sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

älä vaikuta liian harkitulta

Sunnuntai.

Mieli kyllä tekis, mutta ehkä ei nyt sitten kumminkaan...
Sisko lähti aamulla, koulujutut läiskähti yhtäkkiä päin kasvoja, keittiössä odottaa kammottava tiskivuori, kävin ostamassa suklaalevyn, väsyttää, heti huomenna herätys sianpierun aikaan, argh.

Arkeen paluu on aina yhtä mukavaa.

Kävin tosiaan aamulla saattamassa siskon junalle silmät ristissä. Syynä väsymykseen oli seuraava:


Meillä oli Paulan kanssa puhetta Pariisin Kevään keikasta joskus viime viikonloppuna, mutta asia unohtui viikon aikana autuaasti ja muistui mieleen vasta eilen illalla kuuden maissa. Ennakkolippujen myynti oli luonnollisesti siinä vaiheessa jo päättynyt, joten ainoa vaihtoehto saada liput oli lähteä saman tien paikan päälle jonottamaan. Pakkasta oli kymmenisen astetta, viima oli uskomattoman jäätävä ja oon luonnollisestikin hukannut myös ainoat lapaseni, eli reilun puolen tunnin odottelu ulkosalla oli aika... no, sanottaisko että kokemus. :D Loppu hyvin, kaikki hyvin: sain liput molemmille ja ehdin vielä takaisin kotiin lämmittelemään ennen keikalle suuntaamista.

  
Pariisin Kevät on aina yhtä loistava livenä ja kylmät väreet juoksivat selässä useamman kuin yhden kerran illan aikana! :D Parasta keikassa oli kuitenkin ehdottomasti se, kun näin, miten iloiseksi Paula tuli nähdessään bändin ja päästessään elämänsä ekaa kertaa oikealle keikalle. Aiempi pakkasessa palelu ei haitannut enää hetkeäkään, kun sillä saatiin niin paljon iloa aikaiseksi. :)

Aamuinen väsymys ei siis ollut millään tavalla turhaa ja pilviverhon takaa kurkisteleva aurinko herätteli omalta osaltaan ihanasti unisia silmiä. Paulan junan lähdettyä puksuttelemaan kohti Tamperetta ja Johanna-serkkua kävelin keskustaan odottelemaan bussia puoleksi tunniksi. En oo ikinä ajatellutkaan, miten hiljaista Jyväskylän keskustassa onkaan sunnuntai-aamupäivisin: mikään paikka Ärrää lukuunottamatta ei ollut auki ja kävelykadulla harhaili itseni lisäksi vain muutama muu ihminen. Aluksi hiljaisuus tuntui todella oudolta, mutta loppujen lopuksi se oli vain virkistävää! Mukavaa, että vielä löytyy näitäkin hetkiä, kun kaupat todella ovat kiinni. Ei kaiken tarvitsekaan olla koko ajan auki ja saatavilla, nykyään on mun mielestä jo liiaksikin totuttu siihen että kaikki tarvittava on käden ulottuvilla ihan milloin tahansa. :)

Tää päivä on kulunut koulujuttuja kirjoitellessa, tiskivuorta ihmetellessä ja suklaata popsiessa. Jos olisin päättänyt noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota, voisin sanoa lipsuneeni siitä tämän viikon aikana aika reippaasti, mutta onneksi asiaa ei tarvitsekaan ilmaista noin... :D Päätin ottaa viikon lomaviikkona myös salaatin mussuttamisesta ja salilla juoksemisesta, jolloin käytännössä herkuttelin aika paljon normaalia enemmän ja kävin ainoastaan yhden (1) kerran salilla koko viikon aikana. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan olla jo huono omatunto tai jotain, mutta suoraan sanottuna vietin tällä kertaa mieluummin aikaa Paulan kanssa ja herkuttelin muutamaan otteeseen suklaalla ja kekseillä. Huomenna aikomuksena olis palata takaisin ruotuun, mutta motivaatiotakin siihen kyllä jo löytyy. :)

Huomenna starttaa myös viimeinen restoviikko, hui! Tuolla Onkapannussa on ollut todella mukavaa, mutta tietyllä tapaa oottelen jo kouluun paluuta. Eipähän ainakaan ole koko ajan epämiellyttävä olo siitä, että jää jälkeen kursseista ja muista jutuista!

Nyt lähden tiskaamaan. Tai jospa sittenkin huomenna?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti