennen ehdin kuitenkin viettää lähes kaksi päivää aikaa saaristolaiselämää ihastelemaan tulleiden äidin ja Paulan kanssa! Paljon mun ei oo onneksi tarvinnut Ahvenanmaan kauneutta korostaa, sillä pilvisestä ja sumuisesta säästä huolimatta kommentit ovat tähän mennessä olleet ainoastaan positiivisia :)

Mitäs teidän alkuviikkoonne kuuluu? Joko kesälomakausi on startattu?