sunnuntai 2. marraskuuta 2014

i have this desire to explore

Rumpujen pärinää. Lattiaa rytmikkäästi hakkaavat jalat, vauhdissa yhdeksi kirkkaiden värien sekamelskaksi muuttuvat etnisten kuvioiden koristamat vaatteet sekä upeat, käsivarsia ja kaulaa peittävät korut. Vahvat, musiikkiin saumattomasti eläytyvät vartalot, ilmassa pyörteilevä, lähes käsin kosketeltava liikkumisen ilo ja tanssijoiden kasvoilla loistavat aurinkoiset hymyt. Tanssimisen, musiikin, olemassaolon ja elämän aikaansaamaa onnea ja riemua.

Oon aina nauttinut afrikkalaisen tanssin katselusta, sillä se tuntuu kuvastavan niin sanoinkuvaamatonta elämän riemua sekä iloa, etteivät katsojan suupielet voi yksinkertaisesti välttyä nousemasta ylöspäin. Tanssi on kuulunut ja kuuluu yhä edelleen kadehdittavan olennaisena osana afrikkalaiseen kulttuuriin ja sillä voi tilanteesta riippuen olla useitakin erilaisia merkityksiä: toisinaan se toimii osana uskonnollista seremoniaa tai perinteistä rituaalia, toisinaan taas siihen suhtaudutaan vakavasti otettavana taiteen muotona. Yleisimmin afrikkalaisessa tanssissa taitaa kuitenkin olla kyse hauskanpidosta, sosiaalisista tilanteista ja ennen kaikkea yhteisöllisyydestä sekä siitä, miten kokonainen joukko ihmisiä saadaan tuntemaan itsensä samaan ryhmään kuuluvaksi. Länsimaisen individualistisissa kulttuureissa mua pistää ajoittain harmittamaan juurikin jatkuvasti esiin tuleva yksilökeskeisyys - jopa ryhmässä toimiessamme olemme lähinnä monen samassa paikassa olevan yksilön muodostama joukko, emme varsinaisesti ryhmä. Ehkäpä afrotanssi tulisi ottaa pakolliseksi osaksi nykypäivän koulu- ja työelämää myös meillä hiljaisuutta ja oman rauhan merkitystä korostavassa Suomessa..? Pienestä me-hengen korostamisesta tuskin olisi mitään haittaa ja ainahan vähäpuheiset suomalaiset voisivat opetella vaikka kommunikoimaan tanssin keinoin puhumisen välttämiseksi! ;)
Kuva.
Näillä alkuhöpinöillä on, uskomatonta kyllä, myös päämääränsä: kävin nimittäin muutama viikko sitten testaamassa Korkeakoululiikunnan jumppakalenterista löytyvää afrotanssia puhtaasta mielenkiinnosta ja kokeilumahdollisuuden olemassaolosta. Enpä oo muuten pitkään aikaan astellut tunnin jälkeen pukuhuoneeseen niin innostuneena ja iloisena! :D Vaikka suurin osa ajasta menikin perusaskelten opetteluun ja vartalon jähmeyden hiljattaiseen sulatteluun, oli afro kokemuksena juurikin sellaista, mitä olin aina kuvitellut sen olevan: rentoa, hauskaa ja letkeää menoa sekä musiikin vietäväksi antautumista. Kropanhallinnassa huomasin kyllä saman tien olevan hieman parantamisen varaa, sillä ylä- ja alavartalon liikuttaminen yhtä aikaa musiikin tahdissa soljuvasti ja keinuvasti osoittautui... no, vielä tällä hetkellä täysin mahdottomaksi :D Uudesta lajikokeilusta innostuneena päätin kuitenkin alkaa keskittymään etenkin lantion ja rintakehän liikkuvuuden sekä tietynlaisen letkeyttämisen kehittämiseen, eli jospa tää vielä tästä jonain päivänä!

Afron ohella oon syksyn aikana testaillut muutenkin tarjolla olevia jumppia melko lailla laidasta laitaan: uusina tuttavuuksina mulle ovat tulleet myös esimerkiksi hip hop, runfit, balletone sekä street workout. Hip hop-tunnilla kohtasin hieman samanlaisia ongelmia kuin afrossakin, sillä mun näkkärinnotkealle vartalolle tuntui olevan enemmän kuin haasteellista löytää itsestään se rento vaihde, joka nyt myös tässä lajissa on melko lailla oleellisessa osassa... :D Runfitista pidin paljon, sillä vaikka juoksutreenit sisällä liikuntasalissa eivät tietenkään vedä vertoja ulkona pötkityille kilometreille, osaa sisätilojen kätevyyttä varmasti arvostaa syksyn edetessä ja kelien huonontuessa. Balettia ja modernimpaa fitnesskonseptia yhdistelevä balletone puolestaan osoittautui mielenkiintoiseksi ja hikijumppa-tagin puutteesta huolimatta yllättävänkin rankaksi tunniksi. Tätä lajia voisin mennä testailemaan joskus uudestaankin! Totaalisen no-no-reaktion aiheutti puolestaan street workout, jossa tunnin sisältö koostui täysin oman ruumiin painolla tehtävistä, akrobatiaan melko pitkälti pohjautuvista kuntopiiriharjoitteista. Kokonaisuutena kyseessä oli toki takuulla tehokas ja kokonaisvaltainen harjoitus, mutta mun kohdallani vasemman käden heikkous korostui lähes jokaisessa liikkeessä niin paljon, että jouduin soveltamaan oikeastaan koko tunnin sisällön täysin itselleni sopivaksi. Onnistuuhan se toki niinkin, mutta siinä vaiheessa ohjatulle tunnille osallistuminen menee ehkä hieman hukkaan - kyllä ne vatsarutistukset ja kyykkäykset onnistuvat kotonakin. :D

Katkaisin tosiaan mun Kuntomaailman salikorttini keväällä ennen Ahvenanmaalle lähtöä ja takaisin mantereelle palattuani päädyin lyhyen harkinnan jälkeen hankkimaan liikuntatarran Jyväskylän Korkeakoululiikunnan tunneille. Jäsenyys syyskaudelle maksoi 35 euroa eli noin puolet siitä, mitä maksoin koko edellisen vuoden ajan salijäsenyydestäni kuukaudessa - melko huikea ero, eikö? :D Oon ollut kokonaisuudessaan todella tyytyväinen laajaan ja monipuoliseen jumppatarjontaan, sillä ryhmäliikuntakalenterista löytyy huikeat 65 viikkotuntia aina perinteisestä pumpista ja zumbasta historiallisiin tansseihin, joogaan ja kuntonyrkkeilyyn asti. Valinnanvaraa siis todellakin on ja useimmiten ainakin tällaisen päättämättömyyden kuningattaren ongelmaksi muodostuukin nimenomaan loputtomien vaihtoehtojen määrä :D Yleisesti ottaen suosikeiksi ovat nousseet kuitenkin nuo ns. perusjumpat: lihaskuntopuolelta oon tykännyt käydä erityisesti coressa ja RPV:ssä, kun taas aerobisista jumpista lempparilistalta löytyy combaticia, steppiä sekä zumbaa ja dancefitiä. Tunteja vetävät käsitykseni mukaan pääasiassa alaa opiskelevat sekä vastavalmistuneet liikunta-alan ammattilaiset ja oon ollut kyllä lähes sataprosenttisen tyytyväinen tuntien laatuun ja tasoon! Tokihan tällaisilla ei-lisensioiduilla tunneilla ohjaajan merkitys korostuu vielä tavallistakin enemmän, sillä tuntien sisältö ja musiikki määräytyy täysin vetäjän mukaan ja esimerkiksi core-tunneista löytyy näin ollen suuriakin eroavaisuuksia aivan siitä riippuen, kuka siellä salin etuosassa sattuukaan porukkaa johtamaan. ;) Melko nopeasti sitä oppii kuitenkin löytämään ne itselle parhaimmilta tuntuvat ohjaajat ja tunnit ja suunnittelemaan jumppailunsa mahdollisimman pitkälti sen mukaan!

Viikko sitten lauantaina vietettiin muuten jälleen kerran valtakunnallista Liikuntapäivää - osallistuiko joku teistä avoimien ovien päivään jollain mukana olevista saleista? Mä kävin viimevuotiseen tapaani nautiskelemassa SATSin tuntitarjonnasta etenkin peppua ja reisiä kurittaneen SATS Energyn merkeissä ja korkkasin ilmaisen liikuntakerran lisäksi mukaani vielä kaksi liikuntalipuketta sekä Leaderin uutuusproteiinipatukan. ;) Oon kuullut nimenomaan tuosta mausta niin paljon kehuja, etten oo vieläkään uskaltautunut avaamaan käärettä ja maistamaan herkkua - oon nimittäin jostain kumman syystä päättänyt pitäväni keksi-valkosuklaan mausta ja nyt mua pelottaa, että ennakko-odotukset ovat asettuneet aivan liian korkealle ja maku onkin loppupeleissä aivan kamala :D First-world problems, tiedetään...

SATSin lisäksi kävin viime viikonloppuna tutustumassa melko lähellä kotiani sijaitsevaan Killerin liikuntakeskukseen, jonka tuntitarjontaa pääsi edellisen viikon aikana testailemaan opiskelijakorttia vilauttamalla veloituksetta. Les Mills-tunteja on tullut kieltämättä ikävöityä melkoisesti, joten kävin sunnuntai-illan iloksi vetäisemässä putkeen niin bodycombatin kuin bodyjaminkin. Jep, kolme kovatehoista treeniä lyhyessä ajassa sai etenkin jalkalihakset muistamaan taas olemassaolonsa... ;)




Uusiin lajikokeiluihin liittyen kävimme tosiaan eilen tyttöjen kanssa herättelemässä henkiin ainakin mun kohdallani useamman vuoden uinuneita ratsastustaitoja ettekä usko, miten ihanaa oli päästä pitkästä aikaa hevosen selkään! Jyväskylän Killerissä aivan raviradan tuntumassa sijaitsevasta Pollenpotkusta on mahdollista varata omatoiminen ratsastustunti 2-3 henkilölle, eli käytännössä siis vuokrata hevoset sopimuksen mukaan tunniksi tai pariksi omaan käyttöön. Sonja, joka on harrastanut ratsastusta lähestulkoon koko pienen ikänsä, toimi tällä kertaa homman johtajana oman pollensa selästä ja vaikka mua aluksi hieman hirvittikin, olin tunnin jälkeen edelleen yhtenä kappaleena... ;) Vanhan hevosharrastuksen muistelu tuntui niin mahtavalta, että heti seuraavan kauniin päivän tullen sovimmekin lähtevämme ratsastamaan toistamiseen, tällä kertaa ehkä jopa maastoreiteille asti!

Onko sillä suunnalla tullut testailtua uusia juttuja viime aikoina? :) Vinkkejä kokeilemisen arvoisista jutuista otetaan ehdottomasti vastaan - seuraavana tämän tytön testauslistalla olisikin sitten hot jooga!

2 kommenttia:

  1. Afrotanssi on ihan parasta!!:) Oon itekki käyny JYU niilä tunneilla:) Se valikoima on muutenkin mielestäni ihan älyttömän hyvä! Jos vaan aika riittäis kaikkeen! Ja ratsastus.. sit kun palaan Jyväskylään niin mennäänhän ratsastaan! Paljonko makso hepan vuokra?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Korkeakoululiikunnan tarjonta on kyllä aivan mielettömän monipuolinen ja tunnit ovat oikeasti myös laadukkaita - ei ollenkaan paha yhdistelmä ollakseen käytännössä ilmaista lystiä! :) Aktiviteettien määrä ja tarjonta on vain niin suurta, ettei ikinä tunnu ehtivän riittävän usein joka paikkaan, minne haluaisi - mistähän sellaisia ajankääntäjiä oikein saisi..? :D
      Oon kyllä ehdottomasti mukana ratsastussuunnitelmissa! Me maksettiin hevosen vuokraamisesta 15e, eli ei ollenkaan pahasti mun mielestä :)

      Poista